Sinä, joka jouduit luopumaan ystävästäsi ystävän kumppanin takia

Mikset ilmaise asiaa?

Sääliä. Olen nainen, miespuolinen lapsuudenystäväni ei saa enää pitää minuun yhteyttä uuden naisystävänsä epävarmuuden ja mustasukkaisuuden vuoksi.

Miespuolinen serkkuni, samalla (näköjään entinen) ystäväni, ei saa enää pitää yhteyttä minuun uuden tyttöystävänsä takia ja syy on vaan siinä että olen nainen. 

Tuo nainen on niin mustasukkainen, että edes tässä tapauksessa sukulaisuuskaan ei merkitse.

Harmittaa tosi paljon, koska aina lapsesta asti oltiin leikkikavereita ja sitten myöhemmin hyviä ystäviä. Serkku ei saanut olla mm. lapseni kummi. Tosi harvoin ollaan nykyään yhteyksissä. Sukujuhlissa tavataan ainoastaan.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:13"]

Mikset ilmaise asiaa?

[/quote]

Siksi kun en halua itse olla se vittumainen ämmä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:13"]

Mikset ilmaise asiaa?

[/quote]

Siksi kun en halua itse olla se vittumainen ämmä.

[/quote]

Olet jo.

Ap, hanki elämä. Simple as that.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:13"]

Mikset ilmaise asiaa?

[/quote]

Siksi kun en halua itse olla se vittumainen ämmä.

[/quote]

Olet jo.

[/quote]

Miten niin?

Kumppani on raskasta seuraa, pakko olla aina äänessä, laukoa (ei mielenkiintoisia) mielipiteitä ja olla huomion keskipisteenä. Aika usein suorastaan loukkaava. Ei tullut enää kutsuttua juhliin tms.

Kumppania kohtaan tunnen ärtymystä, mutta kai hän eniten itse kärsii itsestään.

Oltiin parhaita kavereita erään armeijakaverin kanssa. Käytiin baareissa ja rällättiin ruotsinlaivalla. Käytiin porukalla keikoilla ja järjestettiin pitkiä viikonloppuja kavereiden kesken.

Tyyppi ei koskaan seurustellut kenenkään kanssa, kunnes muutti opintojensa loputtua takaisin kotikaupunkiinsa ja alkoi seurustella todella skitson eukon kanssa. Kaverini joutui katkaisemaan kaikki välinsä vanhoihin tuttuihinsa, jopa perheeseensä. Tyttöystävän piti olla etusijalla kaikessa. Suhteeseen liittyi paljon sairaita puolia, kuten alistamista. Mimmi pakotti kaverini nukkumaan lattialla patjalla, koska tarvitsi koko sängyn itselleen. Eivät voineet nukkua kaverini luona, koska patja siellä oli liian kova hänen selälleen. Eukko sai silmittömiä raivokohtauksia, jolloin kynsi ja puri kaveriani, kun ei saanut tahtoaan läpi. Kävi mm. kaverini työpaikalla nolaamassa hänet kesken työpäivän, kun kaverini ei ollut kesken kokouksen vastannut tyttöystävänsä puheluun. Aina kun puhelin soi, piti kaverini tyhjentää työhuoneensa, että voi puhua tyttöystävälleen rauhassa, huomio piti olla 100%:nen.

Yritin kannustaa kaveriani hakemaan apua parisuhteeseen tai siitä irtautumiseen, mutta hän ei kyennyt kun eukko rupesi uhkailemaan tulevansa tappamaan kaverini, jos parisuhde päättyy. Kävi ilmi, että eukon edellinen parisuhde oli kaatunut vastaavanlaiseen skitsoiluun, ja sukulaisten oli pitänyt kutsua paikalle poliisi, jotka olivat tehneet mimmille selväksi, että suhde on ohi.

