kai sitä pitää vaan erota
En edes jaksa selittää koko tarinaa, mutta mä en jaksa enää tätä parisuhdetta. Meidän suhde on ihan paska. En saa mitään henkistä, enkä fyysistä tyydytystä mieheltäni. Kaikki on muuttunut. Ollaan käyty terapiassa: ei apua. Olaan sovityu, mitä muutetaan, ei vaan saada tehtyä mitään sen eteen. Miehellä on alkoholiongelma ja muuttuu käytös heti kaljan juoisen jälkeen. Perjantaina haukkui mua huoraksi, kun kysyin onko taas juonut kaljaa.
Miehellä on paljon töitä ja harrastuksia ja tulee usein kotiin 18. On perheen kanssa 1-2 tuntia päivässä.
Viime viikon laittoi koko viikon illat venettä pihassa ja tulisisälle 21. Mä en valittanut yhtään, ja kun pe iltana olisin halunnut hellyyttä ja seksiä, mut kun haistoin kaljan hajun sain ne huorahaukut. Lauantaina veti lärvät ja kun tänään olin herne nenässä ja valitin hänen viime viikon poissaolosta ja pe ja la käytöksestä. Sanoi hän, että kun mä valitan kokoajan, niin ei halua mulle hellyyttä ja seksiä antaa. Mitä mä teen?
Miehen mielestä mun normaali puhekin on valittamista. Mä olen vain pyytänyt, että olisi enemmän perheen kanssa ja antaisi mulle huomiota, eikä jois kaljaa korillusta viikossa.
Kommentit (26)
Joo, eiköhän nyt ole korkea aika lähteä eri teille. Ansaitset parempaa.
Niin, sitä mä vaan mietin, että onko vika mussa? Valitanko mä kokoajan? Vai onko tää klassinen alkoholisti, joka tulkitsee kaiken mun puheen valittamiseksi? Että olis hyvä syy juoda.
Ja tosiaan ne valituksen aiheet on ollut ne etten tykkää, kun viikolla juodaan kaljaa. Haluaisin, että olisi enemmän perheen kanssa? Ja haluaisin seksiä, läheisyyttä, arvostusta ja kunnioitusta.
Onko se normaalia, että tullaan joka pv kotiin 18 tai 19, jos on 2 vuotias lapsi?
Olen joustanut tosi paljon kaikista menoista ja harrastuksista, jotta mies saa harrastaa.. tuntuu, että mitään en saa vastapalvelukseksi. Lasten hoidosta vastasn lähes yksin.
Ap
Ajattelin näyttää tän ketjun myös miehelleni.
Ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 18:43"]
Niin, sitä mä vaan mietin, että onko vika mussa? Valitanko mä kokoajan? Vai onko tää klassinen alkoholisti, joka tulkitsee kaiken mun puheen valittamiseksi? Että olis hyvä syy juoda. Ja tosiaan ne valituksen aiheet on ollut ne etten tykkää, kun viikolla juodaan kaljaa. Haluaisin, että olisi enemmän perheen kanssa? Ja haluaisin seksiä, läheisyyttä, arvostusta ja kunnioitusta. Onko se normaalia, että tullaan joka pv kotiin 18 tai 19, jos on 2 vuotias lapsi? Olen joustanut tosi paljon kaikista menoista ja harrastuksista, jotta mies saa harrastaa.. tuntuu, että mitään en saa vastapalvelukseksi. Lasten hoidosta vastasn lähes yksin. Ap
[/quote]
No ei tuommoinen kaljan litkiminen ja huorittelu ainakaan normaalia ole. Meillä on tietysti vain tämä sun kertomuksesi, mutta kyllä sen perusteella se suurin vika siinä miehessä on. Ja jos tuossa tilanteessa kimpaantuu joskus vähän nalkuttamaankin, niin ihan normaali reaktio se mielestäni on. Eihän tuo myöskään lapselle hyväksi ole, että isä kaljottelee, eikä ole läsnä saati että vanhempien kireät välit olisivat kehitykselle hyväksi.
Kuulostaa ihan täydeltä mulkulta tuo ukkos! Ei sun tarvitse kestää tuollaista!!
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 18:30"]
En edes jaksa selittää koko tarinaa, mutta mä en jaksa enää tätä parisuhdetta. Meidän suhde on ihan paska. En saa mitään henkistä, enkä fyysistä tyydytystä mieheltäni. Kaikki on muuttunut. Ollaan käyty terapiassa: ei apua. Olaan sovityu, mitä muutetaan, ei vaan saada tehtyä mitään sen eteen. Miehellä on alkoholiongelma ja muuttuu käytös heti kaljan juoisen jälkeen. Perjantaina haukkui mua huoraksi, kun kysyin onko taas juonut kaljaa. Miehellä on paljon töitä ja harrastuksia ja tulee usein kotiin 18. On perheen kanssa 1-2 tuntia päivässä. Viime viikon laittoi koko viikon illat venettä pihassa ja tulisisälle 21. Mä en valittanut yhtään, ja kun pe iltana olisin halunnut hellyyttä ja seksiä, mut kun haistoin kaljan hajun sain ne huorahaukut. Lauantaina veti lärvät ja kun tänään olin herne nenässä ja valitin hänen viime viikon poissaolosta ja pe ja la käytöksestä. Sanoi hän, että kun mä valitan kokoajan, niin ei halua mulle hellyyttä ja seksiä antaa. Mitä mä teen? Miehen mielestä mun normaali puhekin on valittamista. Mä olen vain pyytänyt, että olisi enemmän perheen kanssa ja antaisi mulle huomiota, eikä jois kaljaa korillusta viikossa.
