Lue keskustelun säännöt.
Mies "varastoon"
11.06.2015 |
Olen ollut pitkään naimisissa ja tietyllä tavalla kyllästynyt elämääni.
Mieheni on ensimmäinen todellinen suhteeni, eli kokemuksia muista ei siis ole. Mies on koulutettu, hyvätuloinen, kohtuullisen komea ja sosiaalinen. Kuitenkin hän on ollut minulle se ainoa ja ikäkriisini(?)uskottelee minulle, että muitakin olisi kokeiltava.
Asiasta on ollut miehenkin kanssa puhetta, koska myös hänelle suhde on ensimmäinen vakava. Keskusteluissa on tullut esille, että mikäli erotaan, niin se olisi lopullista.
Miten siis selviän tästä, kun uskon haluavani saman miehen takaisin parin vuoden kuluttua, kun olen riittävästi sinkkuelämää keski-iässä kokeillut? Ahdistaa!
Kommentit (14)
Tuttu tilanne, minä vain taidan olla tuo suhteen mies. Ei tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kokeilkaa kimppakivaa jonkun pariskunnan kanssa. Tuleepahan sekin tehtyä. Ei tarvitse lähteä paneskelemaan pitkin kyliä.
Typerä mulkero olet. Ei muuta voi sanoa.
Auts. Kieltämättä mulla oli tuo tunne 18-vuotiaana silloista suhdetta kestettyä 2 vuotta. Teki mieli mennä ja kokeilla, mutta en halunnut luopua silloisesta poikaystävästä, koska olin "varma", että hänen kanssaan haluan naimisiin ja lapsia, mut jos vois vähän elää... Ihan kuitenkin repäisin itseni irti tarpeeksi asiaa vatvottuani, se kaikki haikailu ja vaihtoehtojen punnitseminen oli sitä eroprosessia omalta osaltani.
Valitettavasti tuollaisten "ihan mukiinmenevien" miesten varastoa ei ole, eikä toiselle ihmiselle voisi niin tehdäkään. Voit erota, mutta vain sillä mentaliteetilla, että tämä oli tässä, ja EHKÄ hän joskus antaa minulle toisen mahdollisuuden. Ellei sitten puolestaan hän päädy siihen, että yksin on parempi, tai löydä jotakuta, joka haluaa hänet kokonaan.
Mutta yhtä lailla sinä voit erottuasi todeta, että parempi näin. Ei meille kellekään ole yhtä oikeaa kumppania olemassa, on useita hyviä vaihtoehtoja, ilmeisesti miehesi on yksi näistä, mutta siellä voi olla joku vielä sopivampi. Tai sitten ei ole. Itsesi kanssa sun on tehtävä rauha, että haluatko lähteä kokeilemaan vai opetteletko olemaan, kukaan ei osaa sanoa kuinka tulisi toimia. Itse olen pitkien suhteiden kannattaja, jos suhteessa suinkin on säilyttämisen arvoista (kunnioitus, luottamus, huumori, läheisyys, mitä näitä on), mutta en sillä hinnalla, että kokee menettävänsä jotain tärkeää, kuten sen elämisen, miettiessään mitä muuta minulle voisi olla tarjolla. Sen voin sanoa näin pari pitkää suhdetta eläneenä, että ei siellä mitään erityisen kummallista ole tarjolla. Eroprosessi, suru, toipuminen, hauskanpito, sinkkuaika, villiä seksiä, tapailua, perhosia vatsassa, ihastumista - ja kaipuuta takaisin suhteeseen, näin parisuhdeihmisenä.
Onnesi lähtee sinusta, mieti miten parhaiten sen saavutat!
Tuskinpa miehesi noilla ominaisuuksilla kauaa ainakaan sinkkuna säilyy. Nuorempaakin hänelle on varmaan tarjolla. Jos eroat hänestä nyt, et luultavasti enää takaisin tule saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä eroo heti vaan eti uutta siinä sivulla ;) jos ei löydy parempaa tyydy miehees ja jos löytyy ni kokeile eka vähän ja eroo sit miehestäs
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:20"]Älä eroo heti vaan eti uutta siinä sivulla ;) jos ei löydy parempaa tyydy miehees ja jos löytyy ni kokeile eka vähän ja eroo sit miehestäs
[/quote]
Sinä se vasta tosi horo olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:04"]Auts. Kieltämättä mulla oli tuo tunne 18-vuotiaana silloista suhdetta kestettyä 2 vuotta. Teki mieli mennä ja kokeilla, mutta en halunnut luopua silloisesta poikaystävästä, koska olin "varma", että hänen kanssaan haluan naimisiin ja lapsia, mut jos vois vähän elää... Ihan kuitenkin repäisin itseni irti tarpeeksi asiaa vatvottuani, se kaikki haikailu ja vaihtoehtojen punnitseminen oli sitä eroprosessia omalta osaltani.
Valitettavasti tuollaisten "ihan mukiinmenevien" miesten varastoa ei ole, eikä toiselle ihmiselle voisi niin tehdäkään. Voit erota, mutta vain sillä mentaliteetilla, että tämä oli tässä, ja EHKÄ hän joskus antaa minulle toisen mahdollisuuden. Ellei sitten puolestaan hän päädy siihen, että yksin on parempi, tai löydä jotakuta, joka haluaa hänet kokonaan.
