Mikä avuksi, kun ihan lukossa rakastelun suhteen?

Itselläni siis lähes samanlaisia tuntemuksia kanssasi. Yritetäään päästä tästä yli yhdessä!



Oletko synnyttänyt lapsia tai muuten muodoiltasi muuttunut hiljattain?

Minulla on takana kaksi synnytystä, joista viimeisin on jo kahden vuoden takaa. Olen ihan hoikka ja normaalin näköinen ja kokoinen, mutta raskauden aikaansaamat muutokset erityisesti jalkovälissä ja rinnoissa hävettää (ei niistä sen tarkempaa kuvausta :))



Eilen illalla mies pyysi mua (rakastelua viriteltiin) 69-asennossa hänen päällensä kontalleen, mies siis makasi allani. No, suostuin vaikka hävetti tosi paljon levittää haarat hänen silmiensä eteen. MIes sanoi, että ihanat näkymät. minä en suostu uskomaan. tiedän, että näytän hirveältä "sieltä".



No, emätin alkoi sitten vielä "haukkomaan henkeä" kivojen äänten saattelemana. Ja sit, ku lopulta laukesin (mies hieroi klittaa ja dildotti kakkosta), niin emätin päästeli ilmat pihalle naukuvina pieruina supistelun tahdissa.



minua hävettää nyt niin paljon, että vieläkin melkein itkettää. en edes uskalla miehelle puhua tästä asiasta koska tiedän, että mies kiusaantuu eikä ole niin verbaalinen, että osaisi tukea minua toivomallani tavalla.



tässä olen nyt sitten kovettanut itseäni päättämään, että en enää koskaan suostu mihinkään sellaiseen, mitä joudun häpeämään. lähetyssaarnaaja-asentoakin karttelen ihan siksi, että mies ei näe tissejäni.. mut takaapäin näkee sit jotain kenties vielä pahempaa.



se "pimeessä peiton alla" tuntuu parhaimmalta ratkaisulta.



mua mies ei ole juurikaan viime vuosina kehunut, mutta silti sanoo, että seksielämä on ihan hyvää. ja että olen seksikäs (joo, en usko).



EI tästä kirjoituksestani varmaan ollut sinulle apua, mutta jospa tämä herättäisi keskustelua.



Kaikki mukaan vaan, rehellisiä kommentteja peliin.

meillä tuo tilanne johti siihen että mies petti - ja se auttoi!



Kummasti mies ei enää tunnukaan itsestäänselvyydeltä, vaan nykyisin roikun kuin takiainen lahkeessa kiinni :)



Myös miehen käytös muuttui samanlaiseksi, kun pettämisestä kiinnijääneenä en lempannutkaan pihalle, vaan annoin toisen mahdollisuuden. Nyt seksi ja suhde 10+.



En välttämättä suosittele samaa teille, mutta jotain "herättävää" olis nyt hyvä keksiä... Menkää vaikka samaan baariin erikseen, anna miehen luvalla flirttailla muille, ja kun on kotiinlähdön aika ja olet illan katsellut flirttiä takaan että tarraat mieheen ihan eri meiningillä ;)

AP:n ongelma taitaa enemmänkin olla huonossa itsetunnossa, mihin ei mikään miehen flirttailun katselu auta.



Mielumminkin ongelma on miehessä, joka ei osaa kehua vaimoaan. Siispä mielumminkin vaimo flirttailemaan muille miehille ja mies siinä sitten katsoo vieressä.

Jotenkin tuo pettämisuhka pelottaa, olisi parannuskeinona ehkä se viimeinen niitti... Tämä alkoi ehkä noin vuosi lapsen syntymän jälkeen, vasta silloin todella tajusin muuttuneeni niin paljon fyysisesti. Ja henkisestikin.



Kehoni on jonkun muun kuin sen iloisen tytön joka nautti elämästä. Tuntuu että jäljellä on epävarma ruma nainen jonka vartalo on kamala.



Mieheni on maailman ihanin ja rakastan häntä niin paljon. Toivon että voisin tehdä hänet onnelliseksi, tuntuu kuin olisin pettänyt hänen luottamuksensa muuttumalla tällaiseksi kuin nyt olen. Olen alkanut ajatella että ehkä hänelle olsi hyvä saada rakastella jonkun vieraan kanssa jotta saisi elää sillä elämän osa-alueella normaalia elämää. Pelottaa vain ihan hirveästi ettei haluaisi sitten enää jäädä luokseni.

vastaampa minäkin.



Mulla on takana kaks synnytystä, toinen 10kk sitten ja toinen 3 vuotta sitten.

