Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus on kuin vankeusrangaistus?!
08.04.2015 |
Tyyppi vertaa vanhemmuutta vankeusrangaistukseen?
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/07/miksi-aika-tuntuu-kuluvan-nopeammin-vanhetessa
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin useinhan vanhemmat lohduttavat toisiaan "[vaikea] aika menee äkkiä". Jos joku vaikka valittelee pikkulapsiajan rankkuutta, on tuo vakiovastaus. Hyvin usein esim. vedotaan siihen tyylillä "ajattele nyt, joku kymmenen vuotta, sehän menee ihan vilauksessa". Minusta on hyvin hämmentävää että tämä esitetään kuin se olisi hyvä asia! Minusta kun kuulostaa ihan kauhealta, että elämästä 10 vuotta vain vilahtaisi ohi, hupsista vaan, sinne meni!
Minusta ainakin 10, ja viisikin vuotta ovat todella pitkiä aikoja. Siinä ehtii muuttaa monta kertaa ja/tai opiskella vaikka uuden akateemisen tutkinnon, tavata kumppanin ja mennä naimisiin ja rakentaa talon, jne jne. Se, että tuollainen ajanjakso vain "menisi", tuntuu ihan elämän hukkaamiselta.
Siksi itsekin pyrin järjestämään säännöllisesti elämääni uusia asioita. Ei sen tarvitse olla mitään isoa, ihan vaikka se että muuttaa reittiään työmatkalla on jo muutos. Tai se että kokeilee uutta harrastusta, opiskelee jotain, tapaa uusia ihmisiä, ja niin edelleen. Ainakin näin olen tähän 35-vuoden ikään päässyt niin, ettei yksikään viiden vuoden ajanjakso (aikuisiällä) tunnu menneen mitenkään nopeasti. Usein löydän itseni pikemminkin ihmettelemästä että ohoh, eikö siitä ole vasta kuin vuosi, tuntuu että tässä on ehtinyt välissä vaikka mitä :).
Samaa mieltä nelosen kanssa. Viisi vuotta ei "mene hetkessä", kun siinä on paljon vaihtelevaa sisältöä. Se, että lapsen kanssa aika tuntuu kuluvan nopeasti, ei ole minusta mikään myyntivaltti vaan päinvastoin aika kauhea piirre.
Anna kun arvaan: taas vapaaehtoisesti lapsettomat keskustelevat lapsiperheen asioista, JOTKA EIVÄT HEITÄ KIINNOSTA. (Paitsi nyt ap:lla tietysti onkin "kolme lasta". Nää on niin nähty.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiset ajattelisivat RATIONAALISESTI niin tuskin moni hankkisi lapsia. Mutta se on biologinen kello ja vietti joka vie. Sitten se rankkuus yllättää, jos ei ekan kohdalla niin viimeistään tokan tai kolmannen. Varsinkin kun nykyään monille eka kokemus vauvojen hoidosta tulee vasta oman lapsen kohdalla. Eikä naiset voi keskittyä pelkästään siihen, pitää hoitaa myös ansiotyö siinä sivussa, harrastaa ja kehittää itseään, pitää kunnostaan huolta jne.
No, sitten on vielä nämä yhden-kiltin-viulua-soittavan-kympin-tytön vanhemmat, jotka vilpittömästi ihmettelevät ja paheksuvat adhd- tai muuten vaan vilkkaiden poikien vanhempia jos nämä viimeksi mainitut joskus pimahtavat lapsilleen tai yleensä vaan kehtaavat haikailla aikaa ennen lapsia.
Katselin vanhoja valokuvia lasteni taaperoajoilta. En edes muistanut kuvien ottotilanteita ja olin jokaisessa kuvassa väsyneen ja ryytyneen näköinen. Ihan hirveää aikaa, jälkikäteen ajateltuna. Onneksi nyt kun lapset ovat jo isompia niin on kivempaa. Asiaan vaikuttaa toki se, ettemme saaneet ikinä lapsia yökylään isovanhemmille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:25"]
Anna kun arvaan: taas vapaaehtoisesti lapsettomat keskustelevat lapsiperheen asioista, JOTKA EIVÄT HEITÄ KIINNOSTA. (Paitsi nyt ap:lla tietysti onkin "kolme lasta". Nää on niin nähty.)
