Tapasin sielunkumppanin!
Ihan naurettavaa nössöilyä, mutta silti! Ja vieläpä baarissa tavattiin. Sattumalta menin hänen viereen baaritiskille ja vaihdettiin muutama sana. Ja sitten muutama lisää. Ja sitten oliki mennyt kaksi tuntia. Baarista lähdettiin, käveltiin vielä parisen tuntia ympäriinsä. Juttu ei loppunu missään vaiheessa ja koko ajan oli ihan ihmefiilis.
Ja kaikista ihmeellisin juttu - ei oltu ees humalassa! Kumpiki oli kuskina.
Tekis mieli laittaa hälle viestiä jo nyt. Ja soittaa hälle. Ja mennä naimisiin hänen kanssaan. Harmi ettei voi vielä. Ja tietty voi olla etten hänestä enää ikinä mitään kuule.
Päässä vaan surisee!
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 12:02"]
Miksi kutsutte miestä sielunkumppaniksi eikä ihastukseksi? Mikä on sielunkumppanuuden määritelmä? (Siis arkikielessä, ei näissä energiahörhöpiireissä)
[/quote]
Mulla se on ainakin tunne, että toinen näkee sieluuni, minun todellisuuteeni, minut. Ja hyväksyy sen, mitä näkee. Ja kertoo vaikka itsekin tuntevansa samoin tai ainakin ymmärtää hyvin, mitä koen ja tunnen. Eihän nyt näin ole aina kun ihastuu, varsinkaan nuorempana ei ollut. Ihastuin kun joku oli hauska, hyvännäköinen, menevä ja huumorintajuinen.
16
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 12:05"]
Ap, joko kirkko varattu?
[/quote]
Itse taidat vain haaveilla moisesta.
Minäkin tapasin sielunkumppanin ja olen ollut naimisissa hänen kanssaan jo 14 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:42"]Apua miten katkeria ihmisiä täällä on :D [/quote] Ei katkera. Olen nähnyt tämän kuvion jo kahdesti ja sen verran.saanut asiantuntioilta tietoa että kaava menee usenkin näin. Jos joku on liian hyvää ollakseen totta. Se on. [/quote] Niin ja ystävieni suhteissa sama juttu. Sielunkumppanit on tähän mennessä osoittautuneet manipuloiviksi mustasukkaisiksi narsisteiksi aina.
[/quote]
Ainoa mies, josta olen luullut vuosikausia, että hän oli sielunkumppanini, paljastui pahasti persoonallisuushäiriöiseksi narsistiksi. Sellaisen keskeinen piirre on, että hän osaa peilata toista ihmistä täydellisesti. Eli se toinen näkee narsistissa itsensä ja on siksi siinä luulossa, että kyseessä on sielunkumppani. Näillä kokemuksilla sanoisin, että tuo vaikutelma on kaikista pahin varoitusmerkki persoonallisuushäiriöstä. Normaaleilla ihmisillä on myös erilaisia ajatuksia kuin muilla ja he ovat yksilöitä epätäydellisine tuntemuksineen. Sanoisin siis, että kannattaa olla erittäin varuillaan tälalisten henkilöiden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:42"]Apua miten katkeria ihmisiä täällä on :D
[/quote]
Ei katkera. Olen nähnyt tämän kuvion jo kahdesti ja sen verran.saanut asiantuntioilta tietoa että kaava menee usenkin näin. Jos joku on liian hyvää ollakseen totta. Se on.
[/quote]
Niin ja ystävieni suhteissa sama juttu. Sielunkumppanit on tähän mennessä osoittautuneet manipuloiviksi mustasukkaisiksi narsisteiksi aina.
[/quote]
Yhyy yhyy onko tullu mielee että oot varmaa itekin sit sellanen.
En mielestäni ole katkera, mutta olisin varovainen näiden sielunkumppaniajatusten kanssa. Ihastunut ihminen pyrkii jäljittelemään toisen käytöstä, puhetta ja eleitä ihan tiedostamattakin. Siitä tulee helposti vaikutelma, että mehän ollaan kuin samasta puusta veistetyt. Vasta myöhemmin tulee ilmi eroavaisuuksia, ja terve ihminen uskaltaa myös olla eri mieltä toisen kanssa ja oma itsensä myötäilemättä muita.
Mullakin oli. Kesti pari vuotta ja sitten hän jätti mut.
Se saattaa myös olla mies joka valehtelee ja esittää maailman täydellisintä kunnes saa pillua, sitten se jättää sut.
Hei ihan sama mulla ku sulla ap!
