Tyttö ei käy koulussa ja on vain huoneessaan :(

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:19"]

Lääkäri, kuraattori, lastensuojelu, poliisi, joulupukki...

Miksi joku ulkopuolinen? Eiks tällä lapsella ole äiti ja/tai isä? 

Sisään vaan sinne lapsen huoneeseen ja puhuttelu. Jotain on varmaan tapahtunut, joten saatiin nyt sen skidin kanssa juttelemaan. Avutonta sakkia täällä pyörii, aina pitää JONKUN MUUN tehdä jotain?

[/quote]   Jos 13v päättä ettei hän puhu niin milläs laitat väkisin puhumaan, kiduttamallako? Rasittaa noin ymmärtämättömät ihmiset. (ohis)

[/quote]

Lapsi voisi hyvin todennäköisesti suostua puhumaan ulkopuoliselle aikuiselle, varsinkin muutaman tapaamiskerran jälkeen. Itse olin tuon ikäisenä masentunut ja pois koulusta pitkiäkin aikoja, juurikin vain nukuin tai pelailin koneella. En missään nimessä suostunut puhumaan äidilleni, mutta isälleni (joka oli etäisempi) ja psykiatrille suostuin lopulta puhumaan.

[/quote]

minä vuonnaolet syntynyt?

[/quote]

Mitä merkitystä sillä on? Ympäripyöreästi heitän, että olen alle 30.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:30"]

Miten väkisin saa raahata haluttomia johonkin polille?

[/quote]Poliisi vie kun on lääkäriltä M1-lähete.

Kysy tyttäreltäsi miksi hän ei men kouluun ellet itse tiedä jo syytä. Apua on ulkopuolelta haettava jos ei lapsi mene kouluun. Kyseessä on jotain muuta kuin normaalia murrosikäisen toimintaa.

Mitkä ovat kaverisuhteet, onko niitä?  Onko lapsi kokenut jotain traumaattista? Onko kyseessä vakavampi psykiatrinen sairastuminen?... on vaihtoehtoja. Mutta sinun täytyy nyt toimia lapsesi parhaaksi. Yhteys koululääkäriin th.n kautta siitä se lähtee. Tsemppiä.

Ja sä annat sen jatkaa? Meillä lapsi yritti tuota. Paha murrosikä, ei suostunut kouluun ja jos suostui perseili vain. Poikaa ei väkisin siirretty mihinkään, 13-vuotiaana jo 180cm pitkä (nykyään 196cm).Tehtiin itse lastensuojeluilmoitus, kun ei kerran saatu sitä itse kouluun menemään. Alkoi taas koulu maittaa kun tajusi, että voi joutua koulukotiin.

Hyi minkä flashbackin tämä aloitus toi mieleeni omilta kouluajoiltani.. Vajaat kymmenen vuotta sitten aloitin yläkoulun pienellä paikkakunnalla. Eka koulupäivä oli oikein hulinantäytteinen, mutta tokana päivänä tiesi jo homman nimen, olin luokan silmätikku. Tönittiin ja haukuttiin. Pilkkanimeni jäi mieleen oikean nimeni sijasta.. Oman luokan lisäksi isommatkin oppilaat kiusasi, yksi oli myöhemmin riparilla isosenanikin. Jo ekana vuonna aloin lintsaamaan, tunsin itseni oikeasti kipeäksi aamuisin. Päätä särki ja ahdisti. Äiti antoi jäädä kotiin, isää ei kiinnostanut ja joskus harvoin hän vaan haukkui minua laiskaksi. Saatoin olla kuukauden pötköön pois. Koulussa siihen ei puututtu muuten kun kysymällä, että kiusataanko minua. En uskaltanut kertoa. Jossain vaiheessa yritimme kaverini kanssa pyytää luokanvaihtoa, ei onnistunut.. Ne olivat elämäni hirveimmät kolme vuotta ja toivoin, että edes joku olisi auttanut minua. Kiusaaminen jatkui vielä ammattikoulun, mutta nyt se on ammattikorkeassa loppunut. Välillä saan paniikkikohtauksia ja harmittaa kun ei ole hyviä muistoja peruskouluajoilta. Pari vuotta sitten tuli dokumentti syrjäytyneestä tytöstä, samasta koulusta, hänelle oli käynyt vielä surullisemmin kuin minulle. Kaikki ei vain saa elämästään enää kiinni..

