lapseni savustaa isäpuolen ulos
Muutimme vajaa vuosi sitten uuden mieheni kanssa yhteen. Minulla on edellisestä liitosta 7-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Ex-mieheni kanssa on erinomaiset suhteet, tapaamisajat sovitaan riidoitta /2 yötä viikoittain isän luona/ ja joustoa löytyy mukavasti, eikä puhuta pahaa lapsille toisistame. Uusi isäpuoli on ollut lapsille mukava ja yrittänyt mielestäni parhaansa. Nyt on kuitenkin pojan kanssa ongelmia. Hän sanoo, että haluaa asua isin kanssa. Hän on itkuinen, kiukkuinen, yrittää loukata meitä (minuakin) tarkoituksella, pieniä vahinkojakin on ruvennut tekemään (repi siskon lelua). Hän näyttää yrittävän savustaa uutta miestäni ulos tai päästä isän luokse asumaan. Mielestäni isän kasvatusperiaatteet eivät ole hyväksi lapselle (ei rajoja, ei nukkumaanmenoaikoja, ylenpalttinen jatkuva makeidensyönti, ei juurikaan oleskelua ulkona, ei liikuntaa, ei kunnollisia lämpimiä aterioita), enkä haluaisi nykyistä enempää näitä vaikutteita pojalleni. Mutta suhteemme on jo kärsimässä, isäpuoli suree (ja loukkaantuu lukuisat kerrat), poika on onneton...mitä tehdä? Kunnioittaako pojan toivetta ja samalla luovuttaa äitinä? Kuinka pitkään häntä voi kiehtoa isän antama " vapaa elämä" ? Miten kestämme tätä kotona vallitsevaa ilmapiiriä? Onko kokemuksia vastaavasta?
...jossain vaiheessa myös meillä oli samankaltaisia ongelmia keskimäisen kanssa. Hän oli silloin sellainen eskari-ikäinen ja aina kun tuli kotiin isältänsä alkoi se juonittelu ja jos ei saanut periksi, niin sitten se että haluaa asua isänsä kanssa...luulen, että se juonittelu oli sitä rajojen ja turvallisuuden hakua, sitä että saa huomiota ja että myös hänestä välitetään. Sitten tuli vaihe, että hän olisi halunnut, että minä ja hänen isänsä asuttaisi yhdessä (vaikka tulee ihan hyvin toimeen isänsä uuden vaimon ja minun uuden mieheni kanssa) Hän oli vain kolme, kun erosimme, joten hän ei ihan tarkkaa muista sitä aikaa, kun elimme vielä hänen isänsä kanssa yhdessä, joten selitin hänelle, ettei meidän elämä olisi silloin samanlaista, jos xxxx tilalla olisi isä ja asuttaisi täällä tai jos xxxx tilalla olisi äiti ja asuttaisi isän luona (molemmissa kodeissa on rauhallista, ja sellaista kuin kodissa yleensä on...naurua, suukottelua välistä riitaa siis normaalia perhe-elämää) tilannetta auttoi, kun isoveli sanoi, ettei hän ainakaan haluaisi ja jaksaisi kuunnella sitä riitelyä ja tappelua mitä se silloin oli..lapsellani kun oli sellainen harhakuvitelma, että elämä olisi yhtä seesteistä jos kaikki hänelle tärkeimmät olisi yhdessä. (vähän vaikea selittää kirjoittaen) Mekin tulemme ihan hyvin entisen kanssa toimeen nyt erottuamme, emmekä hauku tai moiti toisia, vaan keskustelemma ihan asiallisesti.
Nyt se aika on mennyt ohi ja vasta muutama kuukausi sitten tuli vaihe, että lapsemme olisi halunnut olla koko aika minulla, tuli muka käymään kotona ja soitti sitten isällensä jos jäisikin jo nyt äidille...äiti oli taas tärkeä ja nyt sitten taas viihtyy isällänsä...tärkeintä on että hänellä on molemmat ja hän tietää, että molemmat rakastavat häntä niin myös uudet puolisot...ja että on selvät rajat ja samallainen kasvatus. (ne ollaan sovittu ex-puolison kanssa, että pyritään pitämään tietyt samat säännöt molemmissa kodeissa esim. nukkumaanmenoaika, ruokailu, pelailu tietsikalla jne.)
Kyllä se siitä helpottaa, ne on sellaisia kausia milloin isä on tärkeä ja taas välistä äiti.. ja monesti meilläkin on kuultu, että mää muutan sitten isälle, kun siellä on paljon hauskempaa...(isälle ei niin helposti uskalleta sanoa niin että muuttaisi äidille)
Ai niin, meillä on lapset 50/50 molemmilla..
Jaksamisia!!