Vauvakuume tai oikeastaan lapsikuume vaivaa, mutta uskaltaisiko sitä?

Meillä on jo kaksi poikaa, 11-vuotias ja kesällä kolme vuotta täyttävä. Toinen ikioma, toinen lainassa ja nyt hinkuisin kolmatta lasta. Järki vain sanoo ei. Mieheni on jo yli 45-vuotias ja minäkin lähestyn 35. Meinasin tulla hulluksi raskausaikana, en todellakaan nauttinut vauva-ajasta ja sairastin vielä synnytyksenjälkeisen masennuksenkin. Elämä alkoi oikeastaan hymyillä uudestaan vasta palattuani töihin puolitoista vuotta sitten. Leikki-ikäisen ja koululaisen äitinä viihdyn erinomaisesti, vaikka vanhempi poikamme onkin hieman vaativampi lapsi. Mitkään järkisyyt eivät kuitenkaan tunnu tukahduttavan tätä kolmannen lapsen kaipuuta, mutta kun niitä lapsia ei tosiaa saa valmiiksi taaperoina ja en ole varma jaksaisinko käydä uudestaan tuon kaiken läpi.