Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet jos lapsesi sotkee?
03.04.2015 |
Miten toimitte jos lapsenne onnistuu töhrimään oikein kunnolla paikkoja selkänne takana? Esim. piirtämään seiniin, levittelemään jauhot pitkin kämppää, taiteilemaan äidin huulipunalla huonekaluihin, heittelemään ruuat pitkin ikkunoita jne? Miten toimitte, siivoatteko sotkut itse vai otatteko lapsen mukaan siivoushommiin?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:32"]
Lapsi on tökkinyt uudella huulipunalla valkoisen lipaston täyteen pilkkuja, jotka eivät lähteneet melkein itkemälläkään. Harmitti se uusi puna eniten. Poika oli niin pieni, että sanoin vain murheellisella äänellä "voi voi, nyt on äidin huulipuna mennyt rikki. Ei saa ottaa äidin tavaroita." Sitten annoin vesirätin pojalle käteen mallin vuoksi ja rupesin itse jynssäämään jälkiä pois myrkyillä.
En ole koskaan huutanut, raivonnut tai käyttänyt aresteja, mutta eipä toisaalta ole kukaan heitellyt lautasiakaan seinään.
[/quote]
Apua, just nää on mun kauhuskenaarioita! En tiedä mitä tekisin jos mulla ois muksu, joka suttaa jotain huomaamattani. Eihän sille mitään voi jos on vahinko, mutta kyllä pitäs purra hammasta aika kovaa ettei menis hermo :( Mistä ne saa päähänsä tehdä tällasii tempauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta jos kaverin lapsi tekisi tällaisia tuhoja, siivouksen hoitaisi amattilainen ja lasku lähtisi kaverille.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:29"]Mistä ne muuten oppii että ovat tehneet väärin?
[/quote]
Esim. ao. linkin jutussa kerrotaan, että vasta noiin 4-5-vuotias ymmärtää kunnolla syy-seuraussuhteita. Tuota nuorempi tajuaa tehneensä väärin juuri sillä hetkellä kun torutaan, mutta muisti ei kanna niin pitkälle, että asian vielä oppisi.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/02/13/lapsen-rauhoittaminen
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:32"]
Lapsi on tökkinyt uudella huulipunalla valkoisen lipaston täyteen pilkkuja, jotka eivät lähteneet melkein itkemälläkään. Harmitti se uusi puna eniten. Poika oli niin pieni, että sanoin vain murheellisella äänellä "voi voi, nyt on äidin huulipuna mennyt rikki. Ei saa ottaa äidin tavaroita." Sitten annoin vesirätin pojalle käteen mallin vuoksi ja rupesin itse jynssäämään jälkiä pois myrkyillä.
En ole koskaan huutanut, raivonnut tai käyttänyt aresteja, mutta eipä toisaalta ole kukaan heitellyt lautasiakaan seinään.
[/quote]
Apua, just nää on mun kauhuskenaarioita! En tiedä mitä tekisin jos mulla ois muksu, joka suttaa jotain huomaamattani. Eihän sille mitään voi jos on vahinko, mutta kyllä pitäs purra hammasta aika kovaa ettei menis hermo :( Mistä ne saa päähänsä tehdä tällasii tempauksia?
[/quote]
No ovat uteliaita ja maailma on uusi ja kiva paikka, kaikkea tekee mieli kokeilla! Joskus löytyy pöntöstä sukkia ja samppoota, kun on "pesty pyykkiä" ja toisinaan kaiuttimen sisältä kuulia, hauskahan niitä on tunkea pikku koloihin. Itse asiassa minäkin tykkäisin joskus kokeilla millaista olisi maalata jättimäisellä pensselillä seinän kokoiselle kankaalle. Salaa tuppaa kyllä naurattaamaan monet älynväläykset, mutta eihän siinä auta kuin näyttää vakavaa naamaa ja opettaa miksi tämmöistä sei saa tehdä toista kertaa.
Lapsille kyllä menee perille ihan tavallinen puheääni ja selittäminen, huutaa ei tarvitse :D
Kun eivät pelkää julmia rangaistuksia liikaa, ei tarvitse valehdellakaan, kun tuli töpättyä. Kerran kun lapset olivat jo isompia, tein lähtöä kauppaan ja he jäivät keskenään siksi aikaa. Erikseen teroitin, ettei sitten saa alkaa riehumaan ja heittelemään sisällä mitään, ettei mene mitään rikki. Takaisin tullessa vastassa oli itkusilmäisiä lapsia tunnustamassa pää painuksissa, että "me tehtiin just niinku sä kielsit. Me heiteltiin tyynyjä ja.. ja sitte me rikottiin sun kukkamaljakko. Äiti, ANTEEKSI!"
