Lue keskustelun säännöt.
En aina ymmärrä vanhempien "pelkoa" lapsensa
25.05.2015 |
pelaamisen suhteen.
Hirveetä rajottamista ja kyttäämistä.
Toki jotain rajaa pitää olla mutta en minä ymmärrä sekunttikello kädessä peliajan loppumista kyttäämistä. Tai sitä, että pelaaminen pitää jotenkin "ansaita".
Minulla on 4 lasta enkä ole pelaamista rajoitellut. Olen kiinnostunut mitä pelaavat, kyselen ja saatan jopa auttaa (usein en osaa, mun pelikokemukset rajoittuu nuoruuden Larryyn, Super Marioon ja Tetrikseen).
Ei tarvii kinastella milloin peli sammutetaan, tekevät sen itse. Yksi lapsista sanoi että sen kaverin perheessä pelikone sammuu aina tasan klo 20 vaikka lapsen pelissä olisi juuri saavutettavissa joku päätepiste tai uusi taso. Ei sen väliä, peli sammuu ja piste. Mä kyllä ymmärrän sitä lasta, että sitä harmittaa moinen ja sitten kiukuttaa.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:42"]
Kyllä mun mielestä on ongelma, jos lapsi ei osaa lopettaa pelaamista tai ei osaa tehdä enää mitään muuta kuin pelata. Ei siis keksi enää muuta tekemistä. Toiset lapset (ja aikuisetkin) addiktoituvat helpommin kuin toiset ja silloin täytyy asettaa jotkut rajat. Meidän kuopus on hyvin koukussa peleihin ja on pakko rajoittaa. En tosin keskeytä pahassa kohtaa peliä. Lapsella on kyllä liikuntaharrastuksia paljon, mutta muun ajan pelaisi vaan, jos saisi. Mun mielestä 8v:n täytyy tehdä vielä muutakin. Teineilläkin rajoitan sen verran, että ehtivät nukkua riittävästi, mutta heille on hyvin puhe tehonnut.
[/quote]
Ja mä en pelkää pelaamisessa mitään, vaan tykkään itsekin pelata ja pelataan joskus myös koko perheen kesken. Mutta jos lapsi ei osaa itse rajoittaa pelaamista tai mitä muuta asiaa vaan, niin vanhempien on tehtävä se. On helppo arvostella muiden asennetta lapsen pelaamiseen, jos ei omat lapset ole niin pahasti addiktoituneita. Mä otan tarvittaessa vaikka pelit kokonaan pois, jos ei muuten pysy aisoissa.
sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mielestä on ongelma, jos lapsi ei osaa lopettaa pelaamista tai ei osaa tehdä enää mitään muuta kuin pelata. Ei siis keksi enää muuta tekemistä. Toiset lapset (ja aikuisetkin) addiktoituvat helpommin kuin toiset ja silloin täytyy asettaa jotkut rajat. Meidän kuopus on hyvin koukussa peleihin ja on pakko rajoittaa. En tosin keskeytä pahassa kohtaa peliä. Lapsella on kyllä liikuntaharrastuksia paljon, mutta muun ajan pelaisi vaan, jos saisi. Mun mielestä 8v:n täytyy tehdä vielä muutakin. Teineilläkin rajoitan sen verran, että ehtivät nukkua riittävästi, mutta heille on hyvin puhe tehonnut.