Lue keskustelun säännöt.
Miten joku pystyy elämään näin? Asiaa puolisoiden rahanjaosta.
13.04.2015 |
Ote tämän päivän Helsingin Sanomista, aiheena perheen rahankäyttö.
"Kolmikymppinen Merja oli juuri eronnut tyttärensä isästä, kun hän tapasi Pasin. He alkoivat seurustella.
Kun pariskunta meni naimisiin, mies vaati avioehtoa. Merja ymmärsi ja hyväksyi sen, olihan Pasilla jo silloin alle nelikymppisenä iso omaisuus ja hyvät tulot.
Mies ehdotti myös, että he hankkisivat omien erillisten tiliensä lisäksi yhteisen tilin, johon kumpikin laittaisi kuukausittain saman verran rahaa. Tililtä maksettaisiin kaikki yhteiset menot. Merja hyväksyi asian, sillä kuulosti tasa-arvoiselta, että kaikki jaetaan tasan.
Puolet ja puolet.
Kun he muuttivat Pasin taloon, Merja ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Hän koki asuvansa toisen nurkissa, ja siksi hän vaati saada lunastaa puolet talosta itselleen.
Nyt reilu 20 vuotta myöhemmin tilanne on yhä sama. Merjan palkasta jää käteen kuukaudessa noin 2 000 euroa, eikä hän pysty säästämään. Kahden tyttären elämän rahoittaminen vie aina vain enemmän.
Pasilla sen sijaan on sijoituksia ja huomattavan isoja vuokratuloja useista kiinteistöistä. Hän pystyy maksamaan oman puoliskonsa helposti.
"Joskus minusta tuntuu pahalta, kun hänellä on niin paljon enemmän kuin minulla", Merja kertoo. Hän ei halua nimeään julki.
Yksi Merjan suurimmista peloista on, että hän menettäisi työnsä ja säännölliset tulot. Suostuisiko mies elättämään häntä?"
Kommentit (53)
Itseäni ärsytä jutussa se, että mies tekee paljon töitä ja päivystää, vaimo ilmeisesti ei. Silti automaattinen oletus, että toisella 100% oikeus toisen rahoihin, jotka ansaittu kovalla työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:36"]
Itseäni ärsytä jutussa se, että mies tekee paljon töitä ja päivystää, vaimo ilmeisesti ei. Silti automaattinen oletus, että toisella 100% oikeus toisen rahoihin, jotka ansaittu kovalla työllä.
[/quote
Ottanet huomioon sen, että kaiken sen ajan jonka tohtori on töissä on pois kodin ylläpidosta. Silloin hän lienee valmis palkkaamaan tilalleen siivoojan, vie omat vaatteensa pesulaan ja tuo ruokaa ravintolasta perheelle, eikö?
Onko vaimolla mahdollisuus panostaa omaan työhönsä yhtä paljon ajallisesti ilman, että kotiolot kärsii? Niinpä.
Mä olen tämän viikon vienyt pulloja kauppaan, että saan rahaa ja tehtyä miehelle ruoat.. :D Valintojen maailma.. Mies vielä haaveilee lapsista, en varmasti tee niitä ennenkuin pääsen ammattiin, jossa tienaan vähintään yhtä paljon kuin mies nyt. Itepähän on Merja puolisonsa valinnut, turha kitistä.
t. köyhä puoliso
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:59"]
Sama tarina jatkuu:
"Kun Merja ehdotti Pasille, että he muuttaisivat lähemmäksi kaupunkia, mies ei innostunut ehdotuksesta. Hän kysyi, riittäisivätkö Merjan rahat. Olisiko hän valmis ottamaan lainaa uutta kallista asuntoa varten?
"Vastaus kauhistutti. En ajatellut, että joutuisin ottamaan lainaa. Hänellä olisi ollut vaikka kuinka rahaa ostaa asunto. Se oli taas hyvä muistutus tilanteesta."
Merjan mukaan mies on saita, eikä hän jaa yltäkylläistä varallisuuttaan edes vaimolleen. Raha-asioista ei kotona puhuta.
Toki Merja myöntää, että ikiomat rahat tuovat myös vapautta: hänen ei tarvitse tehdä tiliä toiselle. Tosin omaa rahaa jää yhteisten menojen jälkeen kovin vähän.
Menojen jakaminen ei aina myöskään ole tasa-arvoista, Merja sanoo. Kun he matkustelevat, aviopari jakaa kulut tasan, vaikka Pasi vaatii parempaa laatua, esimerkiksi luksushotelleja.
"Itse käyttäisin mieluummin edullisempia hotelleja. Vaikka maksan vain puolet, silti matkoista tulee minulle hirvittävän kalliita."
Hän huokaa.
"Eikä mies edes tykkää matkustelusta."
Omat rahat ja kaiken jakaminen ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoista, mutta se ei Merjan mukaan ole oleellinen asia. Ennemmin pitäisi kysyä, onko se reilua.
