"Sun äitipuoli on kivempi kuin sun äiti"

:(

Oletko lähivanhempi? Silloin isän luona voi lapsesta olla kivempaa, kun siellä ollaan harvemmin ja ehkä tehdään arkisista asioista poikkeavia juttuja, jotain vähän spesiaalia. Et välttämättä siis ole nipo, mutta "tylsä arki" eletään sinun luonasi.

Lapset sanoo kaikenlaista. Esim. joskus he eivät tykkää ruoasta ja äiti on sen vuoksi ikävä. Alatko sitten tarjota lapsellesi herkkuja ja karkkeja, jotta lapsi ihailisi sinua? 

Eihän lapsen kaveri sinua haukkunut, ehkä sinä olet kiva mutta äitipuoli kaverin mielestä jostain syystä vielä kivampi?

Itsekin uskon että tässä on kyse siitä, että lapsi on sillä hetkellä ollut ärtynyt jostain arkisesta jutusta, ei ole vakavaa.

Tietty paha mieli tulee

En ymmärrä näitä vanhempia, jotka pahoittavat mielensä lapsen sanomisista. Vanhemman pitää olla aikunen, ja aikuisella pitää olla sen verran hyvä itsetunto, ettei ota itseensä lapsen sanomisista.

Kotona arki ja arjen vastuut. Isän luona viikonloppuna leppoisaa olemista ja varmasti jotain extraa, eikä tylsiä velvollisuuksia. Veikkaan tämän olevan syy, ,miksi lapsesi kokee niin.

Iskän luona on kiva sehän on totta monessa perheessä kun isä ei hirveästi aseta rajoja lapset saavat herkkuja katsella tv ja älypuhelimia sotkevat valvovat siis vapaus ja anarkia kun taas äiti ei suostu siihen .that s it

Omituisen stereotypista ajattelua. Mieheni poika on meillä puolet ajasta ja ihan samat velvollisuudet on täällä kuin äidilläänkin. Eli ei se aina niin mene että äiti nipottaa ja isä paapoo.

Älä ota itseesi. Mäkin sanoin pienenä kerran noin ja se johtui siitä, että isän luona olin vain sen joka toinen viikonloppu. Mulla oli ikävä. Tahdoin olla siellä enemmän, koska mä kaipasin isääni. Jos olisin asunut isän luona koko aikaisesti olisin varmaan kaivannut äidin luo samalla lailla. Myöhemmin (teininä), kun sain itse alkaa päättää missä olen niin se tunne katosi, kun tiesi että ikävän yllättäessä pystyin itse lähteen isän luo aina kun sattuu huvittaan.

Mun lapsen kaveri sanoi kerran äitinsä kuullen, että toivoisi äitinsä olevan kuin minä.
Lapset sanovat kaikenlaista ja elävät hetkessä. Toisen kerran sinä olet mukavampi.
En ajattele olevani kaveriani kivempi. Vieras lapsi ei elä arkea kanssani :-). Näkee äitinä minusta parhaimman puolen eikä minun tarvitse kasvattaa ts asettaa rajoja samalla tavoin.

Älä ap ota noita lasten lausahduksia nyt vakavasti. Mielipiteet ehtii heilahdella vielä laidasta laitaan. Lapset alkaa vasta myöhemmin (jos silloinkaan) pohtimaan sitäpaitsi lausahduksen sisältöä tarkemmin.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 12:16"]Mun lapsen kaveri sanoi kerran äitinsä kuullen, että toivoisi äitinsä olevan kuin minä.
Lapset sanovat kaikenlaista ja elävät hetkessä. Toisen kerran sinä olet mukavampi.
En ajattele olevani kaveriani kivempi. Vieras lapsi ei elä arkea kanssani :-). Näkee äitinä minusta parhaimman puolen eikä minun tarvitse kasvattaa ts asettaa rajoja samalla tavoin.

[/quote]

Siis tietenkin kyläilyn yhteydessä meidän tavoin eletään ja kasvatan siinä, mutta päivittäin arki on oman äidin harteilla eli kasvatusvastuu on hänen.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 11:38"]

Oletko lähivanhempi? Silloin isän luona voi lapsesta olla kivempaa, kun siellä ollaan harvemmin ja ehkä tehdään arkisista asioista poikkeavia juttuja, jotain vähän spesiaalia. Et välttämättä siis ole nipo, mutta "tylsä arki" eletään sinun luonasi.

[/quote]

Ap täällä. viikko-viikko systeemillä mennään meillä, periaatteessa olen lähi koska lapsilisät tulee mulle mutta ajasta menee aikalailla tasan puolet meillä ja puolet isällä. Meillä on muutenkin ollut vähän ongelmana et lapsi ei halua olla täällä meillä. Ei halua tulla ja on jo keskiviikkona tekemässä vahvasti lähtöä.. mulla kolmivuoro työ, voi vaikuttaa asiaan. Tuntuu erityisen pahalta että jopa lapsen kaverin mielestä äitipuoli on kivempi.. Tekis mieli kysyä lapselta et miksi hänestä äitipuoli on niin kiva.

ap

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 11:48"]

Iskän luona on kiva sehän on totta monessa perheessä kun isä ei hirveästi aseta rajoja lapset saavat herkkuja katsella tv ja älypuhelimia sotkevat valvovat siis vapaus ja anarkia kun taas äiti ei suostu siihen .that s it

[/quote]