Mutta yhtä lailla sinä voit erottuasi todeta, että parempi näin. Ei meille kellekään ole yhtä oikeaa kumppania olemassa, on useita hyviä vaihtoehtoja, ilmeisesti miehesi on yksi näistä, mutta siellä voi olla joku vielä sopivampi. Tai sitten ei ole. Itsesi kanssa sun on tehtävä rauha, että haluatko lähteä kokeilemaan vai opetteletko olemaan, kukaan ei osaa sanoa kuinka tulisi toimia. Itse olen pitkien suhteiden kannattaja, jos suhteessa suinkin on säilyttämisen arvoista (kunnioitus, luottamus, huumori, läheisyys, mitä näitä on), mutta en sillä hinnalla, että kokee menettävänsä jotain tärkeää, kuten sen elämisen, miettiessään mitä muuta minulle voisi olla tarjolla. Sen voin sanoa näin pari pitkää suhdetta eläneenä, että ei siellä mitään erityisen kummallista ole tarjolla. Eroprosessi, suru, toipuminen, hauskanpito, sinkkuaika, villiä seksiä, tapailua, perhosia vatsassa, ihastumista - ja kaipuuta takaisin suhteeseen, näin parisuhdeihmisenä.
Onnesi lähtee sinusta, mieti miten parhaiten sen saavutat!
[/quote]
Kiitos viestistäsi. Ahdistus helpotti hieman. -ap
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:15"]Tuskinpa miehesi noilla ominaisuuksilla kauaa ainakaan sinkkuna säilyy. Nuorempaakin hänelle on varmaan tarjolla. Jos eroat hänestä nyt, et luultavasti enää takaisin tule saamaan.
[/quote]
Ihan uskottava juttu. Niinhän siinä varmasti kävisi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida ihmissuhteet toimia noin että jättää pitkäaikaisen kumppanin jäähylle, kokeilee toista, kolmatta, neljättä, ei ole yhteenkään tyytyväinen ja palaa takaisin alkuperäiseen. Kyllä siinä tulee toiselle arvostus selväksi jos "haluat pitää taukoa" pitkän yhteiselon jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:15"]Tuskinpa miehesi noilla ominaisuuksilla kauaa ainakaan sinkkuna säilyy. Nuorempaakin hänelle on varmaan tarjolla. Jos eroat hänestä nyt, et luultavasti enää takaisin tule saamaan. [/quote] Entä mitä reilu nelikymppiselle, ylipainoiselle parin aikuisen lapsen äidille on tarjolla, onko yleisesti vientiä?
[/quote]
Ei todellakaan ole vientiä. Nykyaikana sinkkujen määrä jo niiden parikymppisten, kauniiden ja hoikkien (lapsettomien) keskuudessa on korkeampi kuin koskaan historiassa. Et sä pysty noilla ominaisuuksilla pärjäämään tän hetken kilpailussa enää mitenkään.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa, moni 6-kymppinen, joka ei noita nuorimpia saa, ottaisi mieluusti tuollaisen kissan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:15"]Tuskinpa miehesi noilla ominaisuuksilla kauaa ainakaan sinkkuna säilyy. Nuorempaakin hänelle on varmaan tarjolla. Jos eroat hänestä nyt, et luultavasti enää takaisin tule saamaan.
[/quote]
Entä mitä reilu nelikymppiselle, ylipainoiselle parin aikuisen lapsen äidille on tarjolla, onko yleisesti vientiä?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:15"]Tuskinpa miehesi noilla ominaisuuksilla kauaa ainakaan sinkkuna säilyy. Nuorempaakin hänelle on varmaan tarjolla. Jos eroat hänestä nyt, et luultavasti enää takaisin tule saamaan. [/quote] Entä mitä reilu nelikymppiselle, ylipainoiselle parin aikuisen lapsen äidille on tarjolla, onko yleisesti vientiä?
[/quote]
Ei todellakaan ole vientiä. Nykyaikana sinkkujen määrä jo niiden parikymppisten, kauniiden ja hoikkien (lapsettomien) keskuudessa on korkeampi kuin koskaan historiassa. Et sä pysty noilla ominaisuuksilla pärjäämään tän hetken kilpailussa enää mitenkään.
Toi on ihan käsittämätöntä haukkua horoksi noilla perusteilla...no, mutta osoittaa aika paljon kirjoittajasta.
Mutta joo, tavallaan ymmärrän sinua. Meilläkion samanlainen suhde, että olemme olleet yhdessä 15/16-vuotiaasta eli kokemusta muista ei ole. Nyt yhdessä jo 29v, eli kyllä välillä käy mielessä että mitäs jos jossain olisi vielä se suuri rakkaus. Tässä on vain kasvettu yhdessä kuten sisar ja vei alkuvuosien huuman jälkeen ja on varmaan ihan luonnollista et näitä miettii. Juu, tiedän, että minunkin mieheni olisi aika taautsui haluttua seuraa, tosin kovin sosiaalinen ei ole. Ehkä tässä sitten loppuikä jahkaillaan ja haikaillaan??