Oletteko onnellisessa parisuhteessa?

Niinkin yksinkertainen asia kuin kumppanin läsnäolo. <3 asiassa kuin asiassa!

Parisuhteeni ei ole ollut onnellinen enää vuosiin, mutta tietenkin hyviäkin päiviä mukaan mahtuu. Arjen suurinpiirtein mukava sujuminen vie tätä eteenpäin, mutta haaveilen parisuhteesta, jossa voisin olla oma itseni. Mieheni kanssa en sitä ole, van joudun miettimään tekemisiäni ja sanomisiani, olemaan hillitty ja hallittu, ja pitämään myös lapset sellaisina ettei miestä ala ärsyttämään. Muutosta on miettinyt jo kuukausia, mutta rohkeus ei ole vielä riittänyt.

Kyllä olen. Onnihan toki lähtee itsestä, mutta parisuhteessa onnea tuo samanlaiset arvot, lapset, se että saa jakaa asiat toisen kanssa, ystävyys, rakkaus, intohimo, keskinäinen kunnioitus.

Olen! Tuntuu, että olemme mieheni kanssa yhtä puuta. Hyvällä tavalla riippuvaisia toisistamme. Varma tunne, että tämä kestää.

Meidän suhteen pitää hyvänä molemminpuolinen kunnioittaminen ja arvostaminen, yhteinen aika esim. säännöllisesti treffeille kahdestaan, puhuminen tunteista suoraan (vaatii itseltä omien todellisten tunteiden tunnistamista), rehellisyys ja seksiin panostaminen sekä oma aika erillä toisesta.
Huonoa on kaikki päinvastainen, ei mikään em. erityisesti, vaan ovat kaikki linkissä toisiinsa.

Voin vastata vain omasta puolestani. Olitteko TE yhdessä, kun laitoit tämän aloituksen?

Meillä on hyvä ja onnellinen parisuhde (siis minun mielestä). Olemme olleet kimpassa 19 vuotta ja yksi lapsi (13v.). Onnen tuo yhteinen arki, arvot ja ystävyys. Harrastamme myös yhdessä, mutta duuniasioissa ollaan ihan omilla linjoilla. Molemmilla on myös "oma" elämä ja ystävät. Tämä oli yksi tärkeimmistä asioista, kun kimppaan lähdettiin. Ei saa sitoa liikaa.

Tarvinnee lisätä asiaa, kun rakas mieheni herää:)

Kunpa olisinkin. Äsken mies heitti mua juustolla silmään ja se oli kuulemma mun vika, mä sain hänet heittämään sen. Ja mä siis huomautin kuten joka ikinen vkl että miks sen pitää herättää mut kun kerrankin saisin nukkua. Sit se suuttunut koska olin nukkunut sen mielestä tarpeeksi ja heitti juustolla.

Meillä yhteisiä vuosia takana jo 38. Mies on pikkuhiljaa muuttunut määräileväksi ja hankalaksi.Kaikki sujuu hyvin jos en koskaan ilmaise omaa mielipidettä vaan olen miehen kanssa yhtämieltä. Joudun tekeytymään toiseksi kuin olen. Olen iloinen  kaikkien muiden kuin miehen seurassa.Onhan se hankalaa kuin miehen seurassa olo on todella vaivaantunut. En tiedä mitä voi sanoa. Tunne on sama kuin ventovieraan ihmisen seurassa jolle ei keksi mitään sanottava. Joten vastaan: en ole onnellisessa parisuhteessa. Pitäis tietenkin erota. Muuten kyllä vietän onnellista elämää, mutta ei mieheni kanssa.

Ei olla onnellisia, nainen on kuin olisin ilmaa. Puhuu kuinka pienet asiat ovat tärkeitä, mutta itse ei tee yhtään mitään asian eteen. Ei enää kiinnosta yhtään edes yrittää. 

Koskaan ei saa tukea, kun on itsellä heikko hetki. Arvon rouva mieluumin poistuu paikalta. Tuntuu kuin olisin alamainen, enkä suinkaan puoliso. Seksiä ei harrasteta koskaan. Siksi sekin on muuttunut pelkäksi kourimiseksi, kun tietää ettei mikään johda mihinkään kuitenkaan, ei kiinnosta lainkaan esileikit enään.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 11:16"]

En ole onnellinen. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset. Ei mitään puhuttavaa. Mies koskee vain kun haluaa seksiä, itse en haluaisi sitä ollenkaan ikinä. Itken joka päivä, tunnen olevani itsestäänselvyys. En kerro asioistani eikä mies kysele. Lapset pitävät yhdessä. Ehkä sitten kun lapset ovat aikuisia, uskallan etsiä oman onneni.

[/quote]Niin , näinhän se varmaan monella menee. Vieraannutaan toisesta ja vain lapset pitävät yhdessä. Surullista  mutta totta.