[/quote] haukkui huoraksi, jätä se SIKA
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 18:43"]Niin, sitä mä vaan mietin, että onko vika mussa? Haluaisin, että olisi enemmän perheen kanssa? Ja haluaisin seksiä, läheisyyttä, arvostusta ja kunnioitusta.
[/quote] Vika on tavallaan sinussa. Mies on vieraantunut läheisyydestä ja seksistä. Kun seksi on surkeaa, naista ei voi arvostaa eikä kunnioittaa.
Niin, vaikka sitten oikeastikin valittaisit paljon, niin pitäisihän miehen ymmärtää että sinulla on paha olla ja yritää korjata suhdetta. Jos ei yhteyselo suju, niin ehkä on parempi lähteä eri teille. Kaljan juonti satunnaisesti on ihan ok, kunhan se ei ala ilta kuudelta vaan sitten kun lapsi on nukkumassa. Ja humalaan asti juominen kerta viikkoon on jo aika maksimi ilman erityistä juhlan aihetta.
En minäkään sietäisi alkoholia litkivää miestä. Mutta kokeile vielä ennen eroa sellaista, että et kuukauteen valita yhtään mistään etkä esitä mitään toivomuksia tyyliin "älä juo viikolla kaljaa" tai "voisitko tulla aikaisemmin kotiin". Katso, muuttuuko miehesi käytös mitenkään. Jos ei muutu, niin voit erota hyvillä mielin. Jos taas muuttuu, niin sitten voitte yhdessä miettiä, miten tästä eteenpäin.
Kori kaljaa viikossa ei kyllä viittaa mihinkään alkoholiongelmaan.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 18:43"]Niin, sitä mä vaan mietin, että onko vika mussa? Haluaisin, että olisi enemmän perheen kanssa? Ja haluaisin seksiä, läheisyyttä, arvostusta ja kunnioitusta. [/quote] Vika on tavallaan sinussa. Mies on vieraantunut läheisyydestä ja seksistä. Kun seksi on surkeaa, naista ei voi arvostaa eikä kunnioittaa.
[/quote]
Noniin, kipitäpäs vittuun sekin aivopiereskelijä!
Meillä vähän vastaavaa, paitsi että ei ole sentään huoriteltu. Haistateltu kuitenkin... Havahduin tilanteeseen noin kolme vuotta sitten ja rupesin oikeasti näkemään mieheni ongelman, vaikka en halunnutkaan sitä myöntää. Hävetti, että olin valinnut sellaisen miehen ja elänyt sen kanssa kahdeksan vuotta. Alkoholin käyttö oli jo runsaahkoa suhteen alkuaikoina, mutta vielä ihan kohtuun rajoissa. Pikkuhiljaa tilanne vaan paheni,niin että tajusin miehen juovan n. 40 alkoholi annosta viikossa (ei kuitenkaan humalahakuisesti ja työt ja harrastukset hoitaa)
Mies on muuttunut luonteeltaan ihan kauheaksi ja juuri kuvailemasi kaltaiseksi. En voi sanoa mitään normaaliakaan asiaa, ilman että mies tulkitsee sen väärin. Pyysin miestä menemään terapiaan hoitamaan alkoholiongelmaansa ja mies kävi muutaman kerran ja jätti sitten menemättä, kun ei hänellä hänen mielestään ole ongelmaa ja hän voi lopettaa koska vain haluaa...
Siis niin tyypillistä alkoholistin selittelyä
Lähde nyt, älä jää miettimään. Itse olen tuhlannut elämästä taas kolme vuotta ja vielä vaan sinnittelen lapsen takia, vaikka ei pitäisi. En tiedä milloin saan lopulta riuhtaistua itseni tästä irti, ehkä sitten kun uskallan myöntää kaikille läheisille, että mieheni on alkoholisti...
Mä olen työtön ja mun viikossa ilman lapsia olemis aika on max. 8h.
Tää tilanne on jatkunut 2vuotta. Pikuvauva aikana alkoholin käyttö oli runsaampaa ja öisin imetysten välissä keräilin äijää lattialta, kun oi sammunut ja sammuttelin valoja ja telkkaria ja valvoin lähes vuoden.
