Lue keskustelun säännöt.
Sokeri on saatanasta ja hei katsokaa, mä imetän!
08.04.2015 |
Miksi siitä karkittomuudesta ja imettämisestä täytyy tehdä niin suuri haloo? Koko ajan joka väliin pitää olla mainitsemassa, että meillä ei syödä karkkia ja kuinka naapurin iskä osti 3 vuotiaalleen tikkarin hui kauheaa. Imetyksestäkin täytyy koko ajan puhua, sosiaaliseen mediaan jakaa kuvat imetystyynyistä ja rintakumeista, hei katsokaa mä imetän! Siis touhu menee jo fanaattisuuden puolelle.
Ja ei, meilläkään ei lapset syö karkkia kuin hyvin harvoin ja imetin pitkään. Perusasioita, joista ei mielestäni normaali ihmisen tarvitse vouhkata joka päivä.
T. Ensin huvittuneena, nykyään kyllästyneenä tuttunsa touhuja seurannut
Kommentit (2)
Missä te törmäätte näihin vouhkaajiin? Mä olen ammatiltaani kätilö ja kyllä, olen täysimettänyt kolme lasta. Mutta en todellakaan pidä siitä mitään meteliä! Edes töissä en tee muuta, kuin kannustan ja annan tietoa ja ohjaan läheisyyteen vauvan kanssa. Kavereille en jaa mitään imetystietoutta, jos ei multa kysytä! Enkä tunne ketään, joka somettaisi imetysasioistaan. Meillä syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta myös sokeria! Lapset juovat välillä mehua ja saavat kyllä suklaata/pullaa/herkkuja jne. Vauvakin on maistanut pikkuisen jätskiä ja keksiä tms. Minä olen vanhempi ja uskallan sanoa myös ei, kun herkkuja on syöty jo tarpeeksi. Ystävistäni ihan muutama on ollut hyvin tiukkana taaperoille sokerin suhteen, mutta enemmistö suhtautuu tähänkin aika rennosti. Luulen, että mitä itsevarmempi on omasta vanhemmuudesta, sitä vähemmän ahdistuu kaikesta fanaattisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on tärkeitä asioita silloin kun ne on ajankohtaisia. Vauvan äiti on ohjelmoitu puolustamaan lastaan kaikelta. Kun ei ole villipetoja sun muita vaaroja ja sosiaalinen elämäkin on usein vähän tyhjää vauvavuoden aikana, se vimma kohdistuu joskus ihan älyttömiin asioihin.
Hymyilen nykyään, kun muistan millä kouhotuksella kestovaippailin esikoiseni kanssa. Mutta pitkistä imetyksistäni olen edelleen iloinen ja ylpeä.