Tee itse lasu, niin saatte parasta mahdollista apua lapsesi eduksi. Kun teet lasun itse (ennen kuin koulu tekee), niin annat signaalin, että välität.

Jotain on lapsella pahasti pielessä. Todennäköisesti jotain mistä sinulla ei ole aavistusta. Hae apua heti. Jaksamista myös sinulle. Varmasti raskasta.

Ei kait tämä voi olla totta, kolme kuukautta nököttänyt huoneessaan puhumattomana. Oletko tarkistanut onko hän hengissä?

Jos on hengissä niin annan täyslaidallisen. Kuinka kukaan vanhempi katsoo kuukausia tuollaista menoa.

Onko lapsi raiskattu? Käytetäänkö hyväksi? Kiusataanko?

Kyllä se tieto pitää kaivaa esiin missä mättää ja jos siihen ei itse pysty niin viedään nuori ammattilaisten luo. M1 lähete nuortenpsykiatriselle suljetulle. Sieltä saa avun.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:18"]

suomessa on oppivelvollisuus, mutta onko läsnäolopakko?

tuskin.

meidän nykyisessä asuinmaassa oppivelvollisuus on 18 v asti, mikä on mielestäni erinomaista.

[/quote]

Koulupakkoa ei ole, mutta siinä tapauksessa on eri sovittava, miten oppivelvollisuus suoritetaan. Kyllä se koululle kuuluu, jos ei lapsi käy koulua eikä ole ilmoitettu hyvää syytä poissaoloon. Omaan huoneeseem linnoittautuminen ei ole hyvä syy. Edes lastensuojeluilmoitus ei riitä vaan voi olla poliisiasia.

Jos lapsi ei puhu sulle niin puhu sä edes sille. Selitä vaihtoehdot, joko alkaa kertomaan asioista mitkä vaivaavat ja niille tehdään yhdessä jotain (äiti tai joku muu aikuinen auttaa periaatteella) tai seuraava vaihtoehto on että lastensuojelu tulee ja hakee lapsen pois kotoa ja sijoittaa jonnekkin muualle. 

Puhu sille elämän velvollisuuksista, hänen velvollisuus on käydä koulua, jos siellä kiusataan niin sitten vaihdetaan koulua jos muu ei auta, Vahempien velvollisuus on käydä töissä yms. 

Jauhat ja jauhat näitä asioita sille, sano että olet huolissasi, otat pois telkkarin, pelikoneet, puhelimen yms. jotta ei voi jäädä sinne huoneeseensa muuten kuin tylsistymään, viikkorahaa ei saa jos koulua ei hoida. 

Onhan näitä keinoja saada lapsi avautumaan, sä ole sen lapsen äiti ja sun velvollisuus on tehdä jotain.. ja viime keinona se lastensuojeluilmoitus.

up

Hah, mikä provo.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:01"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:30"]

Miten väkisin saa raahata haluttomia johonkin polille?

[/quote]Poliisi vie kun on lääkäriltä M1-lähete.
[/quote]

Lääkäri ei voi kirjoittaa M1,jos ei näe potilasta henkilökohtaisesti.Lääkäriin siis,jos ei hyvällä niin ambulanssilla ja jos hannaa vastaan,niin poliisit lanssikuskeille avuksi.

