Miten muut lasten parissa työskentelevät jaksatte vanhempia?

Isien kanssa tulee vielä jotenkuten juttuun, mutta äidit..arggh!!!

Miten tämä siis käytännössä ilmenee? Olen pph enkä ole koskaan ollut sylkikuppina. .

Toki työssä on muita ikäviäkin puolia..

Ap pahoittelee kirjoitusvirheitä.
Sylkykuppina olo lähinnä ylireagoinnin, turhan valituksen ja vittuilun kohteeksi joutumista. Vanhemman paha olo puretaan aiheuttamalla paha olo syyttömälle sivulliselle.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten jos on oikea ongelma lapsella niin puututaan ja jos turhaan nuristaan "niin, no näin meillä toimitaan, johtajan kanssa voi jutella, jos ei ole toimintaan tyytyväinen" toimii aina.

Joskus myös lasten parissa työskentelevät purkavat turhaan pahaa oloaan vanhempiin, valittavat ja vittuilevat :( Koettu on. Itse olen aina asiallinen, vaikka kovin hiljainen ja puoliani en oikein osaa pitää. Ehkä siksi olen helppo kohde. Ei meillä vanhemmillakaan ole aina helppoa...

Ja kas kummaa. Vaikka ei ole aikaisemmin tavannut vanhempia, ei ole vaikea arvata, kuka on kenenkin ipana.

Mulla on kyllä vanhempana vaikea kestää lasten kanssa työskenteleviä. Jatkuvaa valitusta ja kitinää turhista asioista. Pikkumaisuutta ja ennen kaikkea pahan olon purkamista lapsiin. Sitä en ymmärrä ollenkaan. Eli vanhemmatkaan tahdo teitä kestää, älkää surko. Ja ajatelkaapa, jos teillä on lapsia, niiden kanssa työskentelevät ajattelevat teistä samoin. Inhottavia vanhempia.

Kiitos hyvin. En ole sylkykuppi. Toisinaan tietysti ihmettelen vanhempien tapaa kasvattaa lastaan ja esim. heidän reagointiaan yhteydenottooni, mutta keskitän toimeni siihen, mihin pystyn vaikuttamaan. Vanhempien ääliömäisyyteen en pysty vaikuttamaan, mutta lapsen kasvattamiseen voin tehdä oman pienen osuuteni.

Sanottakoon vielä, että onneksi suurin osa vanhemmista on fiksuja, ja heidän kanssaan on ilo toimia. Hölmömmätkin vanhemmat ajattelevat yleensä toimivansa lapsensa parhaaksi, vaikka keinot siihen ovatkin vääriä.