Teidän ensireaktio on aivan oikea

Teidän ensireaktionne nähdessänne läskin yh-ämmän lihavien lapsien kanssa on oikein, ettekä ole julmia. Sillä lapsella on paha olla, mutta kaikki tyytyvät selän takana voivotteluun, koska äitiys on moraalista teflonia.

Synnyin lihavalle äidille ja liikalihavuus on pilannut elämäni. Pienenä lapsena äiti lahjoi herkuilla pysyäkseen eron jälkeen "lempivanhempana", koska tiesi ettei muuten pärjäisi isälle. Ala-asteella, kun en halunnut mennä kouluun ylipainosta johtuvan kiusauksen takia, äitini lahjoi minut syöttämällä aamupalaksi suklaalevyn. Yläasteella olin niin runsaasti ylipainoinen, että sairastuin siitä johtuvaan uniapneaan ja nukuin 2-4h yössä, numeroni olivat niin huonoja etten päässyt edes ammattikouluun.
Vietin sen jälkeen kaikki vuodet äitini nurkissa pelaten tietokoneella. Kun lopulta tuli aika mennä armeijaan, jätin menemättä ja poliisit tulivat hakemaan. Sain elämäni ensimmäisen (muttei viimeinen) paniikkikohtauksen, paikalla suoraa psykologin puheille ja olen siitä saakka ollut sairaseläkkeellä ahdistuksen ja masennuksen takia, molemmat johtuvat ylipainosta.

Minulla ei ole mitään tulevaisuutta, mahdollisuuteni elämään pilattiin jo iässä, jolloin vastuu on huoltajalla, mutta silti hän ei joudu ikinä vastuuseen.

Ainoa syy pysyä elossa on se, että saan kokea sen, kun äitini mätänee yksin sairaalassa eikä kukaan kaipaa häntä. Varmasti miettien, että olisiko hänen kaltaisen ihmispaskan ikinä kannattanut ruveta äidiksi.

Ei mulla muuta, piti vain ensimmäistä kertaa päästä avautumaan, vaikka anonyymisti.