Kaksisuuntainen mielialahäiriö, kenenkään puolisolla/läheisellä?

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 10:18"]

Jep.. Ja lisäksi luultavasti adhd. Rankkaa on ja toivon joskus etten olisi ryhtynyt hänen kanssaan suhteeseen.

[/quote]

Eikö miehellesi ole löydetty sopivaa lääkitystä?

Olisikohan jotakin merkitystä myös sillä, sairastaako puoliso 1 vai 2 tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Tämä ykköstyyppihän on rajumpi, jossa esiintyy manioita ja masennuksia, mutta 2:ssa yleensä hypomanioita ja masennuksia. Sopivalla lääkityksellä molempia pystytään tasaamaan ja tietenkin kaikella muulla, mikä tukee sairauden kanssa pärjäämistä

Toisilta puuttuu kokonaan sairauden tunto, kokevat olevansa elämänsä "kunnossa" Jos löysit baarista niin suosittelen pysyyn kaukana.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 10:18"]

Jep.. Ja lisäksi luultavasti adhd. Rankkaa on ja toivon joskus etten olisi ryhtynyt hänen kanssaan suhteeseen.

[/quote]

Jos sinusta nyt jo tuntuu tältä, niin suosittelen erittäin vakavasti harkitsemaan syvempään suhteeseen lähtemistä. Älä ainakaan sitoudu häneen mitenkään ennen kuin olet tarpeeksi aikaa katsellut hänen elämäänsä ja yrittänyt elää siinä rinnalla. Ja jos sinusta tuntuu että et jaksa, niin lähde, vaikka rakastaisitkin. Helpompi se on nyt kuin vuosien jälkeen. Itselläni oli sydän ihan hajalla vuosia ja kamala syyllisyydentunto kun jätin miehen sairauden takia, jolle hän ei voi mitään. Mutta kun olisin itse tullut hulluksi jos olisin jäänyt aina vaan loukattavaksi ja petettäväksi.

t. 6

Riippuu dg:stä. Kaksisuuntaista on 1. ja 2. tyyppiä. Itselläni on jälkimmäinen. Pysyn lääkityksellä kunnossa ja elän terveellistä elämää. Olen valinnut lapsettomuuden. Parisuhde löytyy.

9 jatkaa.  Arkielämässä sairaus näytti myös huvittavat puolensa, joille yhdessä nauroimme.  Mieheni saattoi aloittaa lauseen oikein tohkeissaan...ja siihen se jäi puoleen väliin ja loppua ei koskaan tullut, koska hän oli ajatuksissaan siirtynyt jo toiseen asiaan :)

Jos oot baarissa bongannut niin unohda heti!

Mulla on viisisuuntainen häiriö ja assburger

Toki voi onnistua parisuhde ja hyvinkin vielä. Sairaus on kyllä aina jossain 'takana', mutta niin se on muidenkin sairauksien kanssa.  Lääkityksen säätö vaatii yleensä osastolla oloa, stressiä ja levotonta elämää pitää välttää, mutta muuten, ei estettä parisuhteelle :)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on nykyisin trendikkäämpää kuin masennus tai 80-luvun burn-out. Lähes kuka tahansa yliväsynyt, stressaantunut tai esim. avioeron tai muun kriisin läpikäynyt voisi saada helposti diagnoosin ennenkuin elämä alkaisi muutenkin palautua tasapainoon.

Nykyisin ihmisillä ei vain ole aikaa ja halua keskittyä omaan hyvinvointiinsa ja jarruttaa vauhtia siinä vaiheessa, kun elimistö alkaa käydä "ylikierroksilla". Paljon helpompaa on juosta lääkäriin ja vaatia terapiaa ja lääkkeitä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:35"]Kaksisuuntainen mielialahäiriö on nykyisin trendikkäämpää kuin masennus tai 80-luvun burn-out. Lähes kuka tahansa yliväsynyt, stressaantunut tai esim. avioeron tai muun kriisin läpikäynyt voisi saada helposti diagnoosin ennenkuin elämä alkaisi muutenkin palautua tasapainoon.