Ystävyyteni tähän kaveriin päättyi lopulta kun hänen tyttöystävänsä oli saanut vihiä, että kaverini oli avautunut minulle elämästään. Eukko tuli lankoja pitkin haukkumaan myös minut. Olin kuulemma homo, joka yrittää vietellä hänen poikaystävän. Olen kylläkin hetero, enkä koskaan tehnyt millään lailla tiettäväksi, että olisin kiinnostunut kaveristani muuta kuin kaverina. Poikien yhteiset saunaillatkin olivat eukolle liikaa, hänen mielestään jotenkin perverssejä. Pelkät puhelut ja tekstarit kundien kesken olivat epäilyttäviä.

Totesin kaverilleni, että tehdäänpä niin, että otat yhteyttä seuraavan kerran kun olet vaihtanut tyttöystävää. Harmitti kovasti jättää kaverini siihen tilanteeseen yksin, kun hän todennäköisesti olisi tarvinnut ystävää. Oma jaksamiseni ei vaan riittänyt enempään, kaikki muutkin tuttavat olivat tuolloin jo kaikonneet. Aikaisemmin en uskonut miesten joutuvan kestämään parisuhdeväkivaltaa, mutta tämä kohtalo osoitti senkin olevan mahdollista. Itse en vastaavaan tilanteeseen luultavasti joutuisi, koska omaan terveen itsetunnon ja pystyn lopettamaan suhteen myös sekopään kanssa. Omaa avainta en kämppääni antaisi sellaiselle, jolta sitä ei pysty saamaan takaisin joutumatta raavituksi ja mustelmille. Kaverini oli todennäköisesti tossukka, mutta ei silti mielestäni ansainnut kohtaloaan.

Up

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:13"]

Mikset ilmaise asiaa?

[/quote]

Siksi kun en halua itse olla se vittumainen ämmä.

[/quote]

Olet jo.

[/quote]

Miten niin?
[/quote]
Olet vittumainen ämmä huolimatta siitä, oletko kertonut asiasta vai et. Asia tulisi silloin vain päivän valoon tai saisi vahvistuksen. Eiköhän jompi kumpi sen kuitenkin aisti. Vittumaiseksi ämmäksi sinut tekee se, että asia myrkyttää mielesi, kun et sano sitä ääneen. Sen sijaan pidät vain sitä vitutusta sisällä ja haudot ja märehdit asiaa.

Entisen ystäväni avopuoliso on uskomaton kusipää. Kännissä aggressiivinen, pettänyt ystävääni, viisastelee ihan kaikessa, haukkunut minun kuullen ystävääni saatanan tyhmäksi yms...Katuu aina kännisiä mokiaan ( esim. Autoon oksentaminen) Tekee sen kuitenkin uudestaan ja uudestaan. Äijä on 35 v. En käsitä miksi ystäväni sietää äijää. Oon pelkästään helpottunut kun ei tarvii ikinä olla missään tekemisissä kyseisen mulkun kanssa. Ystävääni säälin.

Sääliä lähinnä, kun mustasukkaisuus on niin turha "sairaus". Toivon, että hän pääsee ongelmastaan eroon, ettei ystäväni joudu kärsimään enempää kumppaninsa takia. 

JOuduin lopettamaan kaiken yhteydenpidon erittäin hyvään lapsuudenystävääni, koska hänen vaimonsa on niin mustasukkainen. Olen itsekin naimisissa, enkä koskaan ole edes flirttaillut kyseisen ihmisen kanssa. Silti nainen on haukkunut minut jo niin moneen otteeseen ties miksi lutkaksi, etten enää hakua edes yrittää jatkaa ystäyyttä.

Kukahan näitä aloituksia tehtailee. Oma mieheni ainakin lopetti yhteydenpidon erääseen ystäväänsä, kun tämä nainen ei enää ottanut mieheeni yhteyttä sen jälkeen, kun muutimme yhteen. Kuulemma nainen ei halunnut tulla väliimme, mutta kieltämättä kummallista, ettei edes pieninkään yhteydenpito maittanut sen jälkeen, kun tajusi, että suhteemme on vakava. Sitä paitsi olen rehellisesti ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun, sillä miehelläni oli tuota naista kohtaan aina jonkinasteisia tunteita ja nytpä ei tarvitse enää millään tasolla pelätä, että heidän välilleen syttyisi jotain. Tietysti olen pahoillani, jos ystävyys oli heille tärkeä asia, mutta ainakaan mieheni ei ole ilmaissut millään tavalla ikävöivänsä menneitä.