[/quote]
Öh. Mistä tiedät, mikä minua kiinnostaa ja mikä ei? -5
Mä allekirjoitan tämän. Lukio aika meni ihan vilauksessa, kun päivät toisti sitä samaa, kasiksi kouluun, 2 tuntia, ruokailu, 2-3 tuntia, kolmelta tai neljältä kotiin, koira ulos, läksyt ja sitten olikin jo ilta enkä jaksanut lähteä enää mihinkään. 3 vuotta meni ihan hetkessä. Nyt taas kun olen työssä jossa yksikään päivä ei ole samanlainen ja koko ajan hirveä kiire tuntuu, että asia joka tapahtui viikko sitten tapahtui kuukausi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:31"]
Jos ihmiset ajattelisivat RATIONAALISESTI niin tuskin moni hankkisi lapsia. Mutta se on biologinen kello ja vietti joka vie. Sitten se rankkuus yllättää, jos ei ekan kohdalla niin viimeistään tokan tai kolmannen.
[/quote]
Et varsinaisesti imartele ihmisiä tuolla kommentillasi. Osa kuitenkin ajattele tämän asian raionaalisesti ja ole ihan tietoinen siitä, kuinka rankkaa vanhemmuus on. Tietysti aika moni meistä varmaan jää lapsettomaksi juuri tämän takia. -5
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:31"]
Jos ihmiset ajattelisivat RATIONAALISESTI niin tuskin moni hankkisi lapsia. Mutta se on biologinen kello ja vietti joka vie. Sitten se rankkuus yllättää, jos ei ekan kohdalla niin viimeistään tokan tai kolmannen.
[/quote]
Et varsinaisesti imartele ihmisiä tuolla kommentillasi. Osa kuitenkin ajattele tämän asian raionaalisesti ja ole ihan tietoinen siitä, kuinka rankkaa vanhemmuus on. Tietysti aika moni meistä varmaan jää lapsettomaksi juuri tämän takia. -5
[/quote]
Mikään rationaalinen peruste ei vaan puolla lasten hankkimista. Ainoa rationaalinen peruste lasten hankkimiselle voisi olla oman vanhuuden turvaaminen, mutta siinäkin tuotto/panos suhde jää surkeaksi. Lapsia pitäisi tehdä todella monta jotta olisi missään määrin todennäköistä että joku heistä jää lähelle asumaan, ja silloin taas panos kasvaa niin isoksi, että sen kohdistaminen jotenkin toisin tuottaisi huomattavasti todennäköisemmän vanhuuden turvan. Esimerkiksi paljon rationaalisempaa olisi sijoittaa lapsikatraan aikuiseksi saattamiseen menevät aika ja raha omaisuuden kasvattamiseen, jolloin vanhuuden turva olisi taattu ostopalveluilla.
Ainoat syyt lasten tekemiseen ovat siis täysin tunnepohjaisia, enkä oikein edes ymmärrä miksi tätä ei voida myöntää. Lapsia tehdään kun niitä halutaan, ja se halu on täysin tunnepohjaista ilman tippaakaan rationaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:31"]
Jos ihmiset ajattelisivat RATIONAALISESTI niin tuskin moni hankkisi lapsia. Mutta se on biologinen kello ja vietti joka vie. Sitten se rankkuus yllättää, jos ei ekan kohdalla niin viimeistään tokan tai kolmannen.
[/quote]
Et varsinaisesti imartele ihmisiä tuolla kommentillasi. Osa kuitenkin ajattele tämän asian raionaalisesti ja ole ihan tietoinen siitä, kuinka rankkaa vanhemmuus on. Tietysti aika moni meistä varmaan jää lapsettomaksi juuri tämän takia. -5
[/quote]
En kyllä kokenut niin rankaksi vaikka olen ollut yh
koko ajan.
Alussa tietysti sitä oli "pallo jalassa" mutta elämä
muuttui.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:31"]
Jos ihmiset ajattelisivat RATIONAALISESTI niin tuskin moni hankkisi lapsia. Mutta se on biologinen kello ja vietti joka vie. Sitten se rankkuus yllättää, jos ei ekan kohdalla niin viimeistään tokan tai kolmannen.
