Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minulla on ahmimishäiriö...miten eroon pakonomaisesta syömisestä?

Vierailija
25.04.2015 |

Olen nyt vasta tiedostanut asian. Syön rajattomasti ilman itsehillintää. Jos yritän kieltää itseäni syömästä, himo iskee kahta kovemmin. Lääkitsen ruoalla yksinäisyyttä, väsymystä, stressiä jne. Tai kuvittelen lääkitseväni, oikeastihan tämä on itseni pahoinpitelyä.

Tunnen itseni: pelkkä ruoasta kieltäytyminen tai syömisen tarkkailu ei tule riittämään, tarvitsen jotain uutta mielihyvää tuottavaa tilalle. Neuvoja ja vinkkejä elämäntapamuutokseen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
25.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko auttaa, että alat ostaa terveellisiä syömisiä? En tiedä, kuinka pahana sinulla on tuo, mutta itselläni meni ehkä kuukausi, niin olin sisäistänyt sen, että en osta mitään ahmittavaa. Kaupassa pystyin lopulta muistamaan, että olin päättänyt olla ostamatta mitään, sanoin itselleni, että kävele ohi tai kävele kassalle ja tein niin. Kotona olin tyytyväinen. Jossakin vaiheessa tottuu uuteen tapaansa. 

Vierailija
2/7 |
25.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Googlaa BED hoito. Sieltä löytyy, en jaksa tänne alkaa satuileen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
25.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on BED diagnosoitu vuosi sitten. Hoitona lääkitys ja psykoterapia

Vierailija
4/7 |
25.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää on ihan uskomatonta! Just tänään luin syömishäiriöliiton sivuilta, että mitä tehdä, kun itse saan myös aivan järjettömiä ahmimiskohtauksia/kausia. Tänäänkin olen syönyt jo pussin Pollyja, suklaapatukan, pullan, mustaa makkaraa, kaksi kevätkäärylettä, Risifrutin, mikroaterian... Huh. Laitoin sitten viestiä AMK:ni terkkarille, toivottavasti siitä olisi jotain apua. Itselläni ahmimisen tunnetta ei aiheuta mikään yksittäinen tunne, vaan saatan syödä ilosta, palkitakseni itseäni, ollessani yksinäinen, huonolla tuulella ollessani... Sen lisäksi ahdistaa, että poikaystäväni kyselee paljon syömisistäni, vaikka haluaisin mahdollisimman vähän ajatella koko asiaa, sillä se saa ahmimishalun vaan kasvamaan. Elämäni on ulkoisesti todella hyvin, mutta sisäisesti oloni on tyhjä. Elämääni ohjailee aivan liikaa se, että mietin, koska syön ja mitä syön ja milloin voin syödä herkkuja salassa. Salailu on ehkä se hirvein asia. Musta on tullut niin hyvä siinä. 

N22

Vierailija
6/7 |
25.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna itsellesi lupa ahmia, mutta sääntö on, että aina ennen syömistä sinun pitää juoda kaksi lasillista vettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
25.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun täytyy ekanakin ymmärtää, että kyse on psykologisesta tilasta. Harvoin syöminen itsessään on se sairaus, vaikka puhutaankin häiriöstä, vaan se on oire jostakin sun pahasta olosta. Eli pitää hoitaa oireen aiheuttajaa, jolloin oire parantuu. Jos keskityt pelkkään syömisen pohtimiseen, et pääse maaliin saakka. Tarvitset ammattiapua, että voit lähteä selvittämään perusteellisia syitä sille, miksi ahmit. Mistä se on puhjennut, miksi, kuinka kauan se on todella ollut sulla, missä tilanteissa se laukeaa ja mikä sen saa pidettyä loitolla. 

Yksin et onnistu. Millään dieeteillä, itsesi ruoskinnalla tai "maanantaina alkaa uusi elämä" -elämäntapamuutoksilla et onnistu. Onnistut vain, kun hyväksyt että edessäsi on taival jossa sinun on kohdattava syvimmät tunteesi ja oltava valmis muutokseen.

Tiedän mistä puhun, koska minä toivuin tuosta. Mutta helppoa se ei ollut. Itselläni viimeisin iso sysäys terapian ym. jälkeen oli yllätysraskaus, joka pakotti kohtaamaan omat elintapani ja sen, millainen haluan olla nyt ja tulevaisuudessa. Onnea.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän seitsemän