Nykyisin ihmisillä ei vain ole aikaa ja halua keskittyä omaan hyvinvointiinsa ja jarruttaa vauhtia siinä vaiheessa, kun elimistö alkaa käydä "ylikierroksilla". Paljon helpompaa on juosta lääkäriin ja vaatia terapiaa ja lääkkeitä.
[/quote] Blaablaablaa. Tottakai jokaisella on yöä- ja alamäkiä, ja vatmasti löytyy väärin diagnosoitujakin, mutta sairautena se on ihan todellinen ja helvetti siitä kärsivälle.

Mun exällä oli. Sairaus oli syy miksi minun oli pakko lähteä suhteesta. Mutta en sano että näin on kaikilla. Osalla lääkitys tehoaa erinomaisesti. 

Mun miehellä ei toiminut yhtään. Hänellä oli tautimuoto, jossa mielialat vaihtelevat äärimmäisen nopeasti. Saattoi olla aamulla masennuksessa ja illalla maniassa. Tai muutaman päivän vaan yhtä mielialaa. Tosin maniajaksot, jotka hänellä oli hallitsevia, joskus saattoivat kestää pari viikkoakin, ja sitten siihen muutaman päivän masennus väliin. 

Minä jouduin toteamaan että miehen tapauksessa sairaus oli niin hallitseva, etten tuntenut hänen persoonaansa sen "takana" yhtään, vaikka oli vuosia oltu naimisissa. Miehen persoona kun muuttui kaikin tavoin ääripäästä toiseen sen mukaan, mikä jakso sairaudessa oli menossa. Jopa uskonnollinen vakaumus ja poliittinen kanta vaihtelivat kulloisenkin mielialan mukaan. Nuo olisin voinut vielä kestää, mutta kun valitettavasti miehen maniakäytökseen kuuluivat ärtyisyys ja ilkeys, pettäminen sekä rahan tuhlaaminen uhkapeleihin, niin niitä en enää. En varsinkaan sitä jatkuvaa pettämistä, mille mies ei ilmeisesti voinut yhtään mitään. Oli maniassa kuin joku kiimainen eläin joka parittelee kenen kanssa vaan joka suostuu. Depiksessä katui tekojaan, mutta ei se mitään muuttanut, kun mania tuli taas, niin mentiin.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:35"]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on nykyisin trendikkäämpää kuin masennus tai 80-luvun burn-out. Lähes kuka tahansa yliväsynyt, stressaantunut tai esim. avioeron tai muun kriisin läpikäynyt voisi saada helposti diagnoosin ennenkuin elämä alkaisi muutenkin palautua tasapainoon.

Nykyisin ihmisillä ei vain ole aikaa ja halua keskittyä omaan hyvinvointiinsa ja jarruttaa vauhtia siinä vaiheessa, kun elimistö alkaa käydä "ylikierroksilla". Paljon helpompaa on juosta lääkäriin ja vaatia terapiaa ja lääkkeitä.

[/quote]

Oletko koskaan läheisesti tuntenut diagnosoitua bipolaarihäiriötä sairastavaa, varsinkin silloin jos hänellä ei ole vielä ollut lääkitystä tai lääkitys ei toimi? Sellaisen kanssa vuosia asuneena sanon että se on kyllä tuo sairaus jotain ihan muuta kuin tavallisen ihmisen normaalielämän mielialanvaihtelut. Siinä muuttuu koko persoona laidasta toiseen ja voi tulla tehtyä tekoja joita ei toisessa mielentilassa hyväksy ollenkaan. 

Täällä bingo! Mieheni oli mielenkiintoinen myöskin mielenkiintoinen tapaus tavatessamme. Hauska, mukava sekä rehellinen itsestään ja vioistaan. Ehkäpä juuri se on auttanut suhteen muodostamisessa ja ylläpitämisessä - vaikka en tarkkaan tiennyt millaista elämästä tulisi hänen kanssaan, niin tieto sairaudesta auttoi. Ei tarvinnut itse saada selville ja ihmetellä, että mikä toisella oikein on.