[/quote]
Et varsinaisesti imartele ihmisiä tuolla kommentillasi. Osa kuitenkin ajattele tämän asian raionaalisesti ja ole ihan tietoinen siitä, kuinka rankkaa vanhemmuus on. Tietysti aika moni meistä varmaan jää lapsettomaksi juuri tämän takia. -5
[/quote]
Mikään rationaalinen peruste ei vaan puolla lasten hankkimista. Ainoa rationaalinen peruste lasten hankkimiselle voisi olla oman vanhuuden turvaaminen, mutta siinäkin tuotto/panos suhde jää surkeaksi. Lapsia pitäisi tehdä todella monta jotta olisi missään määrin todennäköistä että joku heistä jää lähelle asumaan, ja silloin taas panos kasvaa niin isoksi, että sen kohdistaminen jotenkin toisin tuottaisi huomattavasti todennäköisemmän vanhuuden turvan. Esimerkiksi paljon rationaalisempaa olisi sijoittaa lapsikatraan aikuiseksi saattamiseen menevät aika ja raha omaisuuden kasvattamiseen, jolloin vanhuuden turva olisi taattu ostopalveluilla.
Ainoat syyt lasten tekemiseen ovat siis täysin tunnepohjaisia, enkä oikein edes ymmärrä miksi tätä ei voida myöntää. Lapsia tehdään kun niitä halutaan, ja se halu on täysin tunnepohjaista ilman tippaakaan rationaalisuutta.
[/quote]
Jos arvioi lapsen kokonaisvaikutuksen elämään olevan positiviinen, hyväksyy lisääntymisen riskit ja tekee päätöksen parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella, kyllä se päätös on ihan rationaalinen. Jotkut kun pitävät vanhemmuutta tärkeänä, arvokkaana ja mukavana asiana ja ovat sen vuoksi valmiita kärsimään epämukavuuttakin. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:31"] Jos ihmiset ajattelisivat RATIONAALISESTI niin tuskin moni hankkisi lapsia. Mutta se on biologinen kello ja vietti joka vie. Sitten se rankkuus yllättää, jos ei ekan kohdalla niin viimeistään tokan tai kolmannen. [/quote] Et varsinaisesti imartele ihmisiä tuolla kommentillasi. Osa kuitenkin ajattele tämän asian raionaalisesti ja ole ihan tietoinen siitä, kuinka rankkaa vanhemmuus on. Tietysti aika moni meistä varmaan jää lapsettomaksi juuri tämän takia. -5 [/quote] En kyllä kokenut niin rankaksi vaikka olen ollut yh koko ajan. Alussa tietysti sitä oli "pallo jalassa" mutta elämä muuttui.
[/quote]
Minä pitäisin sitä hyvin rankkana. -5
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:41"]
Jos arvioi lapsen kokonaisvaikutuksen elämään olevan positiviinen, hyväksyy lisääntymisen riskit ja tekee päätöksen parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella, kyllä se päätös on ihan rationaalinen. Jotkut kun pitävät vanhemmuutta tärkeänä, arvokkaana ja mukavana asiana ja ovat sen vuoksi valmiita kärsimään epämukavuuttakin. -5
[/quote]
Mutta nämähän ovat nimenomaan kaikki tunneperusteita. Eivät millään lailla rationaalisia. "Uskon, että se on kivaa ja vaivan arvoista" on 100% tunneperustelu.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:41"]
Jos arvioi lapsen kokonaisvaikutuksen elämään olevan positiviinen, hyväksyy lisääntymisen riskit ja tekee päätöksen parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella, kyllä se päätös on ihan rationaalinen. Jotkut kun pitävät vanhemmuutta tärkeänä, arvokkaana ja mukavana asiana ja ovat sen vuoksi valmiita kärsimään epämukavuuttakin. -5
[/quote]
Mutta nämähän ovat nimenomaan kaikki tunneperusteita. Eivät millään lailla rationaalisia. "Uskon, että se on kivaa ja vaivan arvoista" on 100% tunneperustelu.
[/quote]
Sinulla on jokin todella outo määritelmä rationaarisuudelle. Olisi hauska kuulla, mikä se on.
