Miksi lihavuus yhdistetään aina liikumattomuuteen ja rumuuteen?

Ainakin minä koen olevani ruma koska olen ylipainoinen. Tuuheat pitkät hiukset, tummat silmät ja hyvä iho eivät näytä miltään kun olen ylipainoinen. Normaalipainoisena sain yleensä kehuja kerran vuodessa. Nyt en koskaan.

Jotta muuttuu lihavaksi on pakko joko syödä liikaa tai liikkua liian vähän, ja ainakin itselleni lihavuus on välitön turn-off.

Kyllähän se läski rumentaa, eihän sille mitään mahda. Ja harvat päälle 100-kiloiset on mitään aktiiviliikkujia.

Ei lihavuus välttämättä ole rumuutta. Mun mielestä kaunis lihava nainen on esim. Holby Cityn sairaalassa tri Lola Griffiniä esittävä näyttelijä. Hän on ylväs, upea (sarjan puvustajalla on toki osuutensa tässä). 

Mua häiritsee täällä kotimaisemissa enemmän tyylittömyys: lihavat käyttävät usein liian pieniä vaatteita, jolloin läskit muodostavat vaatteiden läpi näkyviä makkaroita ja pullistumia eri puolille vartaloa. Vaikka ihoa nuolevat, sukkahousumaiset housut olisivat miten muotia, niin kannattaisia ehkä sovituskopissa peilata vielä yksi ylimääräinen kerta ennenkuin laittaa rahansa sellaisiin. Jos kaksoisleuat syövät kaulan, kannattaa edes miettiä lyhyttä tukkaa ... 

Tympeä, katkera ja tyly ihminen on aina kasvoiltaan ruma, oli BMI mikä vaan. Kaikkien, mutta ehkä ennenkaikkea lihavan,  kannattaa valita hyvin istuvat vaatteet alusvaatteista lähtien. Liian pienet koot eivät tee lihavasta hoikempaa, vaan korostavat läskejä. 

Lihan tytinä/ löysyys kertoo liikkumattomuudesta, ei ylipaino sinänsä. On olemassa kepeäjalkaisia, energisiä, kiinteitä ylipainoisia ihmisiä. Juuri tänään oli kaverin kanssa puhetta jättilihavasta miehestä, joka on aivan loistava salonkitanssija, menee quick stepiäkin kuin keijukainen! :D