Diabetesteinit

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 08:03"]

Ehkä kannattaisi kertoa kuinka käy jos ei itseään hoida?

[/quote]

Ei sillä ole pienintäkään vaikutusta teiniin! Teinit kuvittelevat olevansa kuolemattomia ja voittamattomia, ei niitä kiinnosta mitä kymmenen vuoden päästä tapahtuu. Ei ne edes osaa ajatella tulevaisuutta sillä tavalla. Eräs sukulaismies kuoli alta kolmekymppisenä erittäin huonosti hoidetun diabeteksensa vuoksi, koska ei vain milloinkaan voinut hyväksyä sairauttaan. Vaikka sairastui vuoden ikäisenä. "Helppoa" asiat on niin kauan, kun se teini asuu saman katon alla äitinsä kanssa. Sitten kun muuttaa omilleen, on piru irti jos ei sairauttaan ole vieläkään hyväksynyt. Silloin ei enää äiti voi valvoa pistoja. Ammattiauttajaa suosittelen, ja vertaistukileirejä. Vertaistuki on ihmisille äärimmäisen tärkeää asioiden käsittelyyn.

Juurikin näin. Olenkin pojalle sanonu että vielä nelikymppisenä asuu kotona äiteen kanssa jos tällänen meno jatkuu. Oma isä kuoli 51 vuotiaana ja hoiti diabetestään todella surkeasti. Vaikka jo pari kuukautta sitten oli todella vakava tilanne pojalla että ambulanssilla mentiin sairaalaan niin eipä tuo oppi menny perille kuin noin kuukaudeksi. Ja silloinkin lääkärit kyllä sanoi ihan kaunistelematta miten hengenvaarallista on jättää pistokset pistämättä.

Meillä teinitytön tilannetta auttoi pumppuhoito. Nyt insuliinin laittaminen menee siinä sivussa "kuin kännykkää räpläisi". Sensorointia (jatkuvan verensokerin mittausta) tyttö ei tee muutoin kuin ennen polikäyntiä. Mittailee kyllä meilkein joka aterialla. Onneksi pahin teini-ikä rupeaa olemaan ohi...

Meillä auttaa varmasti sekin, että tyttö oli puolitoistavuotias, kun sairaus todettiin. Hän ei muista aikaa, jolloin oli terve, eli hän on kasvanut diabeteksen kanssa. Se on siis "ollut aina" ja siksi osa identiteettiä.

Ja siis tuo pumppuhoito tasoitti pitkäaikaissokereita todella paljon.
T. 14

Meillä diabeetikot ovat 10v ja 19v. Toinen sairastuo pikkupoikana, toinen juuri nyt. Pienempi on kauhean tarkka aterioistaan ja pistoksistaan, eikä syö mitään ylimääräistä, huolehtii hiilareiden laskemisesta. Isompi kuljettaa uskollisesti mukanaan lääkkeet ja mittarit, muttta ateriarytmi on kyllä ihan hanurista, kun ei ole missään töissä tai koulussa nyt eikä asu kotona vaan hengailee isoveljensä luona. Uskon, että hoitee kyllä lääkkeet aina ateriloidessaan. On juuri menossa ravitsemusterapeutille, toivottavasti saa sieltä potkua syömisen säännöllistämiseen.

Meillä myös tytöllä meni pumppuhoidon aloituksesta noin 1,5 vuotta tosi hienosti mutta sitten ei tyttö halunnut enää pitää "ärsyttävää vekotinta" mukanaan koko ajan ja hoitotasapaino huononi. Koki pumpun rajoittavan liikaa menemistä varsinkin kesäaikaan. Tyttö on nyt 15 vuotias ja diabetes ollut jo 9 vuotta. Poika on 14 ja sairastui noin 3 vuotta sitten. Ei vaan millään olla saatu poikaa puhuttua edes kokeilemaan pumppua vaikka varmasti helpottais häntä itteäänkin hoitamaan sairauttaan.

