Miten joku pystyy elämään näin? Asiaa puolisoiden rahanjaosta.
Ote tämän päivän Helsingin Sanomista, aiheena perheen rahankäyttö.
"Kolmikymppinen Merja oli juuri eronnut tyttärensä isästä, kun hän tapasi Pasin. He alkoivat seurustella.
Kun pariskunta meni naimisiin, mies vaati avioehtoa. Merja ymmärsi ja hyväksyi sen, olihan Pasilla jo silloin alle nelikymppisenä iso omaisuus ja hyvät tulot.
Mies ehdotti myös, että he hankkisivat omien erillisten tiliensä lisäksi yhteisen tilin, johon kumpikin laittaisi kuukausittain saman verran rahaa. Tililtä maksettaisiin kaikki yhteiset menot. Merja hyväksyi asian, sillä kuulosti tasa-arvoiselta, että kaikki jaetaan tasan.
Puolet ja puolet.
Kun he muuttivat Pasin taloon, Merja ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Hän koki asuvansa toisen nurkissa, ja siksi hän vaati saada lunastaa puolet talosta itselleen.
Nyt reilu 20 vuotta myöhemmin tilanne on yhä sama. Merjan palkasta jää käteen kuukaudessa noin 2 000 euroa, eikä hän pysty säästämään. Kahden tyttären elämän rahoittaminen vie aina vain enemmän.
Pasilla sen sijaan on sijoituksia ja huomattavan isoja vuokratuloja useista kiinteistöistä. Hän pystyy maksamaan oman puoliskonsa helposti.
"Joskus minusta tuntuu pahalta, kun hänellä on niin paljon enemmän kuin minulla", Merja kertoo. Hän ei halua nimeään julki.
Yksi Merjan suurimmista peloista on, että hän menettäisi työnsä ja säännölliset tulot. Suostuisiko mies elättämään häntä?"
Kommentit (53)
Elämä nyt on sellaista, että tyhmistä ratkaisuista sakotetaan. Jos ei tajua vaatia sitä mikä oikeudenmukaista on, ei siitä paljon kannata jälkeenpäin lehdissä tai somessa itkeä. Pitää ajatella järjellä, vaikka olisi kuinka rakastunut.
Eipä kukaan täysjärkinen mies jotain yhäriäitiä ja toisen miehen äpärää elätäkään.
En kyllä ymmärrä mitä se tossa itkee, aluksihan jutussa sanottiin, että mies maksaa laskut, koska Merjalla ei ole rahaa, samoin kalliit remontit yms. Mies vieläpä oli sanonut ettei hänen kannata käydä töissä kosks siitä ei ole rahallisesti mitään hyötyä.
Eli eikö sille sitten jää siitä kahden tonnin nettopalkasta yhtään säästöön, jos mies maksaa asumiskulut? Tosin kovin rakastuneilta eivät vaikuta kumpikaan...
Siis mikä tuossa on ap:n mielestä väärin? Tottakai Merja maksaa itse omien lasten elatuksen. Tottakai Merjan kuuluu maksaa puolet yhteisistä kuluista - eri asia jos olisi väliaikaisesti työtön tai hoitaisi kotona sovitusti yhteisiä lapsia, mutta hänhän kävi töissä. Tottakai miehellä on enemmän jos hän on hakeutunut parempipalkkaiseen työhön ja tehnyt sijoituksia.
Siis mitä tuossa pitäisi tehdä erilailla? Miehen maksaa jonkun muun lasten eläminen, tai lahjoittaa omaisuuttaan Merjalle? Minkä hitsin tähden?! Merja on hyvä ja tekee niinkuin aikuiset tekee jos ei ole rahatilanteeseensa tyytyväinen - hankkii lisätuloja. Kouluttautuu. Opiskelee sijoittamista. Ihan niinkuin mieskin on tehnyt!
Sama tarina jatkuu:
"Kun Merja ehdotti Pasille, että he muuttaisivat lähemmäksi kaupunkia, mies ei innostunut ehdotuksesta. Hän kysyi, riittäisivätkö Merjan rahat. Olisiko hän valmis ottamaan lainaa uutta kallista asuntoa varten?
