Kumpi on parempi: välttely vai suorapuheisuus?

Meidän tilanteessamme asiasta oli puhuttu jo aiemmin vastapuolen henkilöiden kanssa. Ensin tilanne tuolloin ehkä hieman helpotti puhumisen vuoksi, mutta sitten heidän loukkaavuutensa taas jatkui ennallaan ja hieman pahenikin. Koska asiasta oli jo puhuttu aiemmin heidän kanssaan ja koska tuo käytös oli vastapuolelta ihan tahallista, niin lopulta emme nähneet enää muuta keinoa kuin lopettaa yhteydenpidon noihin henkilöihin. Yritämme vältellä heitä kaikin keinoin, mutta kun väistämättä joskus joudumme heitä näkemään, niin tuolloin toki voimme kohteliaisuudesta muutaman sanankin vaihtaa ja sen hetken viettää heidän kanssaan. Mutta tuli vaan lopulta mitta täyteen sitä tahallista kiusaamista ja syrjimistä. Emme tarvitse emmekä ansaitse sellaisia henkilöitä pahaa mieltä tuottamaan.

Suorapuheisuus on aina parempi vaihtoehto! Suosin myös tätä, mutta suhtautuminen siihen ei yleensä ole niin positiivinen..

Mä olen suorapuheinen myöskin, mutta olen tässä pikkuhiljaa tajunnut, että taitaisi olla parempi vaan vaieta ja vältellä. Niin tuntuvat kaikki muut toimivan, ja sitten vielä puhutaan selän takana pahaa. Valitettavasti suorapuheisuudellakaan harvoin saa mitään hyvää aikaiseksi, vaikka kuinka varovasti ja hienovaraisesti ottaisi ikävän asian esille. Yleensä toinen suuttuu joka tapauksessa ja sitten vasta puhuukin pahaa selän takana.

Mä itse olen sitä mieltä, että olisi aina parempi puhua suoraan, mutta ystävällisesti tietysti. Ja olen valmis ottamaan myös negatiivisen palautteen vastaan, siitähän sitä voi oppia.

up

Minä itse tykkään suorapuheisuudesta ja olen itse suorapuheinen, mutta ymmärrän hyvin että näissä asioissa ei ole oikeaa tai väärää, kumpikaan tapa ei ole toista parempi. Täytyy vaan pyrkiä elämään sovussa ja toisia loukkaamatta, joten minä ainakin pyrin vähän rajoittamaan suorapuheisuuttani sellaisten seurassa, joiden huomaan kokevan sen loukkaavaksi tai tylyksi. 

Ehdottomasti haluan että mielummin sanotaan suoraan ja asiallisesti. Pitää uskaltaa tehdä niin kun ei tapanani ole reagoida aggressiivisesti asialliseen palautteeseen.

Välttely on äärimmäisen loukkaavaa ja halventavaa. Jättää syvät arvet voin kertoa. AINA suoraa puhetta.

Ihmiset muutenkin käsittää asioita eri tavalla, silloinkin kun yritetään keskustella.

Välttely, puhumattomuus, teeskentely ja valehtelu vain siirtävät kriisiä eteenpäin.

Patoutuneet tunteet purkautuu kiivaaksi riidaksi. Selviteltävää ja väärinkäsityksiä on niin paljon, ettei niistä saa enää tolkkua. Silloin tulee sanottua asioita, joita kadutaan.

Välttelysuhteessa missä pinnan alla kiehuu on tyypillistä, että molemmat mielestään uhrautuvat ja sietävät. Sitten kun vihdoin sanotaan suorat sanat, kumpikin loukkaantuu.

Olen kokeillut molempia tapoja.

Jotkut ihmiset inhoaa suoraa puhetta. Hyvä! Sittenhän se on selvä, eikä heidän takiaan tarvitse sen enempää vaivautua.

Välttelyyn turvaudutaan, kun syystä tai toisesta halutaan pitää edes näennäiset diplomaattisuhteet yllä ihmisten kanssa, joiden seurassa ei vapaaehtoisesti aikaansa kuluttaisi. Tai kun sietää ihmisiä ollakseen mieliksi jollekulle.

Tyypillinen tapaus: Sietää appivanhempien huonoa käytöstä ollakseen mieliksi puolisolle.

Olisin halunnut selvittää asian kasvotusten ystäväni kanssa. Hän kieltäytyi, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Väärinymmärryksestä kasvoi sellainen vyyhti, että joudun nyt vain tyytymään osaani: saan olla pahojen juorujen kohteena. En aio silti juosta karkuun, jos tällä pienellä kylällä kohtaamme. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät luonteeni, arvoni ja sen miten oikeasti kohtelen ihmisiä. Eli aina ei ole mahdollista selvittää asiaa suoraan. Minua vältellään, minä en välttele ketään, toki annan ystävälleni rauhan eli en lähde häntä stalkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut selvittää asian kasvotusten ystäväni kanssa. Hän kieltäytyi, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Väärinymmärryksestä kasvoi sellainen vyyhti, että joudun nyt vain tyytymään osaani: saan olla pahojen juorujen kohteena. En aio silti juosta karkuun, jos tällä pienellä kylällä kohtaamme. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät luonteeni, arvoni ja sen miten oikeasti kohtelen ihmisiä. Eli aina ei ole mahdollista selvittää asiaa suoraan. Minua vältellään, minä en välttele ketään, toki annan ystävälleni rauhan eli en lähde häntä stalkkaamaan.

