Lapsi elää eineksillä -onko haittaa?

Ja jotkut ovat huolisssan jos lapset saavat pari kertaa viikossa kamalia sokerilimuja ja karkkia! Voi ei!

On haittaa.

Mitä haittaa?Lapsi ei liho.
Niin ja karkkia syö myös ja jotain tiettyjä sipsimerkkiä.
Ap

Mitä haittaa?Lapsi ei liho.
Niin ja karkkia syö myös ja jotain tiettyjä sipsimerkkiä.
Ap

Ei saa ravintoaineita

ei kai se mitään kun kasvaa.

Nuo hiilihappojuomat ainakin pilaavat lapsen hampaat täysin. Ja ei saa tarpeeksi ravintoaineita tuolla ruokavaliolla. On varmaan kalpea lapsi jolla isot silmäpussit?

Tuo ei ole tarpeeksi monipuolinen ruokavalio kasvavalle lapselle, ties mitä hallaa kaikki erilaiset puutostilat tulevat tekemään. Kurkkuhan on melkein pelkkää vettä, ja transrasvan määrä tuollaisella dieetillä on varmasti hirvittävä, ja paljon lisäaineita sun muuta sontaa päälle.

Ap, käytä järkeäsi.

Vaikka kasvuikäinen lapsi ei välttämättä lihoisikaan - koska kasvaa niin vauhdilla - rasvaravinnolla, hän alkaa varmuudella lihoa sitten, kun pituuskasvu päättyy, jos ei sitä ennen opettele terveellisempää ruokavaliota.

Onneksi sentään koulussa saa terveellisempää ruokaa.

Toisin sanoen tuossa opetellaan huonoa ruokavaliota oikein kotikasvatuksen voimalla.

Lisäksi rasvan lisäksi tuossa tulee liikaa suolaa ja sokeria. Ja aivan liian vähän terveydelle välttämättömiä vitamiineja ja hivenaineita.

SINÄNSÄ eineksiä syömälläkin pysyy terveenä, JOS VALIKOI MITÄ EINEKSIÄ SYÖ. Mutta kaverisi seitsenvuotiashan syö roskaruokaa, ei terveellisiä eineksiä. Terveellisiä valmisruokiakin on vaikka pilvin pimein kaupan pakastealtaassa ja kylmätiskissä.

Täältä lisää:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapsenruokailu/

Itse kasvoin aikuiseksi pinaattiletuilla, makaronilaatikolla, pizzalla, juustopizzalla ja appelsiineilla, ja kyllähän niitä puutostiloja ja alipainoa oli, mutta ei mitään vakavaa. Että kyllä sitä hengissä selviää yllättävänkin vähällä, mutta ei ole suositeltavaa ja tuolla voi olla vakavia kerrannaisvaikutuksina, jos ei aikuisena opi syömään normaalisti. Vähän kuin liikunnan harrastamattomuuskaan ei välttämättä näy ongelmina päälle, mutta kyllä se keskimäärin elämää lyhentää ja huonontaa.

Totta kai on haittaa. Ei saa tarpeeksi ravintoaineita, vitamiineja yms. Voi tulla puutostiloja. Vaikuttaa vireyteen, mielialaan, kasvuunkin varmasti, luustoon, hampaisiin, jaksamiseen. Lisäksi lapsesta tulee ruokavammainen, ei siis opi nauttimaan eri mauista ja monipuolisesta ruoasta. Lisäksi tosiaan valtavasti sokeria, transrasvoja ja lisäaineita.

Tuo suolan määrä tekee hallaa verisuonille. Mm. Dementia, sydänviat ja verenpainetauti riski aika hurja. Pieni lapsi näyttää pieneltä lapselta vaikka söis mitä. Mutta aikuisena sen niittää mitä kylvää.

Ei todennäköisesti ole. Lapsen elimistö kestää aika paljon. Itse olen heikkolahjaisen yh:n lapsi, enkä kunnon ruokaa nähnyt ikinä lapsuudessa. Lähinnä elin sokerimehulla, pullalla, jäätelöllä ja kylmänä syödyllä lenkkimakkaralla. Äitini ei osannut mitään ruokia laittaa ja siksi tuollaisia vaan järsittiin. Olin aina terve  ja hoikka ja olen vielä nelikymppisenäkin. Heti kun itsenäisesti aloin tienata ja asua aloin kyllä syödä paremmin, ei terveyssyistä niinkään vaan siksi että minusta oli aivan ihanaa saada tehdä hyvänmakuisia lämpimiä ruokia.

