Mitä mieltä tästä? (parisuhdeasia)

Onko mahdollista, että miehelläsi on toinen nainen tai hän haluaa kokea muita suhteita ja siksi suosittelee niitä sinulle. Ja sitten tasapuolisuuden nimissä.... hänelle sama juttu; muiden naisten tapailemista ja suhde. Ehkä et anna hänelle riittävästi jotain, mitä hän miehenä tarvitsee. Sun aika menee oman itsesi kanssa j mies voi haluta aikuisemman naisen.

Mun mielestä tässä on kyse siitä, että sinä et itse kelpaa itsellesi. 

Olen mies ja tunnistan itsessäni ton saman. Lapsena ja nuorena vientiä ei ollut kuten aikuisena, ja olin silloin masentunut ja kateellinen muille, jotka olivat suosittuja. Jotenkin sitä "menetettyä nuoruutta" ei ole pystynyt paikkaamaan aikuisiällä, vaikka naisia on riittänyt.

Miksi et tekisi erilaisia asioita miehesi kanssa lujittaen itsetuntoa ja suhdetta? Vaikkapa yhteinen harrastus, matka, jne.

No on kyllä todellakin ensimmäinen kerta, ja varmaankin ainoaksi jäävä, kun joku kertoo miehensä auttavan vaimoaan deittailemaan muita miehiä huomiota, ja mitä muuta se nyt olikaan, saadakseen :O Voiko tällaista rakkautta olla olemassakaan? Joko mies on taivaan enkeli, täysi tossukka, joka tekee mitä tahansa pitääkseen naisensa tai yliluonnollisen itsetunnon omaava täydellisyys...

En oikein kyllä ymmärrä miksi pitäisi lähteä muiden kanssa leikkimään treffejä jos jo kerran on ihana mies olemassa? Miksi se ei riitä? Vai onko kyse siitä että heikon itsetunnon takia olet lähtenyt ensimmäisen miehen kelkkaan jolle kelpasit ja nyt ei sitten olekaan oikeaa rakkautta tätä kohtaan?

No eroa sitten miehestäsi ja lähde jakamaan persettä niin voit kokea sen nuoruuden joka jäi kokematta.

Lakkaa miettimästä turhia ja nauti siitä, mitä sinulla on nyt. 

Nimim. 5 vuotta kokonaan ilman parisuhdetta ja sitä aiemmin paskassa suhteessa

Et ilmeisestikään ole aikoinaan ollut tarpeeksi yksinäinen, jos nykyinen suhde ei riitä sinulle. Ole reilu miestäso kohtaan ja lopeta moinen lapsellinen haaveilu ja arvosta sitä mitä elämä on sinulle nyt antanut. Mies tulee rakastamaan sinua vielä kun olet vanha ja ryppyinen, kauneus on katoavaista eikä vieraiden miesten ihailulla sitä itsetuntoa rakenneta.

N26

En ymmärrä sitä, että mitä saa tuntemattomien miesten kehuista ja ihailusta. Olen 20v ja miehiä on pyörinyt jatkuvasti ympärillä, liikaakin.
Ainoa mitä kuitenkin olen aina halunnut on ollut oikea, loppuelämän kestävä parisuhde yhden ja saman ihmisen kanssa. Onnekseni minulla on tällä hetkellä parisuhde, jonka toivon kestävän tosiaan loppuun asti. Miehiltä tulee silti kehuja ja flirttiä, mutta mitä sitten? En hae mitään panoseuraa ja nämä miehet luultavasti taas heittävät noita kommentteja jokaiselle vastaantulevalle naiselle koska nimenomaan itse haluavat naisesta vain pikapanon.
Tuntemattomien miesten kehut on ihan ok, välillä on kiva saada kehuja ja joskus se jopa ärsyttää. Mutta niillä ei ole mitään merkitystä, koska ainoat kehut joita kaipaan ovat niitä jotka saan omalta kumppaniltani. Jos oikeasti rakastat miestäsi ja hän sinua, niin miksei se riitä? Miksi pitäisikään saada jotain muuta, kun olet kuitenkin jo itseasiassa saanut ihan kaiken?

