Lue keskustelun säännöt.
Minun olisi pitänyt tehdä itsemurha 14-vuotiaana, harmittaa.
26.03.2015 |
Muistan että silloin olisin varmasti pystynyt siihen, olin niin nuori ja sen verran puuttui itsesuojeluvaisto ja oli kauhean paha olla. Koulun jälkeen suunnittelin että kävelen läheiselle sillalle ja hyppään alas. Kävelinkin, mutta aina näkyi joku ohikulkija tai pelkäsin että joku näkee. Nousin monesti kaiteelle. Illalla en pystynyt enää palaamaan sinne sillalle , kun en saanut liikkua kotoa minnekään. Viiltelin ja mietin että mistä saisi lääkkeitä ja viinaa. Jos olisin silloin vaan toteuttanut itsemurhan, ei tarvitsisi nyt kestää tätä paskaa eikä olisi tarvinnut nähdä niitä pahoja asioita joita aikuisuus toi. Olisi ollut minun tapauksessa armeliaampaa että olisin sillon päässyt pois.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:42"]Mikset tee nyt?
[/quote]
Olen 26-vuotias, jotenkin liian järkiintynyt jo ja olisi liian iso kynnys. En pystyisi. Teininä olisin varmasti pystynyt. Ap.
Välillä minusta tuntuu että minun olisi pitänyt kuolla 16-vuotiaana.
Joskus luulen että oikeasti kuolinkin, ja kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen on minun helvettini.
Asiat järjestyvät aina hetkeksi ja pääse eteenpäin, ja sitten huomaan että seisonkin paikallani eikä mikää ole oikeasti muuttunut.
Okei, minulla on nyt vakituinen työpaikka ja kolme lasta ja rakastava aviomies, mutta välillä tuntuu että tämä e vain ole minua varten, ja kaikki uhmat ja riidat sun muut vie vain uskon siitä että elämä voisi olla mukavaa.
Toki hyviä päiviä on, mutta hyvien päivien jälkeen tuntuu vielä paskemmalta kun tapahtuu jotain einiinmukavaa.
Silloin kun menetän malttini ja huudan takaisin lapsilleni ja tuntuu etten edes tunne itseäni ja voisin räjähtää ajattelen usein että voi kunpa minua ei olisi elvytetty 16-vuotta sitten...
Entä jos yrität ajatella, että siihen on kyllä ollut jokin syy, mikset "onnistunut" silloin, tarkoitan siis, että silloin ei ollut vielä sinun aikasi, eikä ole nytkään. Samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt ja jossitellut, mutta kyllä kaikki vielä paranee ja aurinko paistaa sinne risukasaankin (olenpa kliseinen...). Paljon voimia, oletko harkinnut jonkinlaista keskusteluapua tai muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että te kaikki itsemurhaa harkinneet tai itsemurhaa tällä hetkellä miettivät hakeudutte keskustelemaan ammattiauttajien kanssa mahdollisimman pian.
Suosittelen kalaöljykapseleita masentuneille, koska kapseleistä on oikeasti hyötyä aivoille.
Minulla oli keskivaikea masennus, mutta sain itseni paranemaan terveellisellä ravinnolla (tärkeää!), kalaöljykapseleilla, runsaalla liikunnalla ja lukemalla mielialaan, jaksamiseen jne. liittyviä teoksia.
PÄÄTIN parantua - ja parannuin. Mielialani koheni muutamassa viikossa.
En ole koskaan käyttänyt alkoholia tai tupakoinut, joten toipumiseni oli sinänsä helppoa.
Olen nykyisin psykiatrin mukaan (työnantaja testasi, koska olin aina sairaana) henkisesti terve ja elämä on paljon helpompaa. Kaikista murheista, menetyksistä, irtisanomisesta ja vakavista fyysisistä sairauksistani huolimatta. Ainakin kuolen iloisena. :)
Olen nyt 28-vuotias ja melkein onnistuin itsemurhassa 15 vuotta sitten. Nykyään ymmärrän, että mun aika olisi ollut tuolloin, koska kaikista yrityksistä huolimatta en pysty nauttimaan elämästä. Ainut syy elää on lapseni, jolle en halua aiheuttaa traumaa tappamalla itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pystynyt silloin, tuskin nytkään.
Toivon että olosi paranee ja jonain päivänä olet onnellinen siitä että et päässyt pois vielä ♡