Mä en ole ollenkaan tyytyväinen itteeni, näen itteni rumana ja ei seksikkäänä, ei ees hyvän näkösenä, ehkä pimeessä peilissä.

Mutta mun mies on koko ajan mun kimpussa, kehuu ja haluaa koko ajan, , en osaa uskoa että voin olal sille niin haluttavan näköinen.



Mulla hävettää olla alasti sen edessä, mulla on rinnat eri kokoa, muuttu ihan täysin nyt toisen jälkeen kun imetin 9kk, ja kiloja on vähä ylimääräisiä, nyt jo saanu pois 11 kiloa, vielä 7 jäljellä.



minullakin ahistaa tuo jalkojen väli kun ei se ole minusn mielestä hyvä, tiukempi sais olla, no voihan aina jumpata, mutta mä en saa mitää aikaseks..aina aloitan ja sit unohtuu.



Mä puhun miehelle koko ajan että se haluaa vaan kuitenkin jotain muuta ja kttelee muita ym, mutta se saa niin pahan mielen siitä että melkeen kyyneleet valuu, kysyy miks ei voi uskoa että olen se hyvä ja haluaa vaan mua.

Mutta miten näkisin itse itseni hyvän näkösenä?

ja mikä auttas siihen että olis tyytyväinen.



Meillä minä olen pystynyt puhuu miehelle kaikista tunteista ja siitä kuinka häpeen itteäni ym.



Toivon että joskus mekin voisimme nauttia ittestämme ja olla onnelksisia miehen kanssa yhdessä ( siitä että näyttää hyvälle)



tässä vain mun ajatuksia.

En ihan noin lukossa ollut, mutta vähän kuitenkin. Minulla on edellisestä suhteesta 1 kouluikäinen lapsi. Tapasin nykyisen mieheni pari v. sitten, ja nyt on yhteinen lapsi tulossa.



Mieheni harrasta urheilua, pitää kroppansa hyvässä kunossa, toisin kuin minä. En jumppaa juuri koskaan. Tissit (eriparia) roikkuu, samoin vatsa, selluliittiä ja suonikohjuja löytyy liiankin paljon. En kehtaa lyhyttä hametta käyttää julkisella paikalla. Hävettää joskus olla alasti hänen edessään, esim. saunassa. Ja nyt raskauden aikana on kroppa muuttunut vielä lisää - rumemmaksi mun mielestä.



Mutta silti mies vakuuttelee minulle, että olen maailman kaunein nainen :)



Olen vasta hiljattain oppinut nauttimaan mieheni antamasta suuseksistä. Aikaisemmin epäröin, kun mietin, miten ällöltä näytän, Repesin synnytyksessä jnkun verran, ja arvet on. Samoin rumat reidet miehen naaman edessä. Ei kiva ajatus.. Mutta huomaan, että mies nauttii suunnattomasti minun nuolemisesta ja rakasteluistamme. Ajttelin, että en kai minä sitten niin kauhean näköinen hänen mielestään ole.



Jos sinun miehesi nauttii yhteisiestä hetkistänne, niin ei häntä haittaa virheesi kropassasi. Usko pois :)



Toivottavasti saatte seksielämänne kuntoon. Vaikka sitten hämärässä, jos ei muuten.

Edellä olevat kirjoitukset tuntuvat tutuilta epävarmuuksineen ja mielipahoineen. Tässä juuri aihe, joka itseänikin on viimeaikoina askarruttanut. Hienoa, että syntyy keskustelua!



Odotamme tällä hetkellä esikoistamme syntyväksi syksyllä. Vartaloni ei ole vielä paljonkaan muuttunut ulkoisesti, ja nautin pyöristyvästä vatsastani. Voisi sanoa, että elän tällä hetkellä elämäni onnellisinta aikaa. Olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni, ja iloitsemme kovasti tulevasta taaperostamme. :) Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut itsessäni selkeän muutosken seksin suhteen. En enää fyysisesti kiihotu samoin kuin ennen, mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja paineita itselleni. Haluan miestäni, mutta seksi ei aina yksinkertaisesti onnistu, vaikka sitä itse haluaisinkin. Ja kun ei onnistu, niin se harmittaa, ja seuraava kerta jännittää. Sitä tahtoisi vain nauttia toisesta ja antaa mennä, mutta olen jotenkin lukossa ajatuksineni ja toimintoineni. Olen miettinyt pääni puhki, johtuuko tämä tilanne omasta päästäni vai voiko hormonaalisilla muutoksilla olla osuutta asiaan. Myös sitä olen miettinyt, voisiko muuttuva kehon olemus tiedostamattani askarruttaa itseäni, vaikka nautinkin raskaana olemisesta. Jokin särmä tuntuu vain itsestäni kadonneen.



