Perhe+suku vs.avopuoliso

Yhden virheen takia? Ei voi muuta sanoa kuin että sukusi on erittäin tyly. Rahallisen haitan voi korvata, luottamuksen takaisin saaminen ei välttämättä onnistu mutta kohtuutonta tuo minusta on :/ itse on pitänyt miehestäni kiinni ja kyseessä olivat isommat asiat.. Sukuni vihasi häntä, aikaa kulunut nyt 5vuotta ja meillä on jopa kyläilypaikkoja ;)

Etkö ole käsitellyt asiaa täällä ennenki? http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/ketju/4401491/miten_suhtaudutte_tilanne

Minä pysyn kannassani enkä olisi missään tekemisissä.

En ole huomannut kyseistä tekstiä, en edes lue palstaa juurikaan. Muutama yhtäläisyys on mutta teksti ei ole kirjoittamani. Eikä sukulaisuussuhde uhriin täsmää.

Rakastatko vaimoasi? Jos rakastat, niin tietysti jatkat hänen kanssaan. Kyllä äitisi ja sukusi siihen ajan kanssa sopeutuu. MÄ en käsitä miksi yhdestä virheestä rangaistaan noin? Ja kun hänellä on vielä "syy" siihen.

Mikä ihme, että suku on kypsä mt-ongelmaiseen, suvulta varastelevaan ja miehen elämän pilaavaan naiseen? Tosin suku kyllä sopeutuu, jos päätät jäädä vaimosi kanssa yhteen.

Mutta mielenkiintoinen teksti. Voisi olla avopuolisoni kirjoittama.

Älä jätä vaimoasi. Valitse hänet jo lastenkin takia. Kyllä teillä elämä vielä valkenee.

Ootko joku sekopää lesta vai miksi sukulaisten mielipiteiden annat mennä tunteisiisi. Haiskahtaa vähän että olisi jonkun näköinen hullu lahko taustalla jehovat/hellarit/lestat...

No totta kai suvun suuttumus on ymmärrettävää, mutta 10 vuoden ja lasten jälkeen, erovaatimus on törkeää ja kohtuuntonta. Minusta sinun pitää nyt laittaa ydinperhe ensisijalle, lapsuuden perhe ja suku saavat väistyä hetkeksi. Jos tilanne ei vuosien saatossa terapialla ja lääkityksellä parane, niin sitten on eron paikka, lastenkin vuoksi. Juuri nyt sinun pitää kuitenkin ymmärtää, että olet suuremmassa vastuussa nykyisestä perheestäsi kuin lapsuuden perheestäsi. Teillä on lapsia, vaikka eroaisitte, hän olisi silti lasten äiti. Senkin vuoksi on tärkeää, että olet toipumisajan tukena, ja yritätte yhdessä eteenpäin. 

Suvullesi voit selittää, että nyt painaa eniten yhteisten lasten elämä. He ansaitsevat uusintayrityksen. Toki sanot, että ymmärrät heidän kannan (onhan se ymmärrettävää), mutta et voi kertakaikkiaan jättää lastesi äitiä tällaisessa tilanteessa yksin. Nyt on aika katsoa, miten teidän perheen käy kun puolisollasi on lääkitys ja tuki kunnossa. Tietysti myös teette selväksi, että maksatte takaisin mitä lähisukulaisesi on menettänyt. Ehkä tähän lähisukulaiseen sinun tulisikin olla ensimmäisenä yhteydessä, ja selittää tilanne, sekä se että toivot että teidän välinne eivät katkea. Totta kai et voi häntä velvoittaa olla puolisoosi yhteydessä, ja senkin sanot suoraan. Muulle suvulle kerrot sitten vasta sen jälkeen, he eivät liity asiaan niin vahvasti.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:34"]

Tietysti myös teette selväksi, että maksatte takaisin mitä lähisukulaisesi on menettänyt.

[/quote]

Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta minä en rupeaisi maksamaan toisen varastamia rahoja. En edes vihjailisi moista, vaikka osaltani tuossa tilanteessa varmaan niin tekisinkin kantamalla suuremman vastuun perheen taloudesta.

Identiteetin lainaaminenhan ei ole Suomessa edes rikos. Mitähän tämä "rahallinen haitta" oli? Ei ilmeisesti kuitenkaan varkaus tai petos tai muu rikos?

Minusta lähtökohta on se että oma puoliso ja lapset ovat aina selvästi muiden sukulasten saati tuttavien edellä. Jos puolison puolustaminen vaatii katkaisemaan välit muihin sukulaisiin, niin sitten käy niin.

t.mies

No et tietenkään hylkää lastesi äitiä siksi että hän on sairas! Haloo. Seisot vaimosi rinnalla ja puolustat häntä viimeiseen asti. Tekemänsä vahingot hän tietenkin korvaa.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:59"]Identiteetin lainaaminenhan ei ole Suomessa edes rikos. Mitähän tämä "rahallinen haitta" oli? Ei ilmeisesti kuitenkaan varkaus tai petos tai muu rikos?