"Vastaus kauhistutti. En ajatellut, että joutuisin ottamaan lainaa. Hänellä olisi ollut vaikka kuinka rahaa ostaa asunto. Se oli taas hyvä muistutus tilanteesta."
Merjan mukaan mies on saita, eikä hän jaa yltäkylläistä varallisuuttaan edes vaimolleen. Raha-asioista ei kotona puhuta.
Toki Merja myöntää, että ikiomat rahat tuovat myös vapautta: hänen ei tarvitse tehdä tiliä toiselle. Tosin omaa rahaa jää yhteisten menojen jälkeen kovin vähän.
Menojen jakaminen ei aina myöskään ole tasa-arvoista, Merja sanoo. Kun he matkustelevat, aviopari jakaa kulut tasan, vaikka Pasi vaatii parempaa laatua, esimerkiksi luksushotelleja.
"Itse käyttäisin mieluummin edullisempia hotelleja. Vaikka maksan vain puolet, silti matkoista tulee minulle hirvittävän kalliita."
Hän huokaa.
"Eikä mies edes tykkää matkustelusta."
Omat rahat ja kaiken jakaminen ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoista, mutta se ei Merjan mukaan ole oleellinen asia. Ennemmin pitäisi kysyä, onko se reilua.
"Vaikka raha ei aiheuta riitaa, ajattelen usein, miksei mies voisi olla inhimillisempi. Miksi menoja ei voisi jakaa suhteessa varallisuuteen?"
Merjan mukaan inhimillistä olisi esimerkiksi se, että mies laittaisi tilille 70 prosenttia ja Merja 30 prosenttia.
"Jos rakastaa puolisoaan ja perhettään, luulisi, että varakkaampi voisi tuoda yhteiseen pesään vähän enemmän kuin köyhempi puoliso. Se osoittaisi kunnioitusta toista kohtaan ja olisi merkki sympatiasta ja epäitsekkyydestä."
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:47"]
Kolmikymppinen Merja oli juuri eronnut tyttärensä isästä...
Nyt reilu 20 vuotta myöhemmin tilanne on yhä sama. Merjan palkasta jää käteen kuukaudessa noin 2 000 euroa, eikä hän pysty säästämään. Kahden tyttären elämän rahoittaminen vie aina vain enemmän.
[/quote]
Siis minkä hemmetin takia hänen pitää rahoittaa 20+ vuotiaiden tytärten elämää :o. Liityn aiempaan kommentiin: tyhmä. Ennen oltiin tyhmiä hiljaa kotona, nyt sitä tyhmyyttään pitää päästä julistamaan valtakunnan lehtiin...
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:59"]
Sama tarina jatkuu:
"Kun Merja ehdotti Pasille, että he muuttaisivat lähemmäksi kaupunkia, mies ei innostunut ehdotuksesta. Hän kysyi, riittäisivätkö Merjan rahat. Olisiko hän valmis ottamaan lainaa uutta kallista asuntoa varten?
"Vastaus kauhistutti. En ajatellut, että joutuisin ottamaan lainaa. Hänellä olisi ollut vaikka kuinka rahaa ostaa asunto. Se oli taas hyvä muistutus tilanteesta."
Merjan mukaan mies on saita, eikä hän jaa yltäkylläistä varallisuuttaan edes vaimolleen. Raha-asioista ei kotona puhuta.
Toki Merja myöntää, että ikiomat rahat tuovat myös vapautta: hänen ei tarvitse tehdä tiliä toiselle. Tosin omaa rahaa jää yhteisten menojen jälkeen kovin vähän.
Menojen jakaminen ei aina myöskään ole tasa-arvoista, Merja sanoo. Kun he matkustelevat, aviopari jakaa kulut tasan, vaikka Pasi vaatii parempaa laatua, esimerkiksi luksushotelleja.
"Itse käyttäisin mieluummin edullisempia hotelleja. Vaikka maksan vain puolet, silti matkoista tulee minulle hirvittävän kalliita."
Hän huokaa.
"Eikä mies edes tykkää matkustelusta."
Omat rahat ja kaiken jakaminen ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoista, mutta se ei Merjan mukaan ole oleellinen asia. Ennemmin pitäisi kysyä, onko se reilua.
"Vaikka raha ei aiheuta riitaa, ajattelen usein, miksei mies voisi olla inhimillisempi. Miksi menoja ei voisi jakaa suhteessa varallisuuteen?"