Parisuhteemme voi siis hyvin. Masennuskausina yritän olla tsemppaava ja kannustava, annan miehelle aikaa vain olla ja pohtia itse asioita. Yleensä kaudet ovat sellaisia parisen viikkoa, mutta pahimmillaan olleet paria kuukautta. Ne ovat hermoja raastavaa aikaa välillä, mutta niistä selviää. Sairaus on oikeastaan arjessamme siis mukana vain silloin, kun se on oireilevana. Muutoin se on juurikin siellä taka-alalla, kuten kolmonen sanoi.

Miehelläni ei siis ole taipumusta aivan hyperiin käyttäytymiseen. Masennuskausien lisäksi arki hänen kanssaan on aika "normaalia" :D Onko tällä miehellä josta olet kiinnostunut, lääkitys? Jokainen on kaksisuuntainenkin on erilainen, mutta tässä minun kokemukseni.

Meillä onnistui todella hyvin.  Sopiva lääkitys löytyi viimein, mutta kyllä se sairaus siellä taustalla oli.  Joskus vähän ihmettelin, että mikä nyt! mutta keskustelemalla asiat selvisivät.  Maaninen vaihe pysyi poissa, mutta lieviä masennuskausia oli mutta niiden kanssa yhdessä selvittiin.

Puhuin imperfektissä.  Mieheni menehtyi vakavaan sairauteen ja sitä ei alussa huomattu KOSKA hänen uupumuksensa pistettiin bipon piikkiin ja soviteltiin uusiksi mielialalääkitystä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 10:05"]

Puhuin imperfektissä.  Mieheni menehtyi vakavaan sairauteen ja sitä ei alussa huomattu KOSKA hänen uupumuksensa pistettiin bipon piikkiin ja soviteltiin uusiksi mielialalääkitystä.

[/quote]

Tämä on muuten valitettavaa, että usein psykiatrisessa hoidossa olevien kaikki oireet laitetaan psyykkisten syiden piikkiin. Tiedän ihmisen joka ilmeisesti sairasti vuosikaudet kilpirauhasen vajaatoimintaa ilman lääkitystä, koska kaikki oireet lääkärit laittoi hänellä myös vuosia olleen masennuksen piikkiin. Ja erään joka kuoli syöpään, koska kaikki oireet kivuista uupumukseen olivat vain muutenkin ahdistuneisuudesta kärsivän ihmisen liiallista kehon tuntemusten tarkkailua lääkärin mielestä. Lisää vaan lääkkeitä mielialaongelmiin jos "luulosairaus" vaivaa...

9 jatkaa.  Tärkeimmän unohdin: sairaudesta huolimatta nuo 8 vuotta olivat tähänastisen elämäni parhainta aikaa.

Jep.. Ja lisäksi luultavasti adhd. Rankkaa on ja toivon joskus etten olisi ryhtynyt hänen kanssaan suhteeseen.

EI! Omasta kokemuksestani sanon, että älä pilaa omaa elämääsi. Voisin itse kuvata näin, että kaikki vastuu tulee jäämään sinulle ja kun itse tarvisit tukea ja turvaa niin kyseistä sairautta sairastava vähät välittää. Olet siis käytännössä suhteessa, mutta aivan totaalisesti yksin. Elämäsi kulkisi sairaan ehdoilla ja oma elämäsi hukkuisi. Näin meillä ja vaikka kuinka olisi hauska ja lempeä mies, niin tiedän tasan mistä puhun.

Exällä oli ja osasyystä sen takia entinen onkin. Tuntui aina, että koko ihminen vaihtui kausien mukana. Masiskausina yritti viedä minutkin mukanaan, manioissa oli valloittava mutta myös valehteli tekemisistään eikä ymmärtänyt valehtelussa olevan mitään väärää. Exä oli myös narsistinen, en tiedä onko se syy vai seuraus biposta. Myös päihteet olivat mukana kuvioissa. Lääkitys ja terapia olivat hänellä hoitoina, mutta apu niistä tuntui olevan mitätön. Oma kokemus on siis surkea, toki bipoa on monenlaista, niin kuin ihmisiäkin. :)