Mitä mieltä olette? Etävanhempi tapaa lasta todella harvoin,

Oliain ollut superkiitollinen, jos lasten isä olisi pitänyt noin valtavasti yhteyttä! Upeaa lapsellekun päästä lomareissulle ja pitää kontakti hengissä. Älä vain kadehdi sitä häneltä pois. Ei se lapsi unohda sinuakaan, vaikka elätte arkea. - toisenlainen tarina meillä, kun isä ei tavannut lapsia lainkaan ja kuolikin myöhemmin.

Kiitos 2 vastauksestasi! Ja olen todella pahoillani. :( 

Yritän olla kiitollinen tästä, omasta mielestäni todella vähäisestä tapaamisesta. Mielestäni minimi olisi esim 3 kertaa vuodessa, mutta isälle ei käy. Ja monet, monet tapaamiset peruntuneet, ensin luvattu, sitten isi ei tullutkaan jne. 

Toki olen kiitollinen että lapsi saa kokea asioita mihin minulla ei ole varaa. Enkä siis ole kateellinen tms. Kun erosimme, oli minulla toive että isä on lapsen arjessa mukana jne. Siksi ehkä vähän harmittaa. 

Sen vain tiedän, että etän ja lapsen suhdetta ei voi pakottaa. Ja että sinun kannattaa tehdä parhaasi, että lapsella olisi hieno mielikuva myös siitä etäisemmästä vanhemmasta. Hän vaalii sitä ihannekuvaa niin kauan kunnes kasvaa riittävän vanhaksi kuulemaan muitakin tarinoita. Omani alkoivat kypsällä murrosiällä kysellä miksi todella erosimme ja oliko isässä jotakin vialla ja miksi ja miksi... Olen tiputellut heille vähitellen enemmän tietoa myös ikävistä asioista, mutten koskaan osoittanut miten katkerakin välillä olin. Lapset tietävät, että isä oli lahjakas ja upea mies, jota äiti rakasti mielettömästi ja että hekin ovat syntyneet siitä rakkaudesta oikein toivottuina ja haluttuina. Mutta yhteiselo meni mahdottomaksi sen-ja-sen takia. - toivottavasti jaksat itsekin antaa lapsen rykätä myös siitä toisesta vanhemmasta, hän tulee olemaan siitä kiitollinen aikanaan. 2

Meillä nähdään enemmän,muttei koskaan isän kanssa ole arkea eli ovat mummilassa,kylpylässä,reissussa,hotellissa jne.

Välimatkaa paljon.

Että isä on tavallaan ihan pihalla lasten normaalista elämästä kyljetuksineen,läksyineen,hankintoineen, aamuheräämisineen..koulun ja harrastusten kuvioista,vanhempainasioista jne.

Että isyys on hänelle jotain extrapuuhastelua ja lomaa.

Hän jää paljosta paitsi. Lapset ovat mielestäni ihan tyytyväisiä. Mitä nyt iskä on aina se kiva ja äiti välillä raivostuttava, mutta tietysti myös se turva ja läheisin.

Sinänsä 'sirkushuveissa' ei ole mitään pahaa, eikä ne lasta vahingoita kerran vuodessa toteutettuna. Sen sijaan etävanhempi aiheuttaa lapselleen suuren surun, todennäköisesti trauman, koska tapaa lastaan noin harvoin. Sinä voit häntä pyytää tapaamaan lasta useammin, mutta et voi pakottaa tapaamaan. Tuollainen etävanhempi ei välitä lapsestaan aidosti.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 07:13"]Sen vain tiedän, että etän ja lapsen suhdetta ei voi pakottaa. Ja että sinun kannattaa tehdä parhaasi, että lapsella olisi hieno mielikuva myös siitä etäisemmästä vanhemmasta. Hän vaalii sitä ihannekuvaa niin kauan kunnes kasvaa riittävän vanhaksi kuulemaan muitakin tarinoita. Omani alkoivat kypsällä murrosiällä kysellä miksi todella erosimme ja oliko isässä jotakin vialla ja miksi ja miksi... Olen tiputellut heille vähitellen enemmän tietoa myös ikävistä asioista, mutten koskaan osoittanut miten katkerakin välillä olin. Lapset tietävät, että isä oli lahjakas ja upea mies, jota äiti rakasti mielettömästi ja että hekin ovat syntyneet siitä rakkaudesta oikein toivottuina ja haluttuina. Mutta yhteiselo meni mahdottomaksi sen-ja-sen takia. - toivottavasti jaksat itsekin antaa lapsen rykätä myös siitä toisesta vanhemmasta, hän tulee olemaan siitä kiitollinen aikanaan. 2
[/quote]

Kehuahan sitä etää nyt pitäisi, vaikka ei hommansa hoida. Siis mitä vittua: näkee lasta (vaan) 1×vuodessa!!

No ei päätä huimaa!

Olipa mustavalkoinen diagnoosi ihan tuntemattomasta ihmisestä. Ohis

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 07:28"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 07:13"]Sen vain tiedän, että etän ja lapsen suhdetta ei voi pakottaa. Ja että sinun kannattaa tehdä parhaasi, että lapsella olisi hieno mielikuva myös siitä etäisemmästä vanhemmasta. Hän vaalii sitä ihannekuvaa niin kauan kunnes kasvaa riittävän vanhaksi kuulemaan muitakin tarinoita. Omani alkoivat kypsällä murrosiällä kysellä miksi todella erosimme ja oliko isässä jotakin vialla ja miksi ja miksi... Olen tiputellut heille vähitellen enemmän tietoa myös ikävistä asioista, mutten koskaan osoittanut miten katkerakin välillä olin. Lapset tietävät, että isä oli lahjakas ja upea mies, jota äiti rakasti mielettömästi ja että hekin ovat syntyneet siitä rakkaudesta oikein toivottuina ja haluttuina. Mutta yhteiselo meni mahdottomaksi sen-ja-sen takia. - toivottavasti jaksat itsekin antaa lapsen rykätä myös siitä toisesta vanhemmasta, hän tulee olemaan siitä kiitollinen aikanaan. 2
[/quote]

Kehuahan sitä etää nyt pitäisi, vaikka ei hommansa hoida. Siis mitä vittua: näkee lasta (vaan) 1×vuodessa!!

No ei päätä huimaa!
[/quote]

Joo, siinä on oikeen malli-isä. Tziisus

Onpa surullista lapsesi puolesta, ettei isä tapaa lastaan kuin kerran vuodessa...

Ei kyllä kuulosta hyvältä, että tapaa vain kerran vuodessa. Onhan sekin tietysti parempi kuin ei mitään ja lapselle ihanaa, että isä sitten hemmottelee, mutta silti aika surkeaa isyyttä. Parempi olisi pienessä vuokraboksissa kököttäminen ja kävelylenkit koiran kanssa säännöllisesti kuin tuo.

Valitettavasti asialle ei voi oikein tehdä mitään, jos isä ei suostu useampiin tapaamisiin. Tuohon hemmottelupuoleen nyt ei voi puuttua.