Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitää aina takertua?
05.04.2015 |
Aina, joka helvetin kerta käy näin: Tutustun uuteen ihmiseen, tutustutaan ja jutellaan. Ensimmäisinä päivinä hyvinkin aktiivisesti niinkuin asiaan kuuluu. Sitten kun on jo tunteja puhuttu ja sitä ei keksi enää puhuttavaa, luonnollisesti ollaan hiljaa. Siinä parin päivän hiljaisuuden jälkeen rupeaa tulemaan syyllistävää viestiä: "luulin että meistä tulee hyviä ystäviä/olit kiinnostunut", "aina käy näin, mut hylätään ja jään yksin!!". Siis ei vittu! Minkä helvetin takia pitäisi tulla puhumaan jos ei ole asiaa? Tarviiko sitä koko ajan jutella? Vituttaa tollaset ihmiset.
Kommentit (3)
Aika moni hoitaa dumppaamisen valitettavasti juuri siten, että vaikenee ja alkaa jättää vastaamatta kiinnostuneemman osapuolen yhteydenottoihin. Siksi tuo toimintatapasi että pidät muutaman päivän hiljaisuuden on hyvin helppo ymmärtää haluksi katkaista suhde alkuunsa, ja pettymys siitä ymmärrettävää, jos toisella osapuolella on jo tunteita pelissä. Ei tietysti ole pakko jutella, jos ei keksi aihetta tai muut kiireet sen estävät, mutta silloin olisi kuitenkin fiksua jollain lailla tiedottaa toiselle, että tutustumisen jatkaminen kiinnostaa yhä, vaikka yhteydenpidon tahti muuttuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun jotain käy "aina, joka helvetin kerta", niin kannattaa katsoa peiliin ja etsiä syyllistä sieltä. Sillä meille muille ei käy aina noin.
No naiset kai tykkää puhuu enempi ko miehet. Joo. Ja mies yrittää pakottaa naisen samallaiseks puhumattomaks ko ite o ja nainen yrittää pakottaa miehen puhumaan. Kumpikaan ei onnistu, joten erotaan. Jotta näin.