Mielenkiintoinen oli myös kerran näkemäni dokumentti briteistä, jossa aiheena oli syömishäiriöiset lapset, oikeastaan ruokafoobikot. Siinä hämmästytti yksi tapaus, joka ei suostunut oikeastaan syömään mitään muuta kuin paria suklaatuotetta. Lapsi oli ihan terve ja kasvoi normaalisti, vaikka luulisi ettei millään ole mahdollista. Ravitsemusasiantuntijakin oli ohjelmassa sitä mieltä, että pääasia on että lapsi saa tarpeeksi niitä kaloreita, vaikkakin sitten suklaasta. Olisi paha virhe tehdä syömisestä taistelu jolloin lapsi saattaisi alkaa olla syömättä oikein mitään, parempi että syö tarpeeksi kaloreita vaikkakin ns. epäterveellisestä ruoasta. 

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:00"]

Itse kasvoin aikuiseksi pinaattiletuilla, makaronilaatikolla, pizzalla, juustopizzalla ja appelsiineilla, ja kyllähän niitä puutostiloja ja alipainoa oli, mutta ei mitään vakavaa. Että kyllä sitä hengissä selviää yllättävänkin vähällä, mutta ei ole suositeltavaa ja tuolla voi olla vakavia kerrannaisvaikutuksina, jos ei aikuisena opi syömään normaalisti. Vähän kuin liikunnan harrastamattomuuskaan ei välttämättä näy ongelmina päälle, mutta kyllä se keskimäärin elämää lyhentää ja huonontaa.

[/quote]

Tuollaisella ravinnolla itsekin kasvoin, 1970-luvun lapsi jonka äiti oli työssäkäyvä ja oli sitä mieltä ettei elämäänsä ruoanlaittoon uhraa yhtään enempää kuin on äärimmäinen pakko. Ei ole mitään haittoja eikä sairauksia näkynyt. Vanhempani syövät samoin tänäkin päivänä ja ovat edelleen seitsenkymppisinä täysin terveitä ja aktiivisia. 

Toki varmaaan on niin että jos on joku perinnöllinen alttius esim. sydäntaudille niin paskalla ruoalla sairastuu todennäköisemmin kuin hyvällä. Mutta aika moni porskuttaa pitkän ja terveen elämänkin melko huonolla ruoalla. Ihmisen elimistö on lopulta aika sopeutuvainen.

Liiasta suolasta ja sokerista ja kovasta rasvasta sekä hyvin ravintoköyhästä ruokavaliosta ei mitään hyvää seuraa, itse koittaisin mielelläni antaa vinkkejä ruokailuun ja ruoanlaittoon, voisinpa jopa kaverini luokse mennä yhdessä kokkaamaan ja opettamaan ihan mielelläni :) luulen että kaverisi tarvitsisi jotain hyvää motivaattoria ja mielellään positiivista eikä negatiivista. Jos hän ei osaa kokata niin siihen ei ole myöhäistä opetella :)

Terveyden mitta ei ole painoindeksi. Tuollaisella ruokavaliolla lapsi ei saa mitään kasvuun ja kehitykseen tarvittavia ravintoaineita. Lapsi kärsii täysin varmasti puutostiloista, ei ole niin pirteä kuin mitä voisi olla, luut kehittyvät päin vittua aivotoiminnasta puhumattakaan. Hienoja nykyajan laiskat ja tyhmät vanhemmat.

Kiitos! Lapsi ei syö koulussa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:08"]Ei todennäköisesti ole. Lapsen elimistö kestää aika paljon. Itse olen heikkolahjaisen yh:n lapsi, enkä kunnon ruokaa nähnyt ikinä lapsuudessa. Lähinnä elin sokerimehulla, pullalla, jäätelöllä ja kylmänä syödyllä lenkkimakkaralla. Äitini ei osannut mitään ruokia laittaa ja siksi tuollaisia vaan järsittiin. Olin aina terve  ja hoikka ja olen vielä nelikymppisenäkin. Heti kun itsenäisesti aloin tienata ja asua aloin kyllä syödä paremmin, ei terveyssyistä niinkään vaan siksi että minusta oli aivan ihanaa saada tehdä hyvänmakuisia lämpimiä ruokia.

Mielenkiintoinen oli myös kerran näkemäni dokumentti briteistä, jossa aiheena oli syömishäiriöiset lapset, oikeastaan ruokafoobikot. Siinä hämmästytti yksi tapaus, joka ei suostunut oikeastaan syömään mitään muuta kuin paria suklaatuotetta. Lapsi oli ihan terve ja kasvoi normaalisti, vaikka luulisi ettei millään ole mahdollista. Ravitsemusasiantuntijakin oli ohjelmassa sitä mieltä, että pääasia on että lapsi saa tarpeeksi niitä kaloreita, vaikkakin sitten suklaasta. Olisi paha virhe tehdä syömisestä taistelu jolloin lapsi saattaisi alkaa olla syömättä oikein mitään, parempi että syö tarpeeksi kaloreita vaikkakin ns. epäterveellisestä ruoasta. 
[/quote]
Minäkin muistan tuon suklaatapauksen, tuntui uskomattomalta. En kuitenkaan usko että tuollainen voi jatkua loputtomasti. Totta kai riittävä kalorimäärä on tärkein, jos vaihtoehtona on kuolema. En kuitenkaan suosittele toteuttamaan sitä aitoa paleodieettiä, eli nälänhätää kaloreista taistellen. Itsekään en kuollut, mutta hampaani pilaantuivat, suupielet olivat jatkuvasti auki, sairastelin, pyörtyilin kesken koulupäivien. Ja minäkin aloin lopulta aikuisena syödä normaalisti, mutta kaikki eivät siihen pysty. -11

