Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa välillä niin kamalasti. Auttakaa.
26.03.2015 |
Mulla tulee jatkuvasti nykyään muistoja mieleen lapsuudesta, eikä mitään ihania muistoja. Olen ollut aina vähän erilainen ja siitä syystä joutunut kiusatuksi niin kotona kuin koulussa. Olin ison perheen nuorin lapsi ja jouduin näkemään ja kuulemaan kaikenlaista. Vanhemmilla ei ollut minulle aikaa. Ei minua oikein kukaan kasvattanut. Isoveli haukkui jatkuvasti läskiksi ja vammaiseksi. Vanhemmat pitivät minua laiskana ja äiti sanoikin minulle aina: "miten sisnusta koskaan tulee mitään kun olet tuollainen". Söin suruuni ja lihoin. Muistan niitä hektiä lapsuudesta jolloin ainut lohtu oli suklaa. En pitänyt itseäni oikein minään eikä vrmaan moni muukaan. Koulussa oli yksi hyvä kaveri, mutta kaikilta muilta kuulinkin säännöllisin väliajoin miten huonosti olen kaikesta selviytynyt ja miten ruma ja vastenmielinen muutenkaan olen. Olin myös jatkuvasti tosi väsynyt. En jaksanut tehdä koulussakaan oikein mitään joten opettajienkaan suosioon en päässyt. Välillä tuntuu, ettei minua oikein kukaan huomannut lapsena. Olin kai vähän näkymätön. Myöhemmällä iällä olen saanut itseni näkyväksi, mutta se on ollut kovan työn takana. Nyt elän jonkilaista kriisiä ja nämä lapsuusmuistot tulevat mieleen jatkuvasti. Alkaa ahdistaa ja masentaa. :( Terapiaan olen menossa, mutta se jotenkin pelottaa. Entä jos vanhojen muisteleminen vaan pahentaa tilannetta entiseltään...
Kommentit (12)
Minä haluan uskoa että voin päästä tästä ahdistuksesta eroon. Haluaisin kuulla enemmänkin positiivisia selviytymistarnioita kuin manailua. Negatiivisuudesta olen saanut ihan tarpeeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autat jo itseäsi, kun olet menossa saamaan apua. Olet ottamassa siis ensimmäistä askelta kohti parempaa oloa. Terapia voi olla rankkaa, mutta voit saada sieltä työkalut käsitellä sitä ahdistusta, joita muistot herättävät. Kyllä sä selviät.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 08:43"]
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015032619421298_uu.shtml
[/quote]
Lue lisää aiheesta torstain 26.3.2015 Iltalehden printti- tai digilehdestä.
en oikein ymmärrä miten tuo blogi liittyy tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 08:42"]
Autat jo itseäsi, kun olet menossa saamaan apua. Olet ottamassa siis ensimmäistä askelta kohti parempaa oloa. Terapia voi olla rankkaa, mutta voit saada sieltä työkalut käsitellä sitä ahdistusta, joita muistot herättävät. Kyllä sä selviät.
[/quote]
Mindfulness auttaa hyvin ahdistukseen, eikä sen harjoittaminen maksa mitään. Hyötyisit varmasti myös hyvästä terapeutista. Tsemppiä, löydät kyllä avun, kun olet motivoitunut paranemaan!
Diagn. Laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö, nykyisin terve
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se terapiaan meno on hyvä juttu. Osaat jo viestissäsi kertoa mnista asioista jotka sinua ahdistaa. Oliko sinulla lapsuudessa joku aikuinen joka hyväksyi sinut juuri sellaisena kuin olit? Yksi lapsuuden ystävä oli :)
Tiedäthän että olet upea ja erityinen ihminen juuri tuollaisena. Lapsenakin olit hyvä, sitä ei vaan perheesi osannut kertoa.
Kyllä minä tiedän, että olen hyvä ihminen. Mutta välillä katkeruus meinaa viedä ja alkaa ahidstamaan kaikki ihmiset, jotka minua on kaltoin kohdelleet ja joiden kanssa joudun silti olemaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ehdottomasti terapiaan!! Minä olen käynyt psykodynaamista psykoterapiaa nyt reilun puoli vuotta, sitä ennen jahkailin kymmenen vuotta, että voisinko hyötyä. Harmittaa, etten aloittanut aiemmin, mutta eihän itselleen voi mitään jos jokin pelottaa ja epäilyttää. Terapiassa opit itsestäsi, saat vahvuutta olla oma itsesi jne. Mutta et ikään kuin muutu joksikin toiseksi, sitä ei tarvitse pelätä. Elämä alkaa hiljalleen tuntua turvallisemmalta ja paremmalta. Terapian alussa voi toki mennä viikkoja tai kuukausia, kun olo tuntuu jotenkin vain huonommalta, kun vanhat haavat VIHDOIN avataan. Mutta sinä kyllä kestät sen, kaikki on sen arvoista, että pääset kohti onnellisempaa elämää. Tsemppiä sinulle. Sinusta tulee SINÄ:-))
Ja 12 jatkaa: minulla siis hyvin paljon samanlaiset lähtökohdat, kuin sinulla AP.
On 40 ja ahdistanu jo vuodesta 1975. Tätä pitää yrittää vaan kestää. Varo, ettet koukutu päihteisiin.