Lue keskustelun säännöt.
Munasolujen luovutus? Kokemuksia?
07.04.2015 |
Olen miettinyt tätä, että luovuttaisin. Mutta haluaisin kuulla kokemuksia.
Ei taida olla mitenkään kierrättävissä se, että lapsi voi ottaa minuun yhteyttä 18-v päästä? Tämä on asia mikä mietityttää eniten, että haluanko luovuttajaksi ollenkaan. :(
Kommentit (14)
Punktio sattuu pirusti, muuten olet hyvällä asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ihan yksin tämän jutun kans? :( Mulla on ollu sellannen mielikuva, että luovuttajista olis pulaa.. Mutta missään ei ole ketään keneltä asiasta voisi kysyä ilman että pitää heti päättää luovuttaako vaiko ei.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:39"]
Punktio sattuu pirusti, muuten olet hyvällä asialla.
[/quote]
Voitko kertoa enemmän mitä kaikkea tehdään jne? Saanko ilmoitusta tms kun munasolujani on käytetty tms?
Minäkin harkitsin joskus samaa, mutta lopulta ajattelin, että liian kova rääkki on elimistölle. Sääli. Olisin kyllä luovuttanut, jos olisi ollut yhtään helpompaa.
Outoa kyllä, kavereille ja sukulaisille tuntui paljon järkyttävämmältä se ajatus, että ylipäätään luovuttaisi munasoluja. Osa oli yllättäen todella vihaisia koko ideasta. "Ajattele nyt!!! Sulla olisi lapsi etkä tietäisi siitä mitään, miten voisit elää itsesi kanssa???" Ööö... en tajua?
Maksetaanko siitä kuten joskus (ainakin USA:ssa) maksettiin opuskelijoille, jotka luovutti spermaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luovuttanut 5 krt yksityisklinikalla ulkopuolisille. Ihan ok hommaa, jos on valmis pistämään säännöllisesti hormonit. Kulukorvauksia n 400€/krt.
Ei se edes satu, hyvät kipulääkket saa. Olen sen kolmasti tehnyt, tosin ihan omaan käyttöön.
hatunnosto sinulle jos sen teet!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon luovuttanyt , sain hyperin ja aika pikä sairaala keikka. Joku kuva korvaus maksettiin ja sairrala maksu. uTosta hyperin mahdollisuudesta eivät kyllä mielstäni riittävästi kertoneet. harvinasita toki , mut kun kohdalle osuu niin ei paljoa naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luovuttanut 3 kertaa turkulaisella yksityisellä klinikalla. Ekalla kerralla sai vielä maksaa ns. kipukorvauksen jolloin koko verollinen korvaus oli yhteensä n. 700€, seuraavilla kerroilla laki oli muuttunut ja kulukorvauksiksi ja päivärahoiksi tuli n. 500€ (verollisena).
Punktio on minunkin kokemuksen mukaan se kivuliain vaihe, mutta kyllä siihen sai ihan hyvät suonensisäiset kipu- ja rauhoittavat lääkkeet. Itsensä pistäminen jännittä alkuun vähän, mutta se ei oikeastaan lopulta satu yhtään. Minulle ei tullut muitakaan ikäviä oireita, vähän sellainen "täyteläinen" olo oli alavatsalla ennen punktiota.
Tuolla klinikalla ei kerrottu muuta kuin että kuinka monta munasolua saatiin kerättyä, ja muistaakseni myös se kuinka monta hedelmöittyi. Ei kuitenkaan mitään tietoa siitä onnistuiko siirto tai alkoiko raskaus. Annoin luvan myös ko. pareille pakastaa loput alkiot, joten mahdollisesti minulla on muutamakin biologinen lapsi tuolla elelemässä :) Minusta olisi myös itseasiassa todella mielenkiintoista jos edes joku näistä mahdollisista lapsista haluaisi aikuisena tulla katsomaan minkänäköinen olen. Mitään laillisia velvoituksiahan minulla ei tietenkään heitä kohtaan ole eikä tule.
Olisi ollut kiva tietää onnistuiko raskaudet, toki nekin olisivat voineet mennä kesken joten täyttä varmuutta syntyneistä lapsista ei olisi kuitenkaan tullut. Kehuivat kuitenkin että hedelmöitykset onnistuivat hyvin ja oli lupaavia alkioita saatu :)
Hyperstimolaatio. OHSS Juu eipä tuosta paljoa puhuta, vaikka vissiin vakaviakin tapauksia vuosittain jokunen sattuu ??
Eli ei ole lainkaan sama juttu kun siittiöiden luovutus, ja toisaalta oman kokemuksen myötä silmät aukesi niitäkin kohtaan jotka olisvat kieltämässä koko touhun.
En halua peloitetta, mutta musta on vain oikein , että sekä luvuttaja tietää rikit, Ja vastaanottajan olis ohkä mahdollita ottaa vakuutus pahimpia tapauksia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni sai vuosien epätoivoisen vauvakuumeen jälkeen suurimman lahjan mitä voi saada eli vauvan lahjamunasolun avulla! Sanat eivät riitä ilmaisemaan sitä kiitollisuutta mikä heillä vauvasta on. Biovauvan saaminen olisi ollut epätodennäköistä ja vaikka se olisi onnistunut, olisi heillä ollut erittäin suuri riski saada vauva, jolla olisi ollut äidin perinnöllinen sairaus. Äidillä perinnöllinen sairaus on lievää muotoa, mutta lapsella se olisi voinut olla todella vakava, suurta kehitysvammaisuutta jne. Luovuttaisin itse ehdottomasti munasoluja, jos olisin vain sen ikäinen. Itsekin kärsin vuosikausia lapsettomuudesta, joten joka päivä olen kiitollinen, että lapsen olen loppujen lopuksi saanut.
Itse olin jossain vaiheessa kiinnostunut, mutta luovuin ajatuksesta. Itselläni on MONTA lasta ja lapset kun alkaisivat seurustelemaan, pelkäisin aina että jos se toinen olisikin sisarus. Todennäköisyys pieni, mutta olemassa, ja vielä tulevissakin polvissa.
Suuri syy, miksi halusin luovuttaa oli se, että olen täysin terve, samoin kaikki lapseni, eli antaisin eteenpäin terveitä geenejä.
Eikö kellään kokemusta? Entä munasolujen vastaanottajia?