Kerroin vanhemmilleni, että olen eronnut uskonnollisesta yhteisöstämme

Olet nyt vapaa, paljon onnea ja tsemppiä! Muiden ajatukset eivät voi vahingoittaa sinua. Elämäsi on sinun oma elämäsi. Onnea rohkeudesta!

Oletko M-L. Olit tai et, tämä on oikea ratkaisu, ja kertominen oli myös oikein.

En ole M-L. Hallitsevista vanhemmista itsenäistyminen on kivuliasta ja vaikeaa, mutta onnistun! Hiljalleen. Toistelen mielessäni, etten ole vastuussa kuin omista asioistani, tunteistani. Jos olen pettymys jollekin toiselle, ei se tarkoita, että minä olen epäonnistunut ihminen. Ne ovat sen toisen odotuksia tai toiveita. Kiitos kauniista sanoistanne! 

Hei, googlaappa kirja Kaikella kunnioituksella - irti vanhempien vallasta. Nauti vapaudesta! Olen itsekin irtautunut uskonnollisesta yhteisöstä, enkä ole koskaan sitä katunut - päinvastoin! Voimia muutokseen!

Kiitos kirjavinkistä! Kaikki tuki on tarpeen, nimen perusteella varmasti sopii tähän tilanteeseen. Olen lukenut paljon viime vuosina. Se on yksi voimavarani ja turvani. 

Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet ap! Voimia tulevaisuuteen!

Kiitos! Auttaa valtavasti, kun tietää, että saan tukea. Vaikka en teitä tunne.

TSEMPPIÄ TSEMPPIÄ!!!

Jos perheesi on kristitty tai juutalainen, ja kerroit nyt pääsiäisenä, niin kylläpä valitsit huonon hetken. Eikö kymmenessä vuodessa todellakaan ole tullut toista hetkeä? 

Olosi on "vapautunut mutta ahdistunut". Tottakai vanhemmillasi on sulattamista tuossa asiassa, ja sinun on se otettava vastaan. Teithän jo oman ratkaisusi aikoja sitten, joten luulisi sinun selviävän siitä. 

Ette käy jumalanpalveluksissa yhdessä, ette ole ilmeisesti kovinkaan paljon tekemisissä, koska asia on pysynyt vanhemmiltasi piilossa. Vai oletko teeskennellyt kaikki nämä vuodet? Kumpi on pahempi, teeskentely (valehtelminen) vai yhteisöstä eroaminen? 

Jos kyse on lestadiolaisista tai Jehovan todistajista niin apua on saatavilla. Onko sellainen kuin Uskontojen uhrien tuki? Jehovan todistajista eronneille on kai myös ihan omaa tukipalvelua. Tunnet ent. yhteisösi, joten tiedät miten eronneita siellä kohdellaan. Olet siis hyvin varustettu kaikkeen siihen mitä on odotettavissa. 

Olipa julmaa ja sydämetöntä tekstiä. Älä ap ota itseesi äskeistä. Olet tehnyt oikein, ja jos sopiva hetki avautumiseen oli nyt, niin sitten se oli nyt!

Tsemppiä ap! Uutinen oli vanhemmillesi varmasti järkytys, mutta toivottavasti he oppivat elämään asian kanssa ja hyväksyvät valintasi. Jos niin ei käy, niin ainakin olet rehellinen itsellesi. Rohkeutta oman tiesi kulkemiseen!

Kiinnostaa kyllä, mikä uskonnollinen yhteisö on kyseessä, kun olet pystynyt salaamaan asian vanhemmiltasi näin kauan. Kovin pieni ja tiivis yhteisö ei voi olla. Uskontojen uhrien tuki on tosiaan hyvä vinkki, luulisi sieltä saavan myös vertaistukea.

Tärkeä aihe tässä maassa, jossa sukuolvien ketjut siirtää pelolla ja määräämisellä kasvattamista eteenpäin.

Miksi kerroit? Vanhempasi elävät muutenkin valheessa ja uskovat harjoihin, joten mitä se olisi haitannut vaikka luulevat sinun kuuluvan seurakuntaan?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 09:59"]

Jos perheesi on kristitty tai juutalainen, ja kerroit nyt pääsiäisenä, niin kylläpä valitsit huonon hetken. Eikö kymmenessä vuodessa todellakaan ole tullut toista hetkeä? 

