Onko outoa muistaa selkäsaunan jälkeisiä keskusteluhetkiä hyvällä?
Onko Tukholman syndroomaa tai jotain, mutta vaikka kuinka inhosin sitä, että sain ruumiillista kuritusta, niin muistan, että sen jälkeen jäätiin usein juttelemaan kahdestaan äidin kanssa kaikenlaisista asioista ja oli jotenkin helppo siinä "mielentilassa" kertoa omista asioistaan ja huolista ja murheista varsinkin silloin kun olin jo vähän vanhempi tyttö.
Kommentit (4)
No en tiedä tosta, mut jos saisin joltain söpöltä mieheltä piiskaa, niin muistelisin koko episodia aika hyvällä ;P T. Mies itsekin 19v
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:26"]
Siis. Hyi. SAATANA!
Juu, on kovasti outoa. Ruumiillinen väkivalta on yksiselitteisesti väärin.
[/quote]
No niinhän minä kirjoitinkin, että inhosin sitä ja tietysti oli väärin, ja siksi kysyinkin, että onko outoa!
Pointtihan on se, että jos sun kanssa ois käyty ne keskustelut ennen selkäsaunaa, niin sitä selkäsaunaa ei olisi "tarvinnut" edes antaa. Olisit ymmärtänyt itsekin tekosi, tunteesi ja motiivisi. Ja äitisi olisi opetellut olemaan aikuinen, eli olemaan läsnä sulle ilman, että se vaatii sen että on kurittanut lastaan ja kokee siitä syyllisyyttä ja tajuaa olleensa epäreilu, ja sitten hyvitykseksi juttelee lapsen kanssa niin että oikeasti kuuntelee. Jos äitisi olisi ensin hoitanut oman tunne-elämänsä kuntoon, sinä olisit säästynyt selkäsaunoilta.
Siis. Hyi. SAATANA!
Juu, on kovasti outoa. Ruumiillinen väkivalta on yksiselitteisesti väärin.