Taisin puuskahtaa jotakin "VOI ITKU!", mutta en ruvennut reuhaamaan. Kiitin rehellisyydestä ja sanoin, että nyt saatte kyllä ottaa imurin käteen ja siivota sirut huolellisesti - Eipä heitelty enää ikinä.
Pikkutaaperoinakaan eivät kiskoneet pöydiltä alas liinoja tai lasisia kynttilänjalkoja, koska selitin miten kauniita ja tärkeitä ne ovat äidille. Ihaillaan varovaisesti, etteivät mene rikki, joohan.
17: Minullakaan ei ole lapsia, mutta on sen verran järkeviä ystäviä, että osaisivat hoitaa moisen vahingon asiallisesti ihan itsekin. Minulla ei olisi tarvetta lähteä soittelemaan siivousfirmaan ja laskuttamaan kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:32"]
Lapsi on tökkinyt uudella huulipunalla valkoisen lipaston täyteen pilkkuja, jotka eivät lähteneet melkein itkemälläkään. Harmitti se uusi puna eniten. Poika oli niin pieni, että sanoin vain murheellisella äänellä "voi voi, nyt on äidin huulipuna mennyt rikki. Ei saa ottaa äidin tavaroita." Sitten annoin vesirätin pojalle käteen mallin vuoksi ja rupesin itse jynssäämään jälkiä pois myrkyillä.
En ole koskaan huutanut, raivonnut tai käyttänyt aresteja, mutta eipä toisaalta ole kukaan heitellyt lautasiakaan seinään.
[/quote]
Apua, just nää on mun kauhuskenaarioita! En tiedä mitä tekisin jos mulla ois muksu, joka suttaa jotain huomaamattani. Eihän sille mitään voi jos on vahinko, mutta kyllä pitäs purra hammasta aika kovaa ettei menis hermo :( Mistä ne saa päähänsä tehdä tällasii tempauksia?
[/quote]
No ovat uteliaita ja maailma on uusi ja kiva paikka, kaikkea tekee mieli kokeilla! Joskus löytyy pöntöstä sukkia ja samppoota, kun on "pesty pyykkiä" ja toisinaan kaiuttimen sisältä kuulia, hauskahan niitä on tunkea pikku koloihin. Itse asiassa minäkin tykkäisin joskus kokeilla millaista olisi maalata jättimäisellä pensselillä seinän kokoiselle kankaalle. Salaa tuppaa kyllä naurattaamaan monet älynväläykset, mutta eihän siinä auta kuin näyttää vakavaa naamaa ja opettaa miksi tämmöistä sei saa tehdä toista kertaa.
Lapsille kyllä menee perille ihan tavallinen puheääni ja selittäminen, huutaa ei tarvitse :D
Kun eivät pelkää julmia rangaistuksia liikaa, ei tarvitse valehdellakaan, kun tuli töpättyä. Kerran kun lapset olivat jo isompia, tein lähtöä kauppaan ja he jäivät keskenään siksi aikaa. Erikseen teroitin, ettei sitten saa alkaa riehumaan ja heittelemään sisällä mitään, ettei mene mitään rikki. Takaisin tullessa vastassa oli itkusilmäisiä lapsia tunnustamassa pää painuksissa, että "me tehtiin just niinku sä kielsit. Me heiteltiin tyynyjä ja.. ja sitte me rikottiin sun kukkamaljakko. Äiti, ANTEEKSI!"
Taisin puuskahtaa jotakin "VOI ITKU!", mutta en ruvennut reuhaamaan. Kiitin rehellisyydestä ja sanoin, että nyt saatte kyllä ottaa imurin käteen ja siivota sirut huolellisesti - Eipä heitelty enää ikinä.
Pikkutaaperoinakaan eivät kiskoneet pöydiltä alas liinoja tai lasisia kynttilänjalkoja, koska selitin miten kauniita ja tärkeitä ne ovat äidille. Ihaillaan varovaisesti, etteivät mene rikki, joohan.
[/quote]
Voi itku tosiaan. Kenen mielestä on antoisaa kouluttaa lapsia tällä tavalla?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:36"]
Meillä piirretty n 10 kertaa seiniin. Aina on itse siivonnut, mutta silti se aina unohtuu.