"Vaikka raha ei aiheuta riitaa, ajattelen usein, miksei mies voisi olla inhimillisempi. Miksi menoja ei voisi jakaa suhteessa varallisuuteen?"
Merjan mukaan inhimillistä olisi esimerkiksi se, että mies laittaisi tilille 70 prosenttia ja Merja 30 prosenttia.
"Jos rakastaa puolisoaan ja perhettään, luulisi, että varakkaampi voisi tuoda yhteiseen pesään vähän enemmän kuin köyhempi puoliso. Se osoittaisi kunnioitusta toista kohtaan ja olisi merkki sympatiasta ja epäitsekkyydestä."
[/quote]
Siis miten kukaan voi olla noin sika kun toi mies on? Miksei toi "Merja" vaan häivy? Mä en katsoisi päivääkään tuollaista kyykyttämistä. Hyi että. Sylkisin tuollaisen "miehen" päälle. Arvostus tuollaista saastaa kohtaan tasan nolla.
[/quote]
Ja sä olit trolli? :,D Repesin ihan huolella :)
Jahas :D meillä on tasan just noin, eli avioehto, omat tulot ja tilit, mutta yhteinen ruokatili. Miehellä on reilusti isompi omaisuus ja palkka kuin minulla, mutta minullakin on jotain omaa pienipalkkaisuudestani huolimatta. Jos jäisin työttömäksi, niin ei epäilystäkään, etteikö mies "elättäisi" minua työttömyysaikana ja en tosiaan jäisi esimerkiksi velkaa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merjan virhe oli se, että hän halusi lunastaa itselleen puolet miehensä kalliista talosta. Ei kannata ostaa sellaista mihin omat rahat ei riitä. Varsinkin kun mies olisi antanut hänen asua siinä muutenkin. Oishan sitä varmasti saanut silti vuosien varrella sisustaa oman näköiseksi.
Miksi aina köyhempi osapuoli olisi laiska ja se varakkaampi muka paiskii töitä rahojensa eteen? Meillä tehdään töitä yhtä paljon, mutta silti palkka on toisella pienempi. Menot jaetaan puoliksi ja omat tilit. Ei sen rahan kanssa olla liian tiukkapipoisia. Varakkaamman pitäisi arvostaa ja kunnioitaa toisen panosta ja työtä. Silloin kyllä ostaa ja tarjoaa toiselle ilo mielin. Mutta näillä joilla on ongelmia tasa-arvon kanssa, ei taida muissakaan asioissa nallekarkit mennä tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:41"]
Mä olen tämän viikon vienyt pulloja kauppaan, että saan rahaa ja tehtyä miehelle ruoat.. :D Valintojen maailma.. Mies vielä haaveilee lapsista, en varmasti tee niitä ennenkuin pääsen ammattiin, jossa tienaan vähintään yhtä paljon kuin mies nyt. Itepähän on Merja puolisonsa valinnut, turha kitistä.
t. köyhä puoliso
[/quote]
Eli köyhänä joudut viemään pulloja kauppaan, jotta pystyt ruokkimaan hyvätuloisen miehesi? Miten tuossa nyt noin kävi? Miksei mies maksa omia ruokiaan, jos kerran teillä asiat ovat tuossa jamassa.
Meilläkin on tilanne, jossa miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Yhteiset menot maksetaan tulojen suhteessa, siis minä maksan niistä noin 10% ja mies 90%, koska tulojemme ero on tuollainen. Näin kummallekin jää omaa rahaa myös tulojen suhteessa. Mieheni käyttää rahaa itseensä aikamoisia summia, minä en voi käyttää itseeni oikeastaan mitään. Mutta koska olen itse tietoisesti valinnut ammatin, jossa tulot jäävät pieneksi, en valita.
Sitä puolestaan en enää pitäisi oikeudenmukaisena, että menot maksettaisiin puoliksi. Minä joutuisin silloin ottamaan lainaa elämistä varten, jotta voisin maksaa miehen haluaman elintason. En tietenkään suostuisi sellaiseen. Jos olisi pakko elää tällä 50/50 -mallilla, niin ainoa oikeudenmukainen tapa olisi se, että köyhempi puoliso sitten valitsee miten asutaan, syödään, lomaillaan jne. Mutta meillä mieheni joutuisi silloin elämään köyhemmin kuin hän haluaa elää.
Mielestäni tuon "Merjan" kannattaisi erota tuollaisesta miehestä. Hän vaikuttaa epäterveellisellä tavalla alistuvalta ihmiseltä, ja mies taas liiankin kontrolloivalta - tyypiltä jonka ensisijainen pyrkimys elämässä on olla joutumatta kusetetuksi, ja joka tämän pyrkimyksen saavuttaessaan kuitenkin menettää mahdollisuuden kokea rakkautta. Valitettava tilanne, käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja.