No huh huh! En usko että kovin monessa perheessä näin on, mutta tokihan voitte näin itsellenne uskotella. Meillä käy miehen lapset joka toinen vkl, telkkaria ei katsota juuri koskaan. Omat jäljet siivotaan AINA, hiljaisuus tulee klo 22 jonka jälkeen hiljainen leikki sallittu jos vain jaksaa. Herkkuja meillä ei syödä, äiti kyllä yleensä laittaa isot karkkipussit mukaan mutta ne palautuvat takaisin. Ruokana syödään tavallista arkiruokaa, sunnuntaina vähän parempaa ruokaa. Ulkoillaan paljon ja touhutaan yhdessä. Keskustellaan ja pelaillaan (lautapelejä), osaavat myös leikkiä yhdessä. Tabletitkin on aina pakattu mukaan, vaan ei niille ole tarvetta kuin ehkä autossa. Väittäisin että näiden asioiden vuoksi meillä oikeasti ON kivempaa kuin kotona jossa väsynyt äiti komentelee lapsia eikä juurikaan anna heille sitä kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Jos lapset ovat meillä viikolla niin ulkoilemaan tai pelailemaan ei yleensä keretä - silti jutellaan ja vietetään aikaa yhdessä.

Terkuin ilkeä äitipuoli 

Ehkä äitipuoli on se hauska tyyppi, joka jaksaa puuhailla ja innostua lapsesta, ehkä on luonteeltaan jo sellainen lasten kanssa hyvin toimeentuleva.

Ystäväni uusi mies on lasten mielestä kivempi kuin isä, koska se uusi mies jaksaa puuhata ja kuunnella ja kuskata. Isällä taas on töitä ja on väsynyt töiden jälkeen ja haluaa olla enemmän kotona eikä viedä ja kuskata.

Onhan tuo tavallaan surullista, että ei se isäpuolikaan loppuelämäänsä jaksa samalla intensiteetillä mutta lasten vanhempien eron jälkeen sen isäpuolen elämä on entisestään parantunut ja hänellä on paljon positiivista energiaa, kun on saanut ns. unelmiensa perheen. Isän elämä sen sijaan on pirstaleina ja erosta selviämiseen menee monella useampi vuosi. Noissa tilanteissa lapset sitten luontevasti pitävät eniten siitä, joka on aurinkoinen, iloinen ja onnellinen kuin siitä, joka nuolee haavojaan ja yrittää kasata sirpaleista itseään kasaan.

Epäreilua ja väärin, mutta eivät ne lapsetkaan tee sitä tahallaan.

Mun lapseni kaveri on viikko-viikko vanhemmillaan. Molemmilla vanhemmilla on uusi suhde ja uusillakin puolisoilla lapsia. Lapseni kaveri haluaisi asua kokonaan isällään, koska isä ja isän uusi puoliso ovat mukavammat. Eivät tykkää äidin uudesta miehestä. Ikävähän se on sille osapuolelle, jonka luona ei haluta olla pysyvästi. Usein se on vaan luonnekysymys, kuka tulee lasten tai nuorten kanssa parhaiten ja rennoimmin toimeen. Ei tarvitse silti olla mikään kaverivanhempi tai toisen nipottaja.

Munkin esikoinen tykkäsi ja tykkää edelleen enempi isänsä perheestä kuin meidän perheestä. Olen ns. menettänyt lapseni toiselle äidille. Kutsuu naista äidikseen, mua kutsuu nimeltä. Käsittääkseni ei edes kerro meistä kavereilleen. Ei myöskään pidä mun ja uuden mieheni lapsia sisaruksinaan. Ennen oli viikko-viikko, mutta 10-vuotiaana alkoi omatoimisesti mennä koulun jälkeen isänsä luo. Nyt käy meillä ehkä 1-2 yötä kuukaudessa, ikää 16v. 

Heillä sit varmaan perhedynamiikka toimi paremmin, äitipuoli on kivempi kuin minä. Mieheni kans ei tule juttuun. Ei auta. 

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 13:35"]Ehkä äitipuoli on se hauska tyyppi, joka jaksaa puuhailla ja innostua lapsesta, ehkä on luonteeltaan jo sellainen lasten kanssa hyvin toimeentuleva.

Ystäväni uusi mies on lasten mielestä kivempi kuin isä, koska se uusi mies jaksaa puuhata ja kuunnella ja kuskata. Isällä taas on töitä ja on väsynyt töiden jälkeen ja haluaa olla enemmän kotona eikä viedä ja kuskata.

Onhan tuo tavallaan surullista, että ei se isäpuolikaan loppuelämäänsä jaksa samalla intensiteetillä mutta lasten vanhempien eron jälkeen sen isäpuolen elämä on entisestään parantunut ja hänellä on paljon positiivista energiaa, kun on saanut ns. unelmiensa perheen. Isän elämä sen sijaan on pirstaleina ja erosta selviämiseen menee monella useampi vuosi. Noissa tilanteissa lapset sitten luontevasti pitävät eniten siitä, joka on aurinkoinen, iloinen ja onnellinen kuin siitä, joka nuolee haavojaan ja yrittää kasata sirpaleista itseään kasaan.

Epäreilua ja väärin, mutta eivät ne lapsetkaan tee sitä tahallaan.
[/quote]
Voi luoja, muille miehille tuotetut jälkeläiset ovat unelmien perhe. Mahtaa tulla surkeista oloista se mies.