Mistä kuvittelet hänen juoruilevan sinusta? Miksi kenenkään pitäisi stalkata ystäväänsä? Jos ei halua olla ystäväsi, anna olla. Kaikki ei juoruile.

Riippuu ihan tapauksesta. Jos mielipiteet eroavat kuin yö ja päivä, niin väittely lienee joskus turhaa. Toisinaan taas on hyvä, ettei kenellekään jää mitään hampaankoloon. 

Ihan tilanteen mukaan toimin. Jos en myöskään pidä ihmisestä, niin en rupea hänelle elämää avaavia asioita kertomaan, vaan en ole missään tekemisissä.

Sinkkumies

Yleensä naiset välttelee ja miehet selvittää asiat puhumalla suoraan. Mun työpaikalla on yksi loukkaantuja, kuulen näistä loukkaantumisista aina muilta. En enää välitä, puhun sille ihan väkisin työasiat, muuten ihan yhdentekevä ihminen.

Toi on niin vaikea tilanne. Mieluummin todellakin puhuu suoraan. Jos on välttelyn kohteena/jotain on ilmiselvästi tapahtunut/tilanne/suhtautuminen muuttunut/yms. mitä ikinä onkaan, toi välttely/teeskentely on mielestäni kaikista törkeintä. Mutta, ihmisiä on erilaisia. Jos koittaa puhua suoraan ja jos toisen asenne ym. on huono, niin ei siinä jaksa alkaa inttämään/välttelemään/onkimaan mitään vastauksia/suoraa puhetta tapahtumiin. Et todellakaan paina asioita villaisella tai ala suoraan väittelemään. Nyt auttaa suora puhe, tai hehe, jos se ei auta, niin sitten älä ole enää tekemisissä.

En tajua, että se joka puhuu suoraan/nostaa kissan pöydälle on aina se "draaman" aikaansaaja. Jos siinä tilanteessa on jo jännitettä/yms. joku on selvästi muuttunut.

Minäkin olen mielestäni poikkeuksellisen suorapuheinen ihminen. Yleensä olen ollut se joka yrittää ratkaista ongelmia tai ainakin puhua niistä. Mutta viime aikoina olen kyllästynyt siihen, miksi minä tekisin tuon duunin kun kukaan muu ei tee! Enkä jaksa enää nostaa kissoja pöydille minäkään. Mutta on mulla aina se ässä hihassa että voin sanoa suoraan jos haluan, koska en pelkää sitä, ja olen huomannut että ominaisuudesta on hyötyäkin monissa tilanteissa, asiat ratkeavat haluamallani tavalla kun olen tosiaan usein ainut joka uskaltaa sanoittaa ne. Mutta ei kylläkään aina...

Mutta kiinnostaisi kuulla muiden kommentteja siitä "kannattaako" olla se suorapuheinen.

Välttely synnyttää vihaa, kaunaa ja katkeruutta joka ei poistu koskaan ellei asioista puhuta. Rehellinen suora puhe on toisen ihmisen kunnioittamista. Välttely on julmaa henkistä väkivaltaa.

Suorapuheisuus, huomioiden hienotunteisuuden ja hyvät käytöstavat.

Nykyään tapaa paljon suorapuheisuutta, jota puhutaan rehellisyyden nimissä, mitä sylki suuhun tuo ja aivonystyrät tuottavat, ilman minkäänlaista suodatusta ja ajattelua. Se on hyvin ikävää ja loukkaavaa ja kertoo paljon henkilöstä, ikävällä tavalla.

Mieluummin suorapuheisuus. Riippuu tietysti vähän asiastakin. En yhtään tykkää välttelystä tai mykkäkoulusta. Asiat on aina parempi selvittää. Jos joku asia ottaa päähän, niin mieluummin sen saa sanoa suoraan kuin itsekseen mököttää tai alkaa puhua selän takana.

Olen välttelijä, en halua sanoa suoraan ja loukkaannun herkästi jos mulle sanotaan suoraan. Olen huomannut, että ajan myötä tunteet laimenee, eikä jää kaivamaan mieltä. En kuitenkaan koe käyttäväni henkistä väkivaltaa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Välttelijä saatana tai salamurha suorapuhe johtaa potkuihin ja kiusaantuneeseen hiljaisuuteen

Was Saatana man nicht sprechen kann darueber muss man schweigen tana.