Arvot kuten terveenä pysyminen, hyvä äitiys, kauneus jne. eivät muuten ole tunteita. -5
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:41"]
Jos arvioi lapsen kokonaisvaikutuksen elämään olevan positiviinen, hyväksyy lisääntymisen riskit ja tekee päätöksen parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella, kyllä se päätös on ihan rationaalinen. Jotkut kun pitävät vanhemmuutta tärkeänä, arvokkaana ja mukavana asiana ja ovat sen vuoksi valmiita kärsimään epämukavuuttakin. -5
[/quote]
Mutta nämähän ovat nimenomaan kaikki tunneperusteita. Eivät millään lailla rationaalisia. "Uskon, että se on kivaa ja vaivan arvoista" on 100% tunneperustelu.
[/quote]
Sinulla on jokin todella outo määritelmä rationaarisuudelle. Olisi hauska kuulla, mikä se on.
Arvot kuten terveenä pysyminen, hyvä äitiys, kauneus jne. eivät muuten ole tunteita. -5
[/quote] Öh, no rationaalinenhan on järkeen perustuva. Esimerkiksi se on rationaalinen päätös jos joutuu ajamaan pitkää työmatkaa, ja vaihtaa autonsa sellaiseen joka laskelmien mukaan tulee halvemmaksi. On järkevää, ja siten rationaalista, vaihtaa auto halvempaan. Auton kustannukset ovat etukäteen hyvin pitkälle ennustettavissa ja siksi niille pohjautuva päätös on rationaalinen. Tunnepäätös auton ostoesimerkissä olisi ostaa Mersu, koska se on hieno. Hienous on täysin kiinni muista kuin rationaalisista seikoista.
Arviointi tuossa lapsitapauksessa perustuu tunteeseen. Arviota ei tehdä faktojen mukaan, vaan tunteiden ja arvojen. Siksi se ei tässä kohtaa ole rationaalinen.
Jonkin positiiviseksi kokeminen on tunne. Positiivisuuden arvioiminen etukäteen on lähestulkoon mahdotonta, ja siksi sen varaan päätösten perustaminen ei ole rationaalista vaan pohjaa toiveille ja oletuksille.
Vanhemmuuden tärkeänä pitäminen pohjautuu tunteeseen, sitä ei voi selittää millään rationalisuudella (pl. ehkä se perinteinen "tehdään lisää veronmaksajia" mutta camoon, näyttäkää mulle yksikin ihminen joka tekee lapsia vain yhteiskunnan takia!).
Vanhemmuuden arvokkaana pitäminen pohjautuu tunteeseen.
Vanhemmuuden mukavana pitäminen pohjautuu tunteeseen.
Yhtä ainutta rationaalista perustelua ei siis ollut mukana.
Arvot vaikuttavat tunteisiin, ja tunteet arvoihin. Jos siis omaa arvon "vanhemmuus on arvokasta", ei sille ole mitään muita perusteita kuin tunne siitä, että ko. arvo tukee asioita jotka itselle ovat kivoja. Se, että jotakin perustelee sillä että ko. asia tukee omia arvoja, ei tee siitä perustelusta rationaalista vaan päinvastoin tunteisiin pohjautuvan.
Kuten jo sanottu, en ymmärrä miksi tästä pitää vängätä. Lasten hankinta on ihan tunnepäätös ja hyvä niin, en minä ainakaan toivoisi että valtaosa vanhemmista tekee lapsia vain esim. veronmaksajiksi, geeniperimänsä jatkajiksi ja vanhuuden turvaksi. Kyllähän se on ihan positiivista että niitä tehdään koska niitä halutaan ja ajatellaan että niiden kanssa on mukavampaa kuin ilman! Mieluummin soisin vanhempien ja lasten välille tunnesiteitä kuin pelkkää rationaalista suorittamista.
Pidän Kismetistä enemmän kuin Fazerinasta. Sen syöminen tuottaa minulle enemmän iloa kun Fazerinan. Haluan suklaan syömisellä tuottaa itselleni mahdollisimman paljon iloa. Muilla arvoilla ei ole väliä. Tässä tilanteessa on täysin rationaalista valita Kismet ja epärationaalista valita Fazerina.
Sama pätee mersihin ja lasten hankintaan: rationaalista on valita parempi vaihtoehto, ja paremmuus perustuu siihen, mitä pitää arvokkaana.
Ks. esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rationaalisuus -5
Öö ei.