[/quote]
Järkyttävää! Ootteko saaneet sotkut kuitenkin siivottua pois? Onko oma vai vuokrakämppä? Hitto jos ois vuokrakämppä, jonka seinät lapsi sotkee silleen ettei jälkiä saa enää pois. Mitäs sitten? Pitänee hankkia oma asunto ennenkuin edes ryhtyy suunnittelemaan perheenlisäystä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan osaa ennakoida? Jos on lapsia, varsinkin erityisen "uteliaita" voisi vaikka ennenkuin mitään tapahtuu laittaa tavaroita pois lasten ulottuvilta. Tai voisi vaikka vahtia niitä lapsia... Seiniin piirtely nyt ei ole hengenvaarallista, mutta ettekö te ole ollenkaan huolissaan että nämä kokeilunhaluiset lapset kiipeilee hyllyissä tai maistaa myrkkyjä? Siskon lapset on kumpaakin tehnyt, kuten myös leikkinyt uunilla ja lähtenyt yksin rappukäytävään seikkailemaan.
Meillä on varmaan aika rauhallinen lapsi kun ei ole mitään tuhoja ollut.
On poika eikä meinaa aina malttaa sihdata pissaa pönttöön. Hakee itse vessan lattiaan tarkoitetun rätin ja miedon pesuaineen ja putsaa pissat ja pyytää tarkastamaan tuloksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoan lapsen kanssa yhdessä. Jos on pieni lapsi niin mä siivoan. Voimansa pienikin olla siinä mukana.leikissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ovat varmaan tylsiä, mielikuvituksettomia, vähemmän luovia jne koska noin ei ole tapahtunut.
Ikinä. Missään iässä. Töihin otettu mukaan heti vauvasta, niin kai sekin vaikuttaa.
Haha, miksi aloitus on saanut alapeukkuja?
Ystäväpiirissäni olen huomannut, että lapset pääsevät kuin koira veräjästä jos töhrivät tahallaan paikkoja. Äidit siivoaa ja lapset sotkee lisää. Itselläni ei ole lapsia, mutta olen kuvitellut, että lapset otetaan siivoustyöhön mukaan, eteenkin, jos ovat sotkun tahallaan aiheuttaneet. Mistä ne muuten oppii että ovat tehneet väärin? Olen kai sitten liian julma ja sydämetön kun ajattelen, että lastenkin täytyy oppia tekojensa seuraukset...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:17"]Meidän lapset ovat varmaan tylsiä, mielikuvituksettomia, vähemmän luovia jne koska noin ei ole tapahtunut.
Ikinä. Missään iässä. Töihin otettu mukaan heti vauvasta, niin kai sekin vaikuttaa.
[/quote]
Sama. Vaikkei ne töissä ole mukana olleetkaan.
No ei ihan tuommoisia juttuja ole koskaan sattunut, mutta jotain kyllä, esim. veden tahallista kaatamista pöydälle tai jotain. Lapsi saa itse siivota ja aikuinen sitten tarkkoo. Lapsen leikkejä kyllä siivoilen, koska leikki ei ole sotkemista.
Eräänkin tuttavaperheeni lapset piirtelevät tusseilla seiniin (!!!) ja vanhemmat naureskelevat, että lapset on lapsia ja saahan ne tapetit aina vaihdettua kun lapset kasvavat. Siis mitä hittoa? Mun mielestä tollanen ajattelutapa on vaan todella merkillinen ja kiinnostaa tietää, että onko kyseinen mentaliteetti ihan yleistäkin lapsiperheissä.
-ap
Tyttö oli 4-vuotias kun laitettiin itse pyyhkimään kynänjäljet seinältä. Katsoimme itse vierestä, hommaan kului itkun takia jonku aikaa.
Ei oo piirtänyt enää
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:44"]
Tyttö oli 4-vuotias kun laitettiin itse pyyhkimään kynänjäljet seinältä. Katsoimme itse vierestä, hommaan kului itkun takia jonku aikaa. Ei oo piirtänyt enää
[/quote]
Just tän takia lasten tulisikin olla mukana siivoamassa törkyjään.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:44"]
Tyttö oli 4-vuotias kun laitettiin itse pyyhkimään kynänjäljet seinältä. Katsoimme itse vierestä, hommaan kului itkun takia jonku aikaa. Ei oo piirtänyt enää
[/quote]
Just tän takia lasten tulisikin olla mukana siivoamassa törkyjään.
[/quote]
Meillä piirretty n 10 kertaa seiniin. Aina on itse siivonnut, mutta silti se aina unohtuu.