Kun oiski niin helppoa että vaan hiilarit vaikuttaa verensokeriin. On niin paljon asioita jotka tämän sairauden hoitamisessa joutuu ottaa huomioon. Esim stressi, muut sairaudet, hormonit nostaa sokereita kun taas esim liikunta laskee sokereita. Ei ole ihan niin yksinkertasta että hiilareilla voisi säädellä. Säännöllinen ruokailurytmi ja muutenkin päivärytmi on hyvin tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:08"]

Ihan vaan tyhmä kysymys näille teinien vanhemmille. Mitäpä jos se teini ei söisikään niitä hiilareita niin paljoa? Ei tarvitsisi inskaa kompensoimaan sitä. Verensokerimittarit teillä todennäköisesti jo on, niin oletteko kokeilleet mitkä ruoka-aineet eivät heilauttele verensokereita ylös ja alas, jolloin tarvitaan sitä inskan säätöä?

[/quote]

Lisätiedoksi vielä sekin, että diabeetikko ei voi vaihtaa ruokavaliotaan esim. atkins-tyyppiseksi hiilihydraatittomaksi ja rasvapainotteiseksi. Hänen on huolehdittava kolesterolitasosta, joka tuppaa nousemaan muutenkin. Lisäksi diabeetikko todellakin tarvitsee sitä hiilihydraattia, että voi vaikka urheilla. Meillä ainakin lapselle pitää antaa ylimääräinen annos hiilareita esim. ennen uimahalliin menoa.

Huomioon pitää myös esim. saunominen, helteessä hikoilu, sairastelut, poikkeuksellisen villit leikit pihalla jne. Diabeteksen hoitaminen on aikamoista hienosäätöä ja yksilöllisten ominaisuuksien opettelua.

Meillä lapsella riittää noin 6 verensokerimittausta päivässä ja viimeinen seitsemäs tarkistus yöllä klo 23. Sen jälkeen menemme itsekin nukkumaan.

Meillä ei päde sama hoitosuunnitelma lapsilla vaikka on vain vuoden ikäero. Pojalla vaikuttaa liikunta huomattavasti enemmän kuin tytöllä ja insuliiniherkkyys on erilainen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:08"]Ihan vaan tyhmä kysymys näille teinien vanhemmille. Mitäpä jos se teini ei söisikään niitä hiilareita niin paljoa? Ei tarvitsisi inskaa kompensoimaan sitä. Verensokerimittarit teillä todennäköisesti jo on, niin oletteko kokeilleet mitkä ruoka-aineet eivät heilauttele verensokereita ylös ja alas, jolloin tarvitaan sitä inskan säätöä?
[/quote]

Me syömme vähemmän hiilareita kuin "suositus" koska en ymmärrä miksi nostaa ja pudottaa vuorotellen. Yleensä n 150/vrk. Tyttö onneksi tuntee hypon heti kun laskee alle 3,5 ja herää siihen öisinkin itse.

18

Suositellaanko jossakin iässä jotakin tiettyä hiilarimäärää päivässä? Meille ei ole tällaista vielä tullut vastaan 10-vuotiaan kanssa. Laskeskelin tuossa pikaisesti, että hän saa noin 170-190g tavallisina arkipäivinä, kun ei ole mitään ylimääräistä liikuntaa, pizzeriassa käyntiä tai synttärikakkuja. Vanhemman lapsen diabetes on juuri vasta puhjennut, en tiedä millaisia ohjeita saa ravitsemusterapeutiltaan.

10v ja 19v diabeetikot

Täälä 14v murrosikäinen diabetikkipoika.Kylessä vielä adhd,uhnakkuushäiriö yms....
Diabetes puhkesi tasan vuosi sitte,alkuunsa hoiti hyvin mut ny ei mitää....tuntuu kans kieltävän koko asian ..pitkäkestoset pistää mutisematta.. Kaikki muu kamalaa tappelua,ja jos selkänu käännän ni heti syömässä jotai pistämättä....ja verensokerimittausten kans täys jumi tällä hetkellä.....