Merjan mukaan inhimillistä olisi esimerkiksi se, että mies laittaisi tilille 70 prosenttia ja Merja 30 prosenttia.
"Jos rakastaa puolisoaan ja perhettään, luulisi, että varakkaampi voisi tuoda yhteiseen pesään vähän enemmän kuin köyhempi puoliso. Se osoittaisi kunnioitusta toista kohtaan ja olisi merkki sympatiasta ja epäitsekkyydestä."
[/quote]
Siis miten kukaan voi olla noin sika kun toi mies on? Miksei toi "Merja" vaan häivy? Mä en katsoisi päivääkään tuollaista kyykyttämistä. Hyi että. Sylkisin tuollaisen "miehen" päälle. Arvostus tuollaista saastaa kohtaan tasan nolla.
Merja on tyhmä ja yksinkertainen. Pasi on ahne paska. Ehkä siis sopivat toisillensa?
Mikä tuossa miehessä on vikana? Okei ehkä vähän ajattelematon jos pakottaa liian kalliille lomamatkalle. Muuten ihan normaali järjestely. Eihän se nyt miehen vika ole jos hän tienaa paljon paremmin kuin nainen?
En ymmärrä. Sitäpaitsi Merjahan on ihan kohtalaisen hyvätuloinen jos jää 2k euroa kuussa nettona käteen. Oma vika jos tuntuu että on köyhä.
Ja vielä sen verran, että sen takia tuollaisilla Paseilla sitä rahaa on koska he ovat, tai ainakin tuntuvat näistä "kaikki menee mikä tulee" naisista saidoilta.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:59"]
Sama tarina jatkuu:
"Kun Merja ehdotti Pasille, että he muuttaisivat lähemmäksi kaupunkia, mies ei innostunut ehdotuksesta. Hän kysyi, riittäisivätkö Merjan rahat. Olisiko hän valmis ottamaan lainaa uutta kallista asuntoa varten?
"Vastaus kauhistutti. En ajatellut, että joutuisin ottamaan lainaa. Hänellä olisi ollut vaikka kuinka rahaa ostaa asunto. Se oli taas hyvä muistutus tilanteesta."
[/quote]
Niin että kun Merja halusi muuttaa, niin Pasin olisi se pitänyt maksaa :D. Voi hyvänen aika sentään mikä akka.
Jos maksetaan puolet ja puolet, niin elintaso on sovitettava sen vähemmän tienaavan mukaisesti. Vähemmän tienaava päättää, minkälaiseen matkaan on varaa jne. Muuten Pasilla on oikeus käyttää rahansa ihan miten haluaa, ja jos haluaa säästää ne eikä elättää Merjan täysi-ikäisiä tyttäriä, niin ei se ole mitenkään väärin. Ällöttää tuollaiset nurisijat, jotka kuvittelevat että parisuhde tarkoittaa automaattisesti sitä, että on oikeus käyttää toisen rahoja miten lystää.
Aika karseaa luettavaa, etenkin tuo ajatus siitä suostuisiko mies elättämään jos vaimo ei enää pystyisi käymään töissä (tarkoitan siis sitä, että minun mielestäni aidosti rakastavassa pitkäkestoisessa avioliitossa ei pitäisi edes joutua miettimään tuollaista ajatusta. Kai sitä nyt rakkaastaan huolehtii?). Tämän jutun "Merja" oli selkeästi ajatellut avioliittoa eri tavalla kuin "Pasi". Ei vaikuta kovin onnelliselta ja rakastavalta liitolta mutta itsehän he ovat toisensa sinne alttarille "taluttaneet", eiks niin..
Kannatan yhteisten kulujen tasavertaista jakamista, mutta joku kohtuullisuus kuitenkin jos tulo- ja varallisuuserot ovat todella isot.
Voi jessus, Merjaseni.
Pasilta on todella ajattelematonta vaatia luksushotellia jos toisella on vähemmän rahaa, mutta muuten tämä naikkonen vaikuttaa hippusen rahanahneelta.
Jos mies kerran on epäkunnioittava ja epäinhimillinen, miksei Merja vain lähde suhteesta?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:00"]
Voi jessus, Merjaseni.