Jokohan se niille "ystäville" alkaa selvitä, että parisuhteessa on vain kaksi osapuolta, ja "kolmannen korvapuusti" on normaali ilmiö?

Aluksi olin vihainen, kun kumppani ei edes yrittänyt tutustua minuun. Ajattelin, että tutustumisen kautta kumppani olisi nähnyt, ettei mitään syytä mustasukkaisuudelle ole. Ystäväni myöhemmin tunnusti, että todellinen syy välirikolle olikin hänen omat tunteensa eikä kumppanin mustasukkaisuus. Nyt säälin kumppania, kun tiedän ystäväni haikailleen perääni koko heidän seurustelun alkuaikansa enkä ole ihan varma, onko haikailu oikeasti loppunut. Oli vähän naistenmiehen maineessa eikä osannut olla yhtään yksin. En enää edes halua ystävääni takaisin, kun hän valehteli minulle ja kumppanilleen. Ystävä ei siis kiinnosta, mutta kumppanille sen sijaan toivon kaikkea hyvää. Kumppani vaikutti tosi herttaiselta.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 19:43"]Kukahan näitä aloituksia tehtailee.
[/quote]
En minä mitään tehtaile. Kunhan kysyin mielenkiinnosta.

Ystävän kumppani luulee väliemme katkenneen minun tunteideni takia, mutta oikeasti asia on päinvastoin. Ystävä ei saanut minua, joten omien sanojensa mukaan otti kumppanin, kun ei parempaakaan saanut. Tuon kuultuani en halunnut olla enää yhteyksissä. Olisi tehnyt pahaa nähdä sitä kumppania. Mies valehteli naiselleen, mutta nainen ei taida tajuta :( Ystävä halusi pitää salaa yhteyttä, mutta minä en. Tein siis vastuullisen päätöksen, mutta olen kumppanin silmissä varmaan ihan hirveä. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun uskon jonkun miehen haluavan olla vain ystäväni. Olkaa kilttejä, älkääkä tuomitko kaikkia miestenne entisiä naispuolisia ystäviä. Ystäväni vedätti minua alusta asti ystävä-puheillaan ja sinisilmäisenä uskoin kaikki puheet. Olin varattu ja tutustutin ystäväni myös puolisooni. Kuulin toiselta ystävältäni, että mies oli alusta asti ollut minuun ihastunut ja yritti rikkoa parisuhteeni. Vieläkin puistattaa ja harmittaa koko tapaus! Kumppania kohtaan tunnen harmitusta, että hänen pitikin mennä rakastumaan niin petolliseen mieheen. Ystäväni mm. teeskenteli naiselle pitävänsä lapsista, vaikka hän ei yhtään siedä lapsia. Varmaan tulee olemaan kamalaa siinä vaiheessa, kun nainen haluaa lapsia. Haluaisin auttaa ja pelastaa naisen tulevilta sydänsuruilta, kun tiedän ystäväni teeskennelleen ihan erilaista ihmisitä mitä todellisuudessa on. Mutta kun en voi asialla mitään, toivon vaan kaikkea hyvää kumppanille.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:23"]

Miespuolinen serkkuni, samalla (näköjään entinen) ystäväni, ei saa enää pitää yhteyttä minuun uuden tyttöystävänsä takia ja syy on vaan siinä että olen nainen. 

Tuo nainen on niin mustasukkainen, että edes tässä tapauksessa sukulaisuuskaan ei merkitse.

Harmittaa tosi paljon, koska aina lapsesta asti oltiin leikkikavereita ja sitten myöhemmin hyviä ystäviä. Serkku ei saanut olla mm. lapseni kummi. Tosi harvoin ollaan nykyään yhteyksissä. Sukujuhlissa tavataan ainoastaan.

[/quote]

Olikohan ihastunut omaan serkkuunsa. Mitä serkumpi, sitä herkumpi.