Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat syyttivät minua äidin jouduttua työpaikkakiusatuksi
19.05.2023 |
Näin kävi. Vanhempien mielestä olin puhunut heistä pahaa koulussa kavereille, mikä olisi vaikuttanut siihen, että äitiä ei enää haluttu töihin. Olin silloin 15-vuotias kun tämä tapahtui. Syytökset jatkuivat koko teini-iän, aina siihen asti kun muutin pois kotoa. En ollut puhunut mitään pahaa vanhemmista koulukavereille. Minusta tuntuu siltä, että vanhempieni käytös on aiheuttanut minulle trauman. Onko oikein olla vihainen vanhemmilleni tästä asiasta?
Kommentit (15)
Tietysti vääryydestä saa olla vihainen.
Elämä ei ole reilua, mutta opit sen ihan liian nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on kiva löytää ulkopuolinen syyllinen, muutenhan pitäisi itse muuttua.
Tottakai saat olla vihainen. Olisin minäkin. Miten muka 15-vuotias aiheuttaisi sen, että vanhempi ei pääse töihin.
On sinulla ollut kotioloissa kestämistä.
Toivottavasti olet voinut puhua jollekin tuosta tapahtuneesta. Jos et vielä ole, niin kehottaisin niin tekemään, vaikka jollekin ammattilaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saat olla vihainen. Olisin minäkin. Miten muka 15-vuotias aiheuttaisi sen, että vanhempi ei pääse töihin.
On sinulla ollut kotioloissa kestämistä.
Toivottavasti olet voinut puhua jollekin tuosta tapahtuneesta. Jos et vielä ole, niin kehottaisin niin tekemään, vaikka jollekin ammattilaiselle.
Helposti. Kertoo kaikille, miten äiti puhuu kotona salassapidettäviä asioita tai juopottelee jne. ja kun tarpeeksi usein kertoo, niin johan siitä tulee totta ensin itselle ja sitte ´n muille.
Kirjoita heille kirje missä kerrot asian niinkuin täällä kerroit .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Olen jo yli nelikymppinen. Silti tuo asia vaivaa vieläkin. Erityisesti äidillä on lisäksi ollut tapana syyttää minua monesta muustakin asiasta, kuten vaikka huonoista väleistä sukulaisten kanssa tai sairastumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saat olla vihainen. Olisin minäkin. Miten muka 15-vuotias aiheuttaisi sen, että vanhempi ei pääse töihin.
On sinulla ollut kotioloissa kestämistä.
Toivottavasti olet voinut puhua jollekin tuosta tapahtuneesta. Jos et vielä ole, niin kehottaisin niin tekemään, vaikka jollekin ammattilaiselle.
Kävin joskus nuorena psykodynaamisen eli freudilaisen psykoterapian. Kerroin terapeutille ongelmista vanhempien kanssa ja terapeutti oli sitä mieltä, että ongelmat ovat minun oma vika. "Sinun vanhempasi vaikuttavat ihan tavallisilta työssäkäyviltä ihmisiltä. Paljonhan se lapsi itsekin vaikuttaa siihen miten vanhemmat suhtautuu", sanoi terapeutti. Muistan vieläkin ihan sanasta sanaan tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Olen jo yli nelikymppinen. Silti tuo asia vaivaa vieläkin. Erityisesti äidillä on lisäksi ollut tapana syyttää minua monesta muustakin asiasta, kuten vaikka huonoista väleistä sukulaisten kanssa tai sairastumisesta.
Eiköhän tällä palstalla ole ollut tarpeeksi keskustelua narsismista ja muista häiriöistä, että voi tunnistaa Ap:n äidin olleen epäterveesti käyttäytyvä.
Onkohan äiti joskus nuorena ajatellut jonkun muun puhuneen hänestä pahaa? Sitten valikoiduit seuraavaksi syntipukiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Olen jo yli nelikymppinen. Silti tuo asia vaivaa vieläkin. Erityisesti äidillä on lisäksi ollut tapana syyttää minua monesta muustakin asiasta, kuten vaikka huonoista väleistä sukulaisten kanssa tai sairastumisesta.
Eiköhän tällä palstalla ole ollut tarpeeksi keskustelua narsismista ja muista häiriöistä, että voi tunnistaa Ap:n äidin olleen epäterveesti käyttäytyvä.
Onkohan äiti joskus nuorena ajatellut jonkun muun puhuneen hänestä pahaa? Sitten valikoiduit seuraavaksi syntipukiksi.
Semmoinen olo minulla juuri on, että olen äitini syntipukki. Ja se tuntuu ihan hirveältä. Minä olen ollut se, keneen äitini on purkanut oman stressinsä. Lapsena yritin varoa äitiä, kun pelkäsin raivokohtauksia, joita äidillä välillä oli. Vietin paljon aikaa yksin omassa huoneessa. Yritin pysyä pois jaloista. Nyt aikuisena olen sitten monellakin tapaa syrjäytynyt. Olisiko opittu käyttäytymismalli sieltä lapsuudesta, että pitää olla yksin ja näkymätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös väkivaltainen isä ja hullu, narsistinen äiti. En pidä heihin aikuisena yhteyttä. Olin myös lapsena paljon omassa maailmassa ja huoneessa. Onko sulla sisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olisi kiva saada vaikka jotain vertaistukea täältä. Kyseessä henkisesti raskas asia minulle. ap