Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko jos lapsesi vaihtaisi nimeään?
22.04.2015 |
16 v lapsipuoleni vaihtoi etunimiensä järjestystä niin, että kutsumanimi on ensimmäisenä nimenä ja entinen ensimmäinen nimi on toisena nimenä. Tyyliin Anne Mari Johanna jota aina kutsuttu Mariksi on nyt Mari Anne Johanna. Lasta häiritsi se, että vaikka "Mari" kuinka on alleviivattu, niin välillä kutsutaan koulussakin "Anneksi" ja joutuu sitten korjaamaan "Mariksi". Samoin esimerkiksi Kelakortissa oli "Anne Virtanen" ja pankkikortissa taas "Mari Virtanen". Ainahan korttia voi uusia jos tulee "väärä" nimi, mutta onhan se aika työlästä. (Nythän tuli automaattisesti uusi Kelakortti).
Lapsen äiti sai aivan uskomattomat raivarit kun lapsi kysyi mielipidettä asiaan, vaikkei siis itsekään ole koskaan "Annea" käyttänyt. En oikein ymmärrä, mitä suuttumista tässä asiassa oli, en itsekään haluaisi jatkuvasti korjailla nimeäni (- Juu, kyllähän siellä lukee Anne, mutta kun mä oon Mari, ihan oikeesti).
Miten te, varsinkin ne teistä joiden lapsen kutsumanimi on eri kuin ensimmäinen etunimi, suhtautuisitte jos lapsenne vaihtaisi nimensä? Voisihan sitä toki itsekin järkyttyä, jos lapsi vaihtaisi nimensä kokonaan, varsinkin tyyliin Mira-> Mirjamelliina, mutta en silloinkaan pelihuosujani repisi. (Itsehän se on jokaisen nimensä kanssa elettävä)
Ja muilla sisaruksilla ja sukulaisillakin on kutsumanimi ensimmäisenä nimenä, ettei mikään "meidän perheessä on AINA ollut näin" perinne kärsinyt tästä vaihdosta.
Kommentit (3)
En tietenkään loukkaantuisi jos poika haluaisi vaihtaa nimeä, olinhan itse valitsemassa niitä nimiä, ajattelin että jos ei tykkää ekasta niin on vara vaihtaa :) Ja vielä niin että jos haluaakin ottaa äidin tyttönimen joskus jostain syystä niin sointuu siihenkin.
Ja jos haluaisi ihan jonkun eri nimen niin siitä vaan, ei niitä nimiä ollut helppo valita, olisi se jokin muukin voinut olla. Jos kokee itsensä erinimiseksi niin hyvä että on sitten löytänyt identiteettinsä.
Jos haluaa joskus ottaa vaimonsa sukunimen niin en järkyty siitäkään, vaihtaahan naisetkin nimiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan loukkaantuisi, jos vaihtaisi nimeä - oli se sitten järjestystä tai kokonaan toiseksi. Olen valinnut mielestäni kauniin nimen, joka sointuu kokonaisuudessaan (sukunimi mukaanlukien), helposti sanottava ja kirjoitettava "massaan hukkuva" nimi. Ei siis erikoinen tai mitenkään outo.
Mutta mistä minä tiedän, pitääkö tyttö siitä isompana. Voi olla ettei, ja se on sitten hänen oma valintansa, mikä minä olen siihen sanomaan jos joku toinen haluaa nimeään vaihtaa, olkoonkin lapseni.
Tyttäreni vaihtoi etunimien paikkaa ennen kun sai ajokortin. Ihania nimiä molemmat, en tietenkään loukkaantunut, olenhan itse nimet antanut. "sain luvan" käyttää aiempaa nimeä, perheen ylkopuoliset tuntuvat käyttävän tätä uutta ensimmäistä nimeä.