Juu meillä tuollainen lapsi jolta saa koko ajan korjata suuntaan tai toiseen. Paljon joudumme myös yöllä hoitamaan. Eli kannattaa olla onnellinen sinä joka leirillä olit järkyttynyt! :) Mä puolestani toivon että kasvu toisi helpotuksen hoitoon, en ikinä olisi voinut kuvitella että tämä on näin haastava tauti hoitaa! Mutta niinhän se monissa muissakin sairauksissa on, toisilla on vaikeammat oireet kuin toisilla. Meidän lapsi on tosi herkkä sekä hiilareille että inskalle.

Ihan vaan tyhmä kysymys näille teinien vanhemmille. Mitäpä jos se teini ei söisikään niitä hiilareita niin paljoa? Ei tarvitsisi inskaa kompensoimaan sitä. Verensokerimittarit teillä todennäköisesti jo on, niin oletteko kokeilleet mitkä ruoka-aineet eivät heilauttele verensokereita ylös ja alas, jolloin tarvitaan sitä inskan säätöä?

Meillä todettiin tauti vuosi sitten, tyttö nyt 13v. Katsomme päältä päivittäin mutta emme vahdi 24/7 koska hänen täytyy oppia ottamaan itse vastuu hodosta. Jos me aina hoidamme sen hänen puolestaan (kuten monet tuntuvat tekevän) ei lapsi koskaan opi itsenäiseksi taudin kanssa. Kyllähän sen päivän arvoista näkee jos on fuskannut tai jättänyt merkitsemättä jotain karkkeja tms.

Kapinointia on vaikka myöntääkin että elämä muuttui lopulta tosi vähän sairauden toteamisen jälkeen. Nykyään kun ei ole ruokarajotteita kuten ennen. Pumppua ei halua.

Me olimme yhdellä "vertaistukileirillä" tms ja se oli meille todellinen kauhistus: vanhemmat juoksivat koko päivän lasten perässä mittarien kanssa, räpläsivät pumppua vartin välein tai pistelivät joka välissä (sama jatkui 2-3 h välein yöllä). Lapset saivat olla n 1m päässä vanhemmista..... Ja kyse oli kuitenkin 7-16v ikäisistä. Tai ehkä heillä tauti oli pahempi kuin meillä??

Toisilla on herkemmin hypoja kuin toisilla, jolloin vanhempien pitää olla tarkkana jos lapsi ei hoida itseään.

Raskas paikka voin kuvitella. Huolta riittä yllin kyllin. Apua en osaa antas, oma teini oli sujut asian kanssa. Voimia sinulle!

Ei omakohtaista mutta työkaverilla on. Koko ajan sydän syrjällään ja stressiä kun ei myöskään poika halua hoitaa sairauttaan. Eivätkä opettajat tajua, että pitää saada syödä välipaloja. Diabetesleiristä voi olla apua, tapaa siellä kohtalotovereita. 

Tuo niin ihana teini-ikä tuo kyllä vielä oman lisänsä tähän kun ei varmasti ole mukavaa olla 24/7 äitin valvovan silmän alla. Mutta pakko on vahtia jokainen pistos ja sokereiden mittaaminen, muuten jää laittamatta. Kertaalleen jo oli vakava ketoasidoosi alkuvuodesta kun oli poika sukuloimassa ja puhelimessa sanoi hoitaneensa piikit niin kuin pitääkin. Ei sitten ollutkaan pistäny ja huonosti meinas käydä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 07:07"]

Tuo niin ihana teini-ikä tuo kyllä vielä oman lisänsä tähän kun ei varmasti ole mukavaa olla 24/7 äitin valvovan silmän alla. Mutta pakko on vahtia jokainen pistos ja sokereiden mittaaminen, muuten jää laittamatta. Kertaalleen jo oli vakava ketoasidoosi alkuvuodesta kun oli poika sukuloimassa ja puhelimessa sanoi hoitaneensa piikit niin kuin pitääkin. Ei sitten ollutkaan pistäny ja huonosti meinas käydä.

[/quote]

Onko insuliinipumppua mietitty? Se vois helpottaa asiaa, kun ei tarvitse pistellä sormenpäitä jatkuvasti ja poikalapsi saattaa innostua huipputeknisestä vimpaimesta. Myös helpottaa äidin pelkoa, kun verensokerin näkee jatkuvasti ja laite hälyttää tarvittaessa.