Olosi on "vapautunut mutta ahdistunut". Tottakai vanhemmillasi on sulattamista tuossa asiassa, ja sinun on se otettava vastaan. Teithän jo oman ratkaisusi aikoja sitten, joten luulisi sinun selviävän siitä. 

Ette käy jumalanpalveluksissa yhdessä, ette ole ilmeisesti kovinkaan paljon tekemisissä, koska asia on pysynyt vanhemmiltasi piilossa. Vai oletko teeskennellyt kaikki nämä vuodet? Kumpi on pahempi, teeskentely (valehtelminen) vai yhteisöstä eroaminen? 

Jos kyse on lestadiolaisista tai Jehovan todistajista niin apua on saatavilla. Onko sellainen kuin Uskontojen uhrien tuki? Jehovan todistajista eronneille on kai myös ihan omaa tukipalvelua. Tunnet ent. yhteisösi, joten tiedät miten eronneita siellä kohdellaan. Olet siis hyvin varustettu kaikkeen siihen mitä on odotettavissa. 

[/quote]

Ap EI OLE VASTUUSSA vanhempiensa pettymyksistä tai tunteista. Eikä hänen tehtävänsä myöskään ole paapoa vanhempiaan tai tehdä asioita vanhempien kannalta oikein. Ap:lla on menossa oma kriisi ja silloin on todella tärkeää opetella kuuntelemaan omia tunteitaan ja tarepitaan, varsinkin tuollaisen yhtiesöstä eroamisen tiimoilta. On tärkeää lakata tuntemasta syyllisyyttä suhteessat oisiin. ja se on myös erittäin vaikeaa, siihen tarvitaan kaikki mahdollinen tuki. Ainut mitä kannattaa kriisin ollessa päällä välttää, on kaltaisiasi syyllistäviä ihmisiä, vievät ihan turhaan voimia muutenkin uuvuttavalta ja vaikelata prosessilta. Joten tungepa nuo ala-arvoiset ja edpä-empaattiset argumenttisi ihan vaikka omaan anaaliisi. Anteeksi roisi kielenkäyttö, mutta tunnen vihaa tuollaista lyödyn lyömistä kohtaan. Tekstisi on naamioitu muka mukavaksi, vaikka onkin piiloaggressiivinen. Ja se jos mikä on julmaa ja valheellista.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 09:59"]

Jos perheesi on kristitty tai juutalainen, ja kerroit nyt pääsiäisenä, niin kylläpä valitsit huonon hetken. Eikö kymmenessä vuodessa todellakaan ole tullut toista hetkeä? 

Olosi on "vapautunut mutta ahdistunut". Tottakai vanhemmillasi on sulattamista tuossa asiassa, ja sinun on se otettava vastaan. Teithän jo oman ratkaisusi aikoja sitten, joten luulisi sinun selviävän siitä. 

Ette käy jumalanpalveluksissa yhdessä, ette ole ilmeisesti kovinkaan paljon tekemisissä, koska asia on pysynyt vanhemmiltasi piilossa. Vai oletko teeskennellyt kaikki nämä vuodet? Kumpi on pahempi, teeskentely (valehtelminen) vai yhteisöstä eroaminen? 

Jos kyse on lestadiolaisista tai Jehovan todistajista niin apua on saatavilla. Onko sellainen kuin Uskontojen uhrien tuki? Jehovan todistajista eronneille on kai myös ihan omaa tukipalvelua. Tunnet ent. yhteisösi, joten tiedät miten eronneita siellä kohdellaan. Olet siis hyvin varustettu kaikkeen siihen mitä on odotettavissa. 