Olemme mieheni kanssa jutelleet asiasta ja hän on hyvin ymmärtäväinen ja kannustava, ei tee asiasta numeroa. Itseäni tämä vaivaa, sillä tuntuu, etten ole miehelleni sellainen nainen kuin haluaisin olla. Toki haluaisin itsekin nauttia omasta naiseudestani. Hellyyttä ei suhteestamme puutu, ja rakastan miestäni. Mikä minussa siis voi olla vikana? Minä niin tahtoisin, että kroppa toimisi kuten haluan, mutta ei se vaan tee niin kuin käsken.



Tsemppiä ja halauksia kaikille, mukava lukea teidän ajatuksianne! :)

Kaikilla tuntuu olevan mies joka sanoo, että älä välitä, olet ihana. Mutta mitä sitten kun se MIES sanoo, että paikkasi ovat ällöttävät? Itse olen aina ollut epävarma kropastani, olen ajatellut ettei kukaan halua antaa minulle suuseksiä, vaikka itse kyllä annan miehelle.

Oma mieheni on sitten ihan sanonut suoraan, että hän ei käy mitään pissapaikkoja nuolemaan. Joten nyt vasta todella vihaan paikkojani. Olen aina ollut niistä epävarma ja nyt mies vielä vahvistaa, että oikeassa olet ollut, ei paljon kiinnosta muu kuin se reikä siellä alhaalla.

*huoh*

Oiskin mies joka on kannustava, mutta on vaan mies, joka ei suostu ees sormin koskemaan. Mutta kai sitä pitää olla iloinen, että sentään suostuu panemaan, kunnes itse saa. Siihen loppuu sitten.

ei ansaitse tuollaista miestä. Löydät varmasti itsellesi paremman.



Jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, et ole hänen arvoisensa.



Olen itsekin eronnut, ja nyt onnellisessa suhteessa, vaikka kuvittelin monta vuotta, ettei kukaan halua yh:ta.

Liukuvoiteella onnistuu, vaikka olisi kuiva kuin sahara. Sen ymmärrän, että miehellä ei onnistu kun ei seiso, mutta että naisella, huhhuh mitä juttua...

En enää fyysisesti kiihotu samoin kuin ennen, mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja paineita itselleni. Haluan miestäni, mutta seksi ei aina yksinkertaisesti onnistu, vaikka sitä itse haluaisinkin. Ja kun ei onnistu, niin se harmittaa, ja seuraava kerta jännittää.

vaikka normaalitilassa sujuukin ja on ihanaa. Vauvan syntymän ja lapsivuodeajan jälkeen tilanne varmaan pikkuhiljaa palaa ennalleen. Niin ainakin meillä on käynyt.

Imetysaikana sama juttu siihen saakka, kun kuukautiset taas alkavat (minulla n. puolen vuoden päästä). Sen jälkeen hormonaalinen tilanne palautuu normaaliksi ja halut palaavat. Mutta tehkää kaikkea muuta tai käyttäkää liukkaria.

että nainen voi olla märkä, vaikka paikat eivät olisi sopivasti herkistyneet. Mistä ainakin itselläni seuraa se etten saa orgasmia.

mutta uskottomuuten tuo johtaa. Itselläni on tuollainen lukossa oleva vaimo joka irrottelee muutaman kerran vuodessa.



Olen yrittänyt kaikkea, terapioita tms. Aina hän keskeyttää ne syystä tai toisesta. Rakastan häntä edelleen, mutta en ole enää uskollinen. Minulta loppui vuosikymmenen jälkeen usko siihen että hän edes haluaa muutosta.

sitä, että penis solahtaa märkään pilluun. Seksin onnistuminen ja seksistä nauttiminen on kaksi eri asiaa. Tässä on nyt käytetty vääriä termejä ilmeisesti.

että nainen voi olla märkä, vaikka paikat eivät olisi sopivasti herkistyneet. Mistä ainakin itselläni seuraa se etten saa orgasmia.

Meillä on kanssa jumissa oleva vaimo, en ole pettänyt, mutta kun ei vaimoa kiinnosta asiaa hoitaa, vaikka olen kaikkeni yrittänyt, en enää takaa uskollisuutta sopivan tilaisuuden tullen.

mulla on luottamuspula tms.



Olen jumissa sen takia koska mies suuttuessaan haukkuu ja alistaa henkisesti mut niin lyttyyn, että menee pitkä aika siintä toipumiseen.

Anteeksi pyydetään puolin ja toisin mutta en pysty täysin niitä kauheita solvauksia unohtamaan.



Tai ehkä kostan häntä siintä. Ja olen siksi jumissa.