Pasilta on todella ajattelematonta vaatia luksushotellia jos toisella on vähemmän rahaa, mutta muuten tämä naikkonen vaikuttaa hippusen rahanahneelta.
Jos mies kerran on epäkunnioittava ja epäinhimillinen, miksei Merja vain lähde suhteesta?
[/quote]
Niin. Miksei Merja voi vain sanoa, että lomalle ei sitten lähdetä, jos ei oteta yhden tähden komeroa?
Miksi miehen pitää maksaa asiat, joita nainen keksii tahtoa tyyliin kämppä kaupungissa?
Meillä on suunnilleen sama tilanne eli miehellä rahaa, minulla normityö ja käteen jää noin 2000 e/kk. Silti en koe kärsiväni siitä, että menot puolitetaan (koska kulutusta ei tehdä tulojen suhteessa, mies ei syö sen kalliimpaa kuin minäkään, joten miksi hänen pitäisi maksaa enemmän?) tai että minulla ei ole rahaa ostaa lapsille Töölöstä yksiöitä (mies osti, hieno juttu, kaikki on onnellisia).
Minusta perheessä pätee sama kuin yhteiskunnassa eli jokainen osallistuu niin paljolla kuin voi eikä kenelläkään työkykyisellä ole oikeutta jäädä lepäilemään vetoamalla siihen, että tienatkaa muut.
En olisi suostunut enkä suostuisi! Jos jommallakummalla olisi ollut omaa ollut omaa omaisuutta sen voisin jättää ulkopuolelle mutta avioliitossa kaikki on yhteistä.
Meillä alunperin mulla oli pesämuna kun ruvettiin taloa rakentamaan ja laitoimme omistussuhteet 40/60 mutta nykyisessä talossa on 50/50 koska mies on tehnyt näiden talojen eteen niin paljon enemmän töitä.
Meillä tulot on 40/60 eli mies tienaa enemmän ja mulla on lapsia entisestään mutta yhdessä on kaikki maksettu. Perhe on yhteisyritys. Jos rahaa jää yli siinä ei ole nimilappua vaan käytetään esim yhteisiin matkoihin tai ostoksiin.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:24"]
Jos maksetaan puolet ja puolet, niin elintaso on sovitettava sen vähemmän tienaavan mukaisesti. Vähemmän tienaava päättää, minkälaiseen matkaan on varaa jne. Muuten Pasilla on oikeus käyttää rahansa ihan miten haluaa, ja jos haluaa säästää ne eikä elättää Merjan täysi-ikäisiä tyttäriä, niin ei se ole mitenkään väärin. Ällöttää tuollaiset nurisijat, jotka kuvittelevat että parisuhde tarkoittaa automaattisesti sitä, että on oikeus käyttää toisen rahoja miten lystää.
[/quote]
Meillä sama tilanne paitsi ydinperhe ollaan. Omat tilit ollut tietenkin aina eikä käyttöoikeutta toistemme tileihin. Yli 20 vuotta yhdessä.
Matkalla käydään niin, että mä (köyhempi) valitsen paikan ja hotellin, mies maksaa välirahan, jos haluaa toisen paikan tai paremman hotellin (yleensä haluaa). Sama toimii ravintoloiden kohdalla, mä tarjoan suunnilleen Mäkkärissä, mies sitten paremmissa paikoissa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:53"]
Aika karseaa luettavaa, etenkin tuo ajatus siitä suostuisiko mies elättämään jos vaimo ei enää pystyisi käymään töissä (tarkoitan siis sitä, että minun mielestäni aidosti rakastavassa pitkäkestoisessa avioliitossa ei pitäisi edes joutua miettimään tuollaista ajatusta. Kai sitä nyt rakkaastaan huolehtii?). Tämän jutun "Merja" oli selkeästi ajatellut avioliittoa eri tavalla kuin "Pasi".
[/quote]
Huomioi, että tuohan oli ihan vain Merjan tulkinta tilanteesta. Minusta se kuvasti enemmän Merjan marttyyriasennetta ja säälin kerjuuta kuin sitä, miten todellisuudessa kävisi tuollaisessa tilanteessa. Itse en kyllä rinnastaisi sitä, että ei suostu rahoittamaan toiselle keskusta-asumista siihen, etteikö voisi elättää hätätilanteessa.
Tyhmä?