Paniikkihäiriö?

Maailma on vielä paikoillaan, ja muistaa olemassaolosi =o)! Et ole yksin! Hengitä syvään, katso ikkunasta ulos. Vauvalla ei ole mitään hätää kanssasi, etkä sinä häntä tiputa. Menkää vaikka päiväunille, jos sen jälkeen olisi parempi olo. Soita ystävälle.



Onko sinulla ennen ollut tuollaista oloa? Ethän kuollut tai menettänyt tajuntaasi silloinkaan, jos olet tuon kokenut ennenkin!



Muista, että vaikka olo on kurja, se ei kestä ikuisesti! Yritä hymyillä, vaikka ei hymyilytä. Tee jotakin, älä jää miettimään kurjia.

Jos tuntuu, että happi loppuu, niin hengitä vähän aikaa käsiisi. Minulle tuli joskus huimaus- ja hyperventilaatio- ja paniikkikohtauksia, mutta lapset olen pystynyt aina hoitamaan. Koskaan en ole pyörtynyt eikä lapsille ole mitään sattunut, eikä satu sinulle eikä lapsellesikaan.

Tiedän, että tunne on pelottava, eikä paljoa auta, vaikka tietää, mistä on kyse. Minulle tulee nykyään noita kohtauksia aika usein, mutta olen oppinut olemaan sekoamatta. Ensimmäisellä kerralla kun sain tuollaisen kohtauksen, luulin oikeasti kuolevani. Henki ei kulkenut, naama tuntui puutuvan, pelotti, maailma tuntui kaukaiselta ja epätodelliselta jne... Juoksin paniikissa päin ovenkarmia, kun menin ulos haukkaamaan happea. Tosi kypsää ;o)!



Yritä pärjäillä! Voimahali sinulle!



T:2

Paniikkihäiriöyhdistyksen puhelintukihenkilö 06-4387360.



Tiedot saatavilla myös numerotiedustelusta (paniikkihäiriöyhdistys).



Tänne voit myös soittaa ja saat vertaistukea. Joskus oma olo helpottaa kun puhuu puhelimessa ihmisen kanssa joka tietää mitä käyn läpi.

samalla herpes.. tuntui, että tämä ei voi olla tottakaan.. siis aluksi jopa luulin, että minulla oli aivokasvain, koska minun oireet oli tosi voimakkaita! pyörrytti ja suhisutti tuolla pään päällä niin paljon, että piti mennä kyykkyyn ja pitää päästä kiinni! se oli ihan kamalaa.. minut otettiin onneks heti tosissaan tutkimuksiin (neurologisiin) ..pelkäsin entistä enemmän sitä kasvainta.. jne jne .. tuli hyperventilaatiokohtauski edellisenä iltana ennenkuin sain tulokset, ettei minulla ollutkaan päässä mitää!!! arvaa oliko helpotus... ja paniikkihäiriöt loppuivat siihen paikkaan!!!! aivan yliluonnollista! en nimittäin ole vielä tarvinnut siihen lääkkeitäkään! olin niin helpottunut, että minulla oli " vain" paniikkihäiriö!! olin siis lasten kanssa päivisin ja pelkäsin vaan, kun eka kerran jouduin olemaan kunnolla yksin lasten kanssa ja selviytymään.. kävin kuitenkin kerran psykologillakin.. mutta se auttoi sen verran, että enempää ei tähän mennessä ole tarvinnut käydä sen takia lääkärillä..



siihen siis voi vaikuttaa itse, rauhoittuu.. hengittää paperipussiin (hengitin suodatinpussiin vähän aikaa niin hyperventilaatio meni ohi.. mieheni siis soitti ensin päivystykseen..mä tärisin niin ettei mun puheestakaan ois saanu selvää)..