[/quote]

Tää on niin tätä, annetaan kaiken mennä päin persettä kun ei voi ajatella omaa persettään pidemmälle. Toisella voi olla todella paha olo, ja sitä ei pitäisi sivuuttaa. Mutta minkäs teet.

Jaxuhali =)

En ollut ja siksi erosinkin juuri.

Mies haukkui ulkonäköä, pieniä tissejä ja hiuksia (koska blondit on kauniimpia ja minä olen brunette!). Kännissä aina agressiivinen. Satutti minua kerran. Vertaili minua eksäänsä. Eksä oli aina parempi kaikessa... Ja kuinka mä ees kestin tuota niin kauan! Olkaa onnellisia jos teitä kohdellaan hyvin ja rakastatte toisianne! Tälläistä kohtelua mitä minä koin, en toivoisi kenellekään. Toivottavasti mäkin vielä löydän miehen, jota rakastan. Ja että mieskin rakastaisi mua ja hyväksyisi mut tälläisenä kun olen.

Olen onnellisessa parisuhteessa. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta. Hyvä parisuhteemme salaisuus on se, että olemme keskenämme hyvin samanlaisia: meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita, samanlainen rauhallinen ja introvertti luonne, yhtenevä huumorintaju, samanlainen maku ja samanlaiset odotukset elämältä.

Toinen tärkeä juttu on lapsettomuus. Se tekee elämästämme helppoa ja mukavaa ja mahdollistaa omistatumisen parisuhteelle. Vapaaehtoinen lapsettomuus on myös suhteellisen harvinaista, joten tiedämme, että parempia kumppaneita ei ole joka oksalla. Parasta siis vaalia sitä hyvää, mitä meillä on.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:22"]

En ollut ja siksi erosinkin juuri. Mies haukkui ulkonäköä, pieniä tissejä ja hiuksia (koska blondit on kauniimpia ja minä olen brunette!). Kännissä aina agressiivinen. Satutti minua kerran. Vertaili minua eksäänsä. Eksä oli aina parempi kaikessa... Ja kuinka mä ees kestin tuota niin kauan! Olkaa onnellisia jos teitä kohdellaan hyvin ja rakastatte toisianne! Tälläistä kohtelua mitä minä koin, en toivoisi kenellekään. Toivottavasti mäkin vielä löydän miehen, jota rakastan. Ja että mieskin rakastaisi mua ja hyväksyisi mut tälläisenä kun olen.

[/quote]Hyvä,että erosit. Toivottavasti löydät itsellesi hyvän ja rakastavan puolison:)

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 09:05"]

Ei olla onnellisia, nainen on kuin olisin ilmaa. Puhuu kuinka pienet asiat ovat tärkeitä, mutta itse ei tee yhtään mitään asian eteen. Ei enää kiinnosta yhtään edes yrittää. 

Koskaan ei saa tukea, kun on itsellä heikko hetki. Arvon rouva mieluumin poistuu paikalta. Tuntuu kuin olisin alamainen, enkä suinkaan puoliso. Seksiä ei harrasteta koskaan. Siksi sekin on muuttunut pelkäksi kourimiseksi, kun tietää ettei mikään johda mihinkään kuitenkaan, ei kiinnosta lainkaan esileikit enään.

[/quote]Meilläkin mies varmaan ajattelee,että hän on minulle pelkkää ilmaa. Se  jouhuu siitä,että sanompa mitä tahansa se on miehen mielestä aina väärin sanottu. Joten nykyään yritän vältellä miehen seuraa,enkä kommentoi hänen sanomisiin,ettei tule riitaa. Yritän olla niin etten olisi olemassa.Mieskin on kai huomannut,että välttelen. Seksiä on vain harvoin ja sen takia, koska harmittaa, kun mies ei tule 10metriä lähemmäksi muulloin kun silloin kun haluaa seksiä. Jos on metrin päässä niin tiedän ,että on seksiä vailla.Olen miehelle vain talouskone. Eli en ole onnellisessa parisuhteessa.

En ole onnellinen. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset. Ei mitään puhuttavaa. Mies koskee vain kun haluaa seksiä, itse en haluaisi sitä ollenkaan ikinä. Itken joka päivä, tunnen olevani itsestäänselvyys. En kerro asioistani eikä mies kysele. Lapset pitävät yhdessä. Ehkä sitten kun lapset ovat aikuisia, uskallan etsiä oman onneni.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 11:16"]

En ole onnellinen. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset. Ei mitään puhuttavaa. Mies koskee vain kun haluaa seksiä, itse en haluaisi sitä ollenkaan ikinä. Itken joka päivä, tunnen olevani itsestäänselvyys. En kerro asioistani eikä mies kysele. Lapset pitävät yhdessä. Ehkä sitten kun lapset ovat aikuisia, uskallan etsiä oman onneni.

[/quote]Niin , näinhän se varmaan monella menee. Vieraannutaan toisesta ja vain lapset pitävät yhdessä. Surullista  mutta totta.