ero ja omaisuuden jako

Olen sivusta seurannut ystävä pariskunnan enemmän ja vähemmän riitaisaa avioeroa. Nainen haluaa nyhtää miehen kuiviin (rahallisesti) ja kiristää lapsella, mies nöyrtyy kerta toisensa jälkeen vaatimuksiin. Nainen ei ole koko 7v naimisissa olon aikana juurikaan tehnyt töitä vaan miehen rahoilla on eletty ja sisustettu, avioehtoa ei ollut. Jotenkin ärsyttää ystäväni (nainen) kehuskelu sillä, miten saa nyt itselleen ainakin puolet kaikesta. Lisäksi käyttää häikäilemättä lasta kiristys keinona jos mies sanoo vastaan.. lapsi kuuluma muuttaa äitinsä mukana, jolla ei ole mitään hajua elämisen kuluista kun ei koskaan ole tarvinnut itse maksaa. Työpaikkaakaan ei tietenkään ole. Välillä mietiskelee itsemurhaa (en tiedä onko vain huomionhakuisuutta) ja saattaa viettää päivätolkulla sisällä, jolloin lapsi saa yö vaatteet pois ja pääsee ulkoilemaan vasta isän tultua kotiin.
Olisinko suoraselkäinen ja puhuisin hänelle rehellisesti tuosta touhusta vai tyydynkö vaan sivusta seuraamaan..?