Miksi aina ehdotetaan sitä, että lapsi otetaan huostaan. Entäpä jos koulukuraattori ja - psykologi vaivautuisivat tytön kotiin keskustelemaan (esim. Saksassa hoitohenkilökunta tulee tarvittaessa kotiin) ja sitten voitaisiin  pohtia jatkotoimia. Apuahan lapsi tarvitsee. Pyydä nyt vain ammatti- ihmiset kotiin lapsen luo ja vaikka yksityinen lääkäri.

Onkohan koulukiusattu js sen takia masentunut? Peruskoulun voi muuten suorittaa kotikoulussa tai vaikkapa netissä, kannattaa ottaa selvää noista koulutusvaihtoehdoista ennenkuin tyttö joutuu sossun kynsiin. Koulut ovat nykyään aika hanakoita tehtailemaan lastensuojeluilmoituksia pienimmästäkin syystä. Kannattaisiko puhua suoraan tytölle siitä mitä on odotettavissa jos ei pysty menemään kouluun. Jos tyttö tietäisi että on vaarana joutua pois kodistaan, saattaisi olla halukkaampi ottamaan kantaa omaan tilanteeseensa ja osallistumaan koulunkäyntiasioista päättämiseen.

Lapseen kannattaa nyt ensisijaisesti luoda kontakti. Unohda koulu ja muu velvollisuus lapsen kanssa. Kouluun voit itse olla yhteydessä ja hoitaa sitäpuolta. Mutta lapsi tarvitsee luottamusta. Älä painosta häntä, vaan juttele. Silitä, jos antaa koskea. Pysähdy ja ole läsnä. Ei tarvitse edes puhua. Voit myös vaikka lukea hänelle. Tässä on pääsiäisenä useampi päivä. Arkena voit soittaa koulupsykologille ja pyytää lähetettä. Lastensairaalaan. Mikäli et saa lasta mukaasi Lastensairaalaan, mene sinne itse ja pyydä kotikäyntiä.
Nyt keskity lapseen ja ole läsnä henkisesti, jotta saat kontaktin. Etene pienin askelin. Edistystä ei tapahdu kerralla ja takapakkia voi tulla. Ole ystävällinen ja huomioi hänet. Hänellä on nyt joku salaisuus tai muu mieltäpainava asia.
Pidä huolta myös omasta jaksamisesta. Jos sinulla on joku luotettava omainen, ystävä, juttele hänen kanssaan. Tsemppiä!

Saisiko perheneuvolasta paremmin apua  kuin koulusta? Ainakin meidän samantyyppisessä tapauksessa olivat taitavia puhumaan nuoren kanssa. Sitävastoin koulukuraattori toimi kuin suoraan huostaanoton sisäänheittäjänä, se tuli kotiinkin hakemaan pois masentuneen teinin koulukirjat että varmasti syrjäytyisi oikein kunnolla.

Meillä oltiin viime talvena suunnilleen yhtä pahassa tilanteessa.

Ala-asteella alkanut koulukiusaaminen, sen uusiminen uudessa koulussa kasilla ja muutama muu asia, joihin liittyi mm. kuraattorin törkeä vaitiolovelvollisuuden rikkominen, johtivat siihen että meidän lapsi ilmoitti lokakuussa että hän ei kouluun mene ja piste.

Näimme tytön ahdistuksen määrän ja päätimme että emme lähde pakottamaan.

Tyttö oli kuitekin opiskeluhaluinen ja tappelimme hänelle oikeuden opiskella kotona. Hän kävi koululla tekemässä kokeita ja vei muita suorituksia. 

Nyt ysiluokan lapsi on käynyt nettiperuskoulua projektihankkeessa joka meidän onneksemme perustettiin viime syksynä.

Hän on saamassa peruskoulun päättötodistuksen normaalissa aikataulussa.

Hän oli pahimmillaan viikon hymyilemättä silloin kun jäi koulusta pois, hän oli myös todella paljon omassa huoneessaan, tapasi kavereitaan vain harvoin ja oli uupunut. Ruoka maistui huonosti ja tyttö laihtui melko paljon, tosin pituuttakin tuli paljon.