[/quote]

Ap EI OLE VASTUUSSA vanhempiensa pettymyksistä tai tunteista. Eikä hänen tehtävänsä myöskään ole paapoa vanhempiaan tai tehdä asioita vanhempien kannalta oikein. Ap:lla on menossa oma kriisi ja silloin on todella tärkeää opetella kuuntelemaan omia tunteitaan ja tarepitaan, varsinkin tuollaisen yhtiesöstä eroamisen tiimoilta. On tärkeää lakata tuntemasta syyllisyyttä suhteessat oisiin. ja se on myös erittäin vaikeaa, siihen tarvitaan kaikki mahdollinen tuki. Ainut mitä kannattaa kriisin ollessa päällä välttää, on kaltaisiasi syyllistäviä ihmisiä, vievät ihan turhaan voimia muutenkin uuvuttavalta ja vaikelata prosessilta. Joten tungepa nuo ala-arvoiset ja edpä-empaattiset argumenttisi ihan vaikka omaan anaaliisi. Anteeksi roisi kielenkäyttö, mutta tunnen vihaa tuollaista lyödyn lyömistä kohtaan. Tekstisi on naamioitu muka mukavaksi, vaikka onkin piiloaggressiivinen. Ja se jos mikä on julmaa ja valheellista.

[/quote]

Ja sori kirjoitusvirheet, on vähän kiire :)

Aiotko ap olla tekemisissä vanhempiesi kanssa vielä?

Koita ap hakeutua ihmisten seuraan, niin et tunne itseäsi hylätyksi. Se on vaarana, kun tärkeät ihmiset torjuu, että luulee koko maailman torjuvan. Niin ei kuitenkaan ole! Sinusta välitetään kyllä!

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:17"]

Minä ihmettelen, miks ap saa alapeukkuja?? Jotain uskovaisia tuomitsijoita?

[/quote]

Se on varmaan tuo kymppi, sen teksti on aivan älytöntä. Alapeukutus sopisi juuri sentyyliselle.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:17"]

Minä ihmettelen, miks ap saa alapeukkuja?? Jotain uskovaisia tuomitsijoita?

[/quote]

Ne heittelee niitä ensimmäisiä kiviä niin herkästi.
[/quote]

Oman kokemukseni perusteella ateistit ovat ensimmäisenä kivittämässä meitä uskovaisia.
.
Ap, hienoa kun olet uskaltanut toimia sen mukaan mikä sinusta tuntuu hyvältä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:34"]

Aiotko ap olla tekemisissä vanhempiesi kanssa vielä?

[/quote]

Ap tässä. Haluan kyllä olla tekemisissä, koska he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Toivon, että saamme välimme sellaisiksi, että voimme olla kunnioittavia toisiamme ja valintojamme kohtaan. Joko niin, että he hyväksyvät minut tai huonommassa tapauksessa niin, että asiasta ei puhuta. Mutta en aio kuunnella hetkeäkään solvaamista, uskonnollista julistusta, paheksuntaa, vastuunsiirtoa tai muutakaan henkistä latistusta. Siinä tapauksessa aion jättää yhteydenpidon.

Minulle on tärkeämpää koota itsetuntoni ehjäksi, opetella olemaan rehellinen itselleni ja löytää elämääni ihmisiä, jotka hyväksyvät minut, kuin pitää välini kunnossa epäkunnioittaviin ja henkisesti väkivaltaisiin ihmisiin. Vaikka olisivat vanhempani.

Kiinnostuneille tiedoksi, että kyseessä on evankelisluterilainen kirkko, mutta molemmat vanhempani ovat hyvin fundamentalistisia ja tulkitsevat todellisuutta aina raamatun ja kristillisen uskonnon kautta, eivätkä jätä mielipidettään kertomatta. Olen voinut pitää asian itselläni, koska asumme eri paikkakunnilla, ja harvoina juhlapyhinä kuin näemme, olen osallistunut jumalanpalveluksiin. Sydämeni ei vain ole ollut mukana. Salaisuuden taakka oli suurempi kuin kertomisen seuraukset. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen ratkaisustani, vaikka selvitettävää on ja ihmissuhteet ovat kriisissä.

Myös tällainen nimetön, mutta julkinen asiasta puhuminen auttaa ja vahvistaa minua, siksi halusin tänne kirjoittaa. Kiitos vielä kerran rohkaisusta! Tiesin, että joku mollaisi täälläkin ja tuomitsisi tekoni tai laittaisi vanhempieni reaktiot minun vastuulleni. Mutta: tiedän, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, toiset haluavat tarkoituksella tökkiä kärsivää ja asioita voi tarkastella monelta kantilta. En ota syyllistämistä itseeni. Tiedän oman arvoni ja totuuteni. Se ei ole keneltäkään pois, jos kuljen kohti omaa onneani.