Taitaa olla ihmeiden yö takana♡
Kyllä pelimiehet osaa alussa olla niin täydellisiä, jutella, olla muka samaa mieltä jne. Siis saada nainen tuntemaan juuri noin kuin sinä.
Mä tapasin kanssa baari-illan jälkeen sielunkumppanimiehen 2v sitten. Juteltiin 3 tuntia kadulla, enkä edes tajunnu ajankulua. Sitten menin siskoni luokse nukkumaan. Herätessäni näin hallusinaation, että jättimäinen valkoinen terrieri tuijottaa mua sängyn vieressä.
Sitten huomasin, että mies oli lähettänyt mulle soittopyynnön hetki sitte. Kun heräsin, kerroin siskolleni miehestä ja sisko alkoi järjestellä valokuvia. Yhden albumin välistä tippui maahan vanha haalistunut polaroid-kuva, jossa oli sama valkoinen terrieri aivan samassa asennossa.
Samalla siskoni muisti jostain, että koiran omistanut nainen (serkkuni) oli kouluaikoinaan seurustellut miehen kanssa, jonka olin tavannut. (mies on jonkin sortin julkkis).
Näitä outoja juttuja on tapahtunut koko ajan, nyt yritän jäähdytellä tätä juttua, koska mies on töissä ulkomailla ja tapailee varmasti monia muitakin..
mäkin tapasin sielunkumppanini eilen. Tosin tuli baarissa vastaan exänsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 07:56"]Mä tapasin kanssa baari-illan jälkeen sielunkumppanimiehen 2v sitten. Juteltiin 3 tuntia kadulla, enkä edes tajunnu ajankulua. Sitten menin siskoni luokse nukkumaan. Herätessäni näin hallusinaation, että jättimäinen valkoinen terrieri tuijottaa mua sängyn vieressä.
Sitten huomasin, että mies oli lähettänyt mulle soittopyynnön hetki sitte. Kun heräsin, kerroin siskolleni miehestä ja sisko alkoi järjestellä valokuvia. Yhden albumin välistä tippui maahan vanha haalistunut polaroid-kuva, jossa oli sama valkoinen terrieri aivan samassa asennossa.
Samalla siskoni muisti jostain, että koiran omistanut nainen (serkkuni) oli kouluaikoinaan seurustellut miehen kanssa, jonka olin tavannut. (mies on jonkin sortin julkkis).
Näitä outoja juttuja on tapahtunut koko ajan, nyt yritän jäähdytellä tätä juttua, koska mies on töissä ulkomailla ja tapailee varmasti monia muitakin..
[/quote]miten niin? älä turhaan jäähdyttele, elämä on lyhyt.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:18"]Ihan naurettavaa nössöilyä, mutta silti! Ja vieläpä baarissa tavattiin. Sattumalta menin hänen viereen baaritiskille ja vaihdettiin muutama sana. Ja sitten muutama lisää. Ja sitten oliki mennyt kaksi tuntia. Baarista lähdettiin, käveltiin vielä parisen tuntia ympäriinsä. Juttu ei loppunu missään vaiheessa ja koko ajan oli ihan ihmefiilis.
Ja kaikista ihmeellisin juttu - ei oltu ees humalassa! Kumpiki oli kuskina.
Tekis mieli laittaa hälle viestiä jo nyt. Ja soittaa hälle. Ja mennä naimisiin hänen kanssaan. Harmi ettei voi vielä. Ja tietty voi olla etten hänestä enää ikinä mitään kuule.
Päässä vaan surisee!
[/quote]
Joo minäkin kohtasin. Tutustuminen oli ihanaa, seurustelu oli ihanaa. Kun sai kamat mun kämppään niin samassa katos se ihminen ja tilalle tuli järjetön mustasukkainen kusipää joka ei halunnut kuulla minusta pihaustakaan.
Apua miten katkeria ihmisiä täällä on :D
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:42"]Apua miten katkeria ihmisiä täällä on :D
[/quote]
Ei katkera. Olen nähnyt tämän kuvion jo kahdesti ja sen verran.saanut asiantuntioilta tietoa että kaava menee usenkin näin. Jos joku on liian hyvää ollakseen totta. Se on.
Jotkut miehet aiheuttavat epävarmuutta. Tämä mies on sellainen. Hypersosiaalinen hallitseva adhd ja itse olen jumittava tylsä introvertti. Jokin siinä saa mut juoksemaan karkuun, vaikka ajattelen sitä 24h/7. Pelkään paljastuvani mitättömäksi ja haluan säilyttää edes muiston. T. "terriericase"
Miksi kutsutte miestä sielunkumppaniksi eikä ihastukseksi? Mikä on sielunkumppanuuden määritelmä? (Siis arkikielessä, ei näissä energiahörhöpiireissä)