Niin ja se, että miehet kehuvat, flirttailevat, antavat huomiota tai haluavat treffeille ei tarkoita automaattisesti, että he oikeasti ihailisivat sinua tai arvostaisivat ihmisenä. Sinun itsetuntosi tai arvosi ihmisenä ei parane muiden ihmisten huomion avulla.
Ja sinulla ilmeisesti on jo mies, joka kuitenkin antaa sinulle läheisyyttä ja rakkautta. Etkö muka kokenut ihastumisen ja rakkauden tunteita hänen kanssaan? Minusta on kummallista, että miehesi on edes ehdottanut tuollaista. Ensimmäisenä tulee mieleen, että joko a) hän rakastaa sinua niin paljon, että sanoo tuollaisia asioita. Sisimmässään häntä kuitenkin sattuisi todella paljon, jos alkaisit treffailla muita miehiä (ellei jo satu nyt kun tietää, ettei hän riitä sinulle) tai b) Hän ajattelee saavansa samalla samat luvat itselleen, hänkin pääsee treffailemaan uusia naisia.

Olin ihan kuin sinä. Vasta 23-vuotiaana löysin oman kumppanini ja vieläkin sillä tiellä ollaan. En saanut koskaan lapsuus tai teinivuosina mitään huomiota pojilta. Siltikin. Olen onnellinen ja minulla on ihana mies. En koe, että minun pitäisi kokea niitä ihastumisia sun muita pelleilyitä, varsinkin, kun seurasin vierestä miten ne aina ystävieni osalta päättyivät. Se ero meissä kuitenkin on ap, että minä rakastan ja haluan miestäni enkä ikinä olisi niin auttamattoman hölmö, että kuvittelisin liikoja hetken huumasta.

Mulle taas tuli sellainen vaikutelma, ettei tässä ole kyse muusta kuin siitä, että ap ei oikeasti rakasta miestään. Ehkä alunperin hullaantunut vain siitä fiiliksesta, kun huomaa toisen tykkäävän. Tai sitten tämä on keksitty juttu. 

Typerä olet. Luultavasti tajuat sen itse siinä vaiheessa kun puolisosi kyllästyy ja löytää jonkun joka ei haikaile typerien oletusten perään.

Hei,
Sinä ett ole tyhmä mutta jos teet semmoista vaikka olet nyt naimisissa kyllä kuullu hullulta. Sait ihanaa mies joka hyväksynyt ja rakastanut sinua kuin mikä olet. Jos treffaillet vielä ihan kenen toisen miehen kanssa, kuullu pettymystä. Ett saa ihanaa mies enää jos suhde pelissa.

Mitä häviät, jos käyt kerran ulkona toisen kanssa? Jos asia sinua vaivaa, toteuta se. Sitten itse näet kuinka reagoit. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miehesi todella rakastaa sinua, kun luottaa sinuun ehdottaessaan tätä. Itse joskus vähän samanlaisen prosessin läpi käyneenä ymmärsin, mitä minulla kotona on ja kuinka en kaipaa mitään muuta. Mutta jos en olisi kokeillut, en vieläkään tietäisi ja pohtisin yhä tätä. Pitkä ja tuskainen tie on ollut, mutta ymmärsin mieheni olevan elämäni rakkaus. Tsemppiä sulle! :)

Oletko ap minkä ikäinen vai menikö multa tää tieto täysin ohi? Itselläni on myös samanlaisia kokemuksia, eli huono isäsuhde ja menneisyys koulukiusattuna ja "puhkesin kukkaan" joskus parikymppisenä. Näistä kokemuksista toipuminen alkoi vähitellen lukioikäisenä, jolloin kuvioissa oli myös pari lyhyttä seurustelusuhdetta. 21-vuotiaana tapasin miehen, johon rakastuin päätä pahkaa, mutta johon en kyennyt sitoutumaan, sillä halusin vielä olla vapaa, tapailla erilaisia miehiä ja myös testata omaa viehätysvoimaani. Koin olevani muutenkin liian nuori sitoutumaan ja parin vuoden päästä sitten erosimme. Kaduin eropäätöstä pitkään ja mietin, että menetinkö tässä nyt oikeasti ainoan mahdollisuuteni rakkauteen. Noin viiden vuoden sinkkuilun jälkeen koin viimein tulleeni jotenkin kylläiseksi huomiosta ja tyydyttäneeni kokeilunhaluani tarpeeksi. Kokemukset ja itsellinen elämä ovat tehneet musta kuitenkin myös todella krantun, joten nyt, päälle kolmekymppisenä, olen yhä sinkku ja uskon, että olen varmaan myös vastaisuudessa. Itseäni se ei tosin haittaa, lapsuuden kokemuksien vuoksi esim. lasten hankinta ei ole koskaan ollut omassa viisivuotissuunnitelmassa.