Saimme tytön puolipakolla nuorisopsykiatrian poliklinikalle lääkärin juttusille ja pari kertaa tutkimushoitajan vastaanotolle. Lapsi ei kuitenkaan suostunut kertomaan heille mitään asioistaan. Jutteli jostain muusta, mut kouluasioista puhuttaessa suu sulkeutui. Hoito-/ tutkimusjakso lopetettiin turhana.

Viime kesän ja tämän talven aikana tyttö on toipunut todella hyvin.

Hän on hakenut jatkokouluun ja elää nyt normaalia nuoren naisen elämää. Väsyy vielä tavallista herkemmin, mutta on iloinen ja hyvin nauravainen .

Tilanteesta voi selvitä. Sinun täytyy lapsesi tuntien keksiä ne oikeat menetelmät teille. Pysy lapsesi puolella.

Koulu teki tytöstä lastensuojeluilmoituksen, mutta siitä ei seurannut kuin pari keskustelua.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:58"]

Jos apn tarina on tosi, on perheellä tukena jo sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen tiimi. Ei 13-vuotiaan anneta kadota kuukausiksi koulusta. Koulu tekee jo paljon aiemmin la-ilmoituksen ja sossut tulevat kotiin. [/quote]

En tiedä tarinan todenperäisyyttä, mutta tiedän sen, että tosielämä ei toimi tämän päivän Säästö-Suomessa ihan niin kuin viskaalien paragrafeissa sanotaan. Aina ei sinne päinkään.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:19"]

Lääkäri, kuraattori, lastensuojelu, poliisi, joulupukki...

Miksi joku ulkopuolinen? Eiks tällä lapsella ole äiti ja/tai isä? 

Sisään vaan sinne lapsen huoneeseen ja puhuttelu. Jotain on varmaan tapahtunut, joten saatiin nyt sen skidin kanssa juttelemaan. Avutonta sakkia täällä pyörii, aina pitää JONKUN MUUN tehdä jotain?

[/quote]   Jos 13v päättä ettei hän puhu niin milläs laitat väkisin puhumaan, kiduttamallako? Rasittaa noin ymmärtämättömät ihmiset. (ohis)

[/quote]

Samat sanat. Jos minulla olisi vain 7-v. kuopukseni, olisin sitä mieltä, että kyllä totta maar vanhemmalla täytyy olla kontrolli lapseen ja avuttomia ovat vanhemmat, jos lapsi ei tee sitä ja tätä ja kerro asioistaan. Mutta koska minulla on myös 11-v. esikoiseni, tajuan, että vaikka kuinka kovasti hoen "täytyy" ja "pitää" ja olen niin maalaisjärkinen ja fiksu kasvattaja kuin suinkin, niin ei asiat vaan mene niin kuin Strömsössä. Tällä hetkellä tilanne on vaihtelevan ok, on rampattu psykologilla sun muuta (siis tilanne ei ollut edes lainkaan niin paha kuin ap:lla), tärkeintä on vaan tajuta se oma osuus. Vaikka 99:llä lapsella toimisi kasvatustapa a, niin jos oma lapsi on se sadas lapsi, niin turha hakata päätä seinään ja toteuttaa a:ta. Tajusin ylipäänsä sen, että on asioita, joille minä en oikeasti mahda mitään. No itsestäänselvää tietysti, mutta vanhemmille hoetaan koko ajan vastuuta ja vastuuta ja vastuuta, ikään kuin se koko lapsen elämä olisi vanhemman päätettävissä. Ei ole. Jouduin oikeasti nöyrtymään ja oppimaan paljon, ja siinä missä ennen olisin itsekin voinut lähetellä näitä viestejä "miten te vanhemmat voitte olla NOIN avuttomia, mars vaan ottamaan itseänne niskasta kiinni ja kasvattamaan lapsia", niin eipä tulisi enää pieneen mieleenikään.