Alkoholin käyttö on kyllä siitä vähentynyt. Juhlimassa en itse käy, kun mies veti lärvät, kun menin kaverin kanssa ulos, joten nykyään en käy edes missään. Koska ei ole ketään lapsenvahtia.
Asiat on mennyt miehen kanssa parempaan suuntaan. Mutta hän ei ymmärrä sitä, että en minä voi muuttua yhtäkkiä maailman aurinkoisimmaksi ihmiseksi, kun paskaa niskaan on tullut häneltä niin paljon vuosien varrella.
Miehellä ei oikeesti ole sitä ymmärrystä, että jos hän on viikon poissa arjestamme, niin seuraavalla viikolla voisi olla enemmän läsnä. Olen siis testannut sitä jo etten valita kaljasta tai harradtuksista viikkoon. Mutta ei hän huomioi sitä yhtään, että minäkin tarvitsisin hengähdystaukoa.
Itse hän kyllä käy kavereiden kanssa tuulettumassa, mutta minä en ole ollut tähän kahteen vuoteen kertaakaan esim kaveteideni kanssa 5 tuntia shoppailemassa tai vaikka laskettelemassa. Kuntoilemassa käyn 3x viikossa 2 tuntia kerrallaan ilman lapsia.
Ja mitä kaljan litkimiseen tulee, niin mielestäni korillinen viikossa on ongelma, koska se on pois silloin meidän yhteisestä parisuhdeajasta. Silloin kun lapset nukkuu.
Ap
Alkoholisti ihan selvästi. Jo pelkästään toi kaljan litkiminen on paha, siihen vielä se että ei osallistu perhe-elämään on huono juttu, kaiken kruunaa huorittelu, siinä vaiheessa mulla katkeis viimenki närvi, ja ukko lentäis kaaressa ovesta pihalle.
Minkä ihmeen takia pitäisi tuollaista kenekään suvaita? Lapsikin kärsii koko ajan.
Mahtaisko mies tykätä elää tuollaisen vaimon kanssa? Epäilen että olis jättänyt jo aikoja sitten ämmän joka ei hoida lastaan, ei ole koskaan kotona, ja jos on kittaa vaan kaljaa ja haukkuu.
14 nko sulla jotain mailia. Voisi olla kiva vaihtaa ajatuksia?
16 Osalistuu mies lasten hoitoon silloin, ku on kotona. Tekee ruokaa ja menee lasten kanssa ulos. Ja järjestää meille perhereissuja, mutta kun se ei vaan korvaa sit muuta.
Olen varmaan siksi tässä suhteessa, että ilman miestä mä en edes pääsisi sinne kuntosalille. Ja mies varmaan tietää se, joten voi kohdella mua kuin kynnysmattoa.
Ap
Huonolta kuulostaa, jo lastenkin kannalta.
Vinkkejä otetaan vieläkin vastaan :-)
Ap
En usko, että on toista naista. Miehellä on sellaiset harrastukset, että ne vie aikaa. Enkä tietenkään halua häneltä niitä kieltää, koska on hänelle tärkeitä. Töitä tekee niska limassa ja työ on vaativaa. On luonteeltaan sellainen ihminen, että ei osaa olla tekemättä mitään, koska silloin se menee helposti kaljan litkimiseksi.
Keskusteltiin tänään asioista ja pitkään aikaan, näytti olevan aidosti pahoillaan käytöksestään. Yritti itsekin miettiä ratkaisuja meidän ongelmiin. Oikeastaan alkoi sen jälkeen puhumaan, kun sanoin, että olen kirjoittanut asiasta tänne ja kerroin millaisia vastauksia saanut.
Haluaisin, että saataisiin asiat kuntoon, koska lapsemme on todella kiintyneitä isäänsä, enkä haluaisi perhettämme rikkoa. Mies kärsii myös itse kaljan kittaamisesta. Hän on meidän perheessä se joka keksii meille aina aktiviteetteja ja touhuaa lasten kanssa, patikoi, grillaa, vie laskettelemaan yms..
Itselläkin on paha olla, kun mies koittaa olla hyvä, mutta sitten on se kaljoittelu ja sen tuoma käytöksen muuttuminen mitä en siedä. Ja kun mies loukkaa tunteitani, niin olen loukkaantunut useamman päivän ja sitten valitan.
Niin ja ei meillä ole sitä yhteistä aikaa, kun isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita, eikähe jaksa vahtia lapsia kuin ehkä 2 tuntia kerrallaan. Muita lapsenvahteja ei ole. Sisarukset ovet luvanneet vahtia lapsia, mutta ei ne sitä koskaan kuitenkaan tee, jos kysyn. Käyttääkö kukaan esim mll lapsenvahtipalveluita? Olisi hienoa päästä vaikka joskus miehen kanssa kylpylään ja yöksi hotelliin :-)
Ap
eroa vaan, etköhän oo jo kaikkes yrittänyt