Tunnen muuten lääkäri/lähäri -pariskunnan, jossa lääkärimies maksaa vaimolleen palkkaa (eläkemaksuineen päivineen) kotitöistä ja lastenhoidosta. Ja edelleen he maksavat menonsa tulojen suhteessa (miehen tulot katsotaan vasta summaksi, joka jää palkanmaksun jälkeen). Näin varmaan meilläkin tehtäisiin, jos minä olisin enemmän kotona ja tekisin enemmän kotitöitä, mutta koska nuo jaetaan meillä tasan, olemme selvinneet yksinkertaisemmalla järjestelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina ollut omat tilit, mutta yhteiset rahat. Toimii hyvin näin, kun kummallakaan ei ole isompia omia menoja. En ymmärrä perheitä, joissa ei eri elintaso perheenjäsenillä. Meillä on tulotilanteet muuttuneet yhdessäolon aikana ja aina on menty näin. Aluksi mies oli työtön, sitten tulot ovat kasvaneet vuosien varrella selkeästi suuremmiksi kuin mulla. Mullä ollut koko ajan suunnilleen samat tulot. Meillä on tosin vain yhteisiä lapsia.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 20:06"]Meilläkin on tilanne, jossa miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Yhteiset menot maksetaan tulojen suhteessa, siis minä maksan niistä noin 10% ja mies 90%, koska tulojemme ero on tuollainen. Näin kummallekin jää omaa rahaa myös tulojen suhteessa. Mieheni käyttää rahaa itseensä aikamoisia summia, minä en voi käyttää itseeni oikeastaan mitään. Mutta koska olen itse tietoisesti valinnut ammatin, jossa tulot jäävät pieneksi, en valita.
Sitä puolestaan en enää pitäisi oikeudenmukaisena, että menot maksettaisiin puoliksi. Minä joutuisin silloin ottamaan lainaa elämistä varten, jotta voisin maksaa miehen haluaman elintason. En tietenkään suostuisi sellaiseen. Jos olisi pakko elää tällä 50/50 -mallilla, niin ainoa oikeudenmukainen tapa olisi se, että köyhempi puoliso sitten valitsee miten asutaan, syödään, lomaillaan jne. Mutta meillä mieheni joutuisi silloin elämään köyhemmin kuin hän haluaa elää.
Mielestäni tuon "Merjan" kannattaisi erota tuollaisesta miehestä. Hän vaikuttaa epäterveellisellä tavalla alistuvalta ihmiseltä, ja mies taas liiankin kontrolloivalta - tyypiltä jonka ensisijainen pyrkimys elämässä on olla joutumatta kusetetuksi, ja joka tämän pyrkimyksen saavuttaessaan kuitenkin menettää mahdollisuuden kokea rakkautta. Valitettava tilanne, käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja.
Tunnen muuten lääkäri/lähäri -pariskunnan, jossa lääkärimies maksaa vaimolleen palkkaa (eläkemaksuineen päivineen) kotitöistä ja lastenhoidosta. Ja edelleen he maksavat menonsa tulojen suhteessa (miehen tulot katsotaan vasta summaksi, joka jää palkanmaksun jälkeen). Näin varmaan meilläkin tehtäisiin, jos minä olisin enemmän kotona ja tekisin enemmän kotitöitä, mutta koska nuo jaetaan meillä tasan, olemme selvinneet yksinkertaisemmalla järjestelyllä.
[/quote]
Melkein vois kysyä rakastaako tuo Pasi Merjaa vai rahojaan.. harmi, ku rahoilta ei saa esim seksiä tai osallistumista kotitöihin.. toki rahalla saa, mutta siinähän saattais köyhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen esimerkki oli tämä toinen pariskunta jossa vaimo tienasi enemmän. Siinäkin mies oli porvarillisesta armeijan ammatista jäänyt eläkkeelle. Mutta entäs sellaiset pariskunnat joissa toinen on esim pitkäaikaistyötön? Ei varmasti ole helppoa suhtautua häneen jos työssäkäyvä on vielä hyväpalkkainen! Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon naiset ottavat avioeroja kun mies jää työttömäksi ja huolella rakennettu kulissi sortuu!?
Eihän siinä mitään, kumpikin eläköön oman varallisuutensa mukaisesti. Toinen lähteköön häämatkalle kaukomaille, toinen voi telttailla lähimetsässä jos ei rahat muuhun riitä.
Toinen syököön hienoissa ravintoloissa, toinen voi suunnata tällöin autogrillille.
Mitä syytä siinä on valittaa kun toinen vetää pihviä ja leivän päälle paketillisen kalliita leikkeleitä, toinen miettiköön onko hänellä varaa tänään syödä.
Ja kyllä, köyhilläkin on näitä ongelmia, itse olen tullut siihen tulokseen ettei minulla ole varaa parisuhteeseen. Tai siis, ei sillä varmasti rakkauden kanssa ole mitään tekemistä jos toinen voi hyvällä omallatunnolla herkutella, toisen miettiessä onko varaa syödä mitään.