Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua rauhoittumaan!! :(
13.04.2015 |
Minulla on tosi paha oksennusfobia, jo jonkun kakominen tai edes pahoinvoinnista kertominen saa minulle aikaan paniikin. Lapsen puklailut ei tuntuneet missään, elättelinkin toiveita että oman lapsen kanssa se paniikki ei olisi niin paha.
Yksivuotiaani oksensi äsken ja hävettää, mutta omat kädet alkoi heti täristä ja vaikka kuinka yritin rauhoitella itkevää lasta, vaistoaa hän kai paniikkini. Yritän koko ajan ajatella että se ei todellakaan ole vaarallista vaikka olisin oksennuksen peitossa tai vaikka lapsi oksentaa. Hävettää pelätä näin typerää asiaa ja ennen kaikkea ajatus siitä, etten minä äitinä voi olla rauhallisena ja lapsen turvana luonnollisesti, kun hän voi pahoin.
Rauhoitelkaa tai tsempatkaa, että saan tämän oman tärinäni loppumaan :(
Kommentit (9)
Laita isä hoitamaan tuo, jos se on sinulle kamalaa. Mutta varmasti tämä eka kerta on pahin, ja ensi kerralla tiedät jo, että olet selvinnyt viime kerrastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö sä oksennusta vai oksentamista? Mikä siinä sua pelottaa?
Jos oksennus inhottaa, hengitä kevyesti (pinnallisesti) suun kautta ja koita olla ajattelematta.
Lasta se tietenkin pelottaa, joten koita tosiaan pysyä rauhallisena, lohduta lasta. Oman paniikin saat tasaantumaan kun hengität vaan tasaisesti ja rauhallisesti sisään ja ulos, keskityt hengitykseen ja sen tasaisuuteen. Se keskittää ajatuksenkin hyvin.
Isä ei asu samassa taloudessa, siksi tässä olenkin yksin. Ja piru vie aion voittaa tämän pelon, onhan se naurettava pelko eikä äiti voi näin normaalia asiaa pelätä oman lapsensa edessä, tiedänhän minä sen.
Vanhempani kertovat, että oma fobiani sai alkunsa päiväkodissa, kun oksensin ruokalautaselleni ja sen jälkeen olen aina pelännyt. No, nyt ei auta kuin kerätä itsensä...
Ap
En oikein osaa nimetä, mitä pelkään. Äsken jo lapsen röyhtäistessä ensimmäinen reaktioni oli työntää häntä kauemmas itsestäni ja se laukaisi lapsessa tietenkin vaan kovemman itkun. Toki heti otin hänet syliini ja yritin puhua ääneen rauhallisesti joka itse asiassa rauhoitti minuakin. Kerroin, että se on vain oksennus eikä se haittaa mitään, äiti vaan siivoaa ja sitten mennään takaisin nukkumaan.
Nyt jo vähän rauhallisempi olo :)
Ap
Voi ei, tsemppiä! En itse pelkää oksentamista mutta pystyn eläytymään sun tilanteeseen. Ei kiva! Viimeksi ykätaudin iskiessä lapseen en pystynyt nukkumaan oikeastaan lainkaan. En halunnut yrjöä patjalle tai tekstiileihin joten sinkoilin sangon kanssa ympäri kämppää läpi yön. Havahduin jokaiseen kakomiseen sekunnissa nollasta sataan. Jotenkin siis pystyn tuntemaan tuskasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap, kyllä se siitä! Pidät vaan itsesi rauhallisena, vaikka sitten keskittyen rauhallisuuteen. Halaa lasta ja keskity hengitykseen, silloin lapsi ei näe sun pelkoakaan ja halaus rauhoittaa molempia.
Pelko on kuitenkin hyvin luonnollinen tila ja fobioita on oudompiakin :) -4
Älä vaan näytä lapsellesi sitä pelkoa. Mun äiti on aina pelännyt oksentamista enemmän kuin mitään ja se on vaikuttanut muhun mm. näin: 1,6vuotta sitten sairastuin johonkin tautiin jossa oksensin. Äitini itki hysteerisenä ja huus mulle, ihan niinku aina lapsenakin. Nykyään en liiku enää mihinkään sillä pelkään oksentamista niin paljon. Olen yli vuoden vain maannut sängyssä ja odottanut että millon lentää oksennus. Oon vasta 18 ja oon näin helvetin huonossa kunnossa vain koska äitini pelko tarttui muhun ihan helvetin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistänne, olette kultaisia! Lapsi nukahti, itse en varmastikaan heti malta mennä makuulle kun en tiedä oliko tämä nyt esimakua vatsataudista vai pelkästään hetkellinen huono olo. Lapsi joi juuri ennen oksennusta lähes 2dl maitoa, voi hyvinkin olla vain siitä - ainakin oksennus oli lähestulkoon pelkkää maitoa. Sormet ristissä toivon, että pääsimme näin helpolla!
Ap
Se on vaan oksennusta. Et sä ruokaakaan pelkää.