Joten ap, mieti nyt rauhassa, mitä haluat myös pidemmällä tähtäimellä. Itse olin pitkään todella huonona tuosta erosta ja ajattelin tehneeni virheen. Nyt taas ajattelen, että olisin jäänyt monesta kokemuksesta paitsi ja yksin ollessa mulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sellaisia asioita, joihin en ehkä parisuhteellisena olisi lähtenyt. Yksin ollessa mulla on ollut myös tilaa käsitellä noita menneisyyden kokemuksia ja jotenkin eheytyä. Ei sillä, etteikö niitä voisi varmasti käsitellä myös parisuhteessa ollessa, mutta itse tarvitsin siihen paljon tilaa ja mahdollisuuden olla yksin.

En tiedä, onko tuo suorastaan typerää, mutta kyllä sinun kannattaisi kohentaa itsetuntoasi jollakin muulla tavalla kuin hakemalla miesten ihailua. Siinä leikissä kun on toisellakin osapuolella tunteet. Siitä ei hyvä seuraa, jos toinen ottaakin homman tosissaan.

Minäpä kerron sinulle totuuden : emme me normaalipainoiset ja tavallisen nätit ole suuremmasti poikien ihailua saaneet. Kerron myös salaisuuden: ei se ihailu ollut läheskään aina mukavaa, vaan pikemminkin ällöttävää. Kumma kun ne parhaat pojat eivät ihailuaan ilmaisseet, vain ne joiden ihailusta ei olisi niin välittänyt.

MItä sinä nyt sitten oikeastaan haaveilet? Siitäkö, että kohtaisit oikein jalat alta vievän rakkauden, eli sinä ihastuisit ja rakastuisit järjettömästi? Valitettavasti se ei toisi sinulle onnea vaan veisi loputkin ilon elämästäsi. Tämän voinee todistaa moni hyvästä parisuhteesta pikaihastumisen vuoksi luopunut. Vai haaveiletko sinä siitä, että joku rakastaisi sinua niin kauheasti? Et sinä tyttö hyvä huomaa, että sinulla on jo sellainen mies. Tavallisten suomalaisten mörököllien tapaan hän ei vaan osaa näyttää tunteitaan sinulle niin kuin ulkomaalaisissa elokuvissa ja harlekiiniromaaneissa.

Minusta ap:n kannattaa ehdottomasti lähteä hakemaan miesten ihailua ja kokemaan ihastumisia ja rakastumisia jos hän todellakin uskoo että ne ovat hänelle välttämättömiä kokemuksia. Niissä on vaan sitten se toinenkin puoli, voi tulla todella ikäviä kokemuksia ja pahoja pettymyksiä. Mutta ehkä ap kokee tarvitsevansa nekin.

Hieman minua ihmetyttää se että ap:n mies on valmis näkemään naisensa muitten miesten kanssa. Jos siis kuitenkin haluaa olla parisuhteessa vain yhden naisen kanssa itse? 

Voi kuule, aika harvassa ovat ne, joiden perässä miehet juoksi teininä ja jotka saivat rakkauskirjeitä. Mulle on ainakin ihan fine, että olen laitettuna kaunis, ja muuten hyvin tavallinen ehkä siitä keskiverron alapuoleltakin. Se on realismia! Parisuhteita olen kuitenkin onnistunut luomaan ja hyviä ystäviä. Sun suurin vika on se, että kuvittelet että joku teinipoikien ihailu on se, joka sun itsetuntosi korjaisi. Valitettavasti itsetunto rakentuu ihan muista asioista.