Mä elin lapsuuteni letuilla, mansikkahilloilla ja cokiksella. Söin noita lähes joka päivä. Olin ja olen aina ollut hoikka. Nykyään olen 30v, vähintään kerran kuukaudessa kipeänä, eli poimin jok'ikisen flunssan, vastustuskykyni on siis täysin olematon. Hampaani reikiintyvät todella helposti ja ovat aivan keltaiset, en voi juoda enää mitään hiilihappopitoisia juomia koska hampaissani ei ole enää kiillettä. Nykyään syön terveellisesti, mutta en tiedä johtuuko sairasteluni lapsuuteni huonosta ruokavaliosta, hampaani ainakin johtuvat.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:08"]Ei todennäköisesti ole. Lapsen elimistö kestää aika paljon. Itse olen heikkolahjaisen yh:n lapsi, enkä kunnon ruokaa nähnyt ikinä lapsuudessa. Lähinnä elin sokerimehulla, pullalla, jäätelöllä ja kylmänä syödyllä lenkkimakkaralla. Äitini ei osannut mitään ruokia laittaa ja siksi tuollaisia vaan järsittiin. Olin aina terve  ja hoikka ja olen vielä nelikymppisenäkin. Heti kun itsenäisesti aloin tienata ja asua aloin kyllä syödä paremmin, ei terveyssyistä niinkään vaan siksi että minusta oli aivan ihanaa saada tehdä hyvänmakuisia lämpimiä ruokia. Mielenkiintoinen oli myös kerran näkemäni dokumentti briteistä, jossa aiheena oli syömishäiriöiset lapset, oikeastaan ruokafoobikot. Siinä hämmästytti yksi tapaus, joka ei suostunut oikeastaan syömään mitään muuta kuin paria suklaatuotetta. Lapsi oli ihan terve ja kasvoi normaalisti, vaikka luulisi ettei millään ole mahdollista. Ravitsemusasiantuntijakin oli ohjelmassa sitä mieltä, että pääasia on että lapsi saa tarpeeksi niitä kaloreita, vaikkakin sitten suklaasta. Olisi paha virhe tehdä syömisestä taistelu jolloin lapsi saattaisi alkaa olla syömättä oikein mitään, parempi että syö tarpeeksi kaloreita vaikkakin ns. epäterveellisestä ruoasta.  [/quote] Minäkin muistan tuon suklaatapauksen, tuntui uskomattomalta. En kuitenkaan usko että tuollainen voi jatkua loputtomasti. Totta kai riittävä kalorimäärä on tärkein, jos vaihtoehtona on kuolema. En kuitenkaan suosittele toteuttamaan sitä aitoa paleodieettiä, eli nälänhätää kaloreista taistellen. Itsekään en kuollut, mutta hampaani pilaantuivat, suupielet olivat jatkuvasti auki, sairastelin, pyörtyilin kesken koulupäivien. Ja minäkin aloin lopulta aikuisena syödä normaalisti, mutta kaikki eivät siihen pysty. -11

[/quote]

Mulla ei ollut oikeastaan mitään muuta haittaa erikoisesta ruokavaliostani kuin se että hampaissa nyt oli ala-asteella jatkuvasti reikiä. Mutta muuten olin energinen ja terve, en sairastellut edes flunssia koskaan. Harrastin ihan urheiluakin (kilpailin 800 ja 1500 metrin juoksussa) jossain vaiheessa ja hyvin jaksoin.  

Suurin mysteeri terveenä pysymisessä on kuitenkin tuo äitini, nyt jo kuusikymppinen. Hän painaa noin 160 kg, juo viiniä kuin sieni ja syö pelkkää "paskaa". Lääkärissä viimeksi käydessä veriarvot olivat kaikki kuitenkin hyvät. Ei korkeaa verenpainetta, ei kolesteroliarvoissa vikaa, ei mitään. Hampaat on mädänneet suuhun kyllä ajat sitten koska hammaslääkärissä ei ole käynyt varmaan ikinä ja tosiaan koko ajan suu käy ja jotain sokerista menee. Mutta aika hyvä tuuri on geeniarvonnassa täytynyt käydä että edes tuollaiset elintavat ja ylipaino ei ole aiheuttaneet mitään vakavampia sairauksia esim. 2-tyypin diabetestä tai sydäntauteja.

t. 14