Minusta lähtökohta on se että oma puoliso ja lapset ovat aina selvästi muiden sukulasten saati tuttavien edellä. Jos puolison puolustaminen vaatii katkaisemaan välit muihin sukulaisiin, niin sitten käy niin.

t.mies
[/quote]

Mukava kuulla miehenkin kommentti asiaan. Välillä tuntuu että suku sai vihdoin kunnon aiheen napauttaa puolisoani, sillä muuten hän on täydellinen. Elämä on hänelle ollut kova aina, sairastellut vakavasti ja seurustellut narsistin kanssa joka pahoinpiteli hänet useaan otteeseen sairaalakuntoon. En ihmettele jos mieli järkkyy.. Sukuni on aina ehdoton, anteeksi ei anneta. Paitsi tietysti jos minä tai siskoni hölmöiltäisiin niin se olisi ihan ok, muilta virheitä ei sallita. Siskoni on jo vuosia etsinyt vikaa tai pahaa sanottavaa puolisostani ja nyt näin hänenkin todellisen luonteensa, häijy ja vahingoniloinen. Ja kyllä, kaiken jälkeen minä rakastan naistani. Lupauduin menemään hänen terapiaansa mukaan ja varmasti tarvitsemme myös parisuhdeterapiaa. Tilanne vaan on aivan helvetillinen ja näin miehenä en ilmeisesti osaa hänellekään tai muillekaan ilmaista itseäni tai tunteitani oikein.

Sinun on ajateltava ensisijaisesti oman perheesi (siis lapset, sinä ja vaimosi) parasta, etusijalla lapset. Jos rakastat vaimoasi, hän saa hyvää hoitoa ja pystyy olemaan edelleen hyvä äiti sinun ja hoitotahojen tuella, niin eroaminen olisi aivan hullua. Myöskin jos lasten kannalta ajattelee, niin heille on ehdottomasti varmaan parempi, että "kannattelet" vaimoasi ja perhettänne nyt tässä kriisivaiheessa.

Sukusi kuulostaa hieman...dysfunktionaaliselta. En hirveästi pistäisi painoarvoa heidän puheilleen. Keskity mieluummin omaan perheeseesi. Jos vaimosi on tehnyt jotain oikeasti väärää, niin olisi varmaan hyvä että hän pyytäisi sitä anteeksi kohteelta ja selittäisi että oli hoitamattoman bipon takia "sekaisin" mutta että nyt tauti on hoidossa jne. Bipolaarihäiriö on hyvin vakava asia ja voi viedä jopa psykoosiin, aika julma saa olla jos ei ymmärrä sitä (olettaen, että kyseessä oli joku pieni asia).

En usko, että äitisi sinua ja lapsenlapsiaan hylkää, puhui mitä vaan.

Ja taas täällä.. En tiedä miten saisin tilanteen "normaaliksi", edes lasten takia. Sukuni käyttäytyy niin jäätävästi ja törkeästi, siskoni mustamaalaa liioitellusti puolisoani eikä ymmärrä että tekee hallaa myös minulle ja lapsille. Hoitoon joutuminen on jo rankkaa ja nyt tämä stressi, mikä vain lisääntyy, pelkään että puolisoni ei kestä sitä. Löysin kirjeitä, joita oli kirjoittanut kaikille. Lapsille, minulle, vanhemmilleni, omille vanhemmilleen jne.. Kirjeet olivat jäähyväiskirjeitä. En enää tiedä mihin otan yhteyttä. Ainakaan sukuni käytös ei tätä tilannetta auta, mietin että katkaisenko välit siskooni ja vanhempiini, koska heidän käytöksensä tuo tällä hetkellä suurimman varjon kaiken ylle..

Kiitos viesteistänne, niitä on ollut lohdullista lukea ja saanut vähän tukea tähän tilanteeseen. Sukuni on tosiaan "täydellistä" eikä virheitä sallita. Siskoni on suvun lellikki joka on aina saanut kaiken mitä haluaa, ei tee töitä eikä opiskele. Oli kateellinen puolisolleni, joka jaksoi aina yrittää ja kouluttautua, eikä tarvinnut vanhempiensa kukkaroa. Olen pettynyt siskooni ja hänen käytökseensä. Toivon että terapia auttaisi suhteemme kasauksessa. Ystäviä meillä on yhteisiä edelleen, jotka eivät käännä selkäänsä. Lääkäri sanoi että stressi laukaisee kohtauksia herkemmin. Miten voi pitää stressin toiselta poissa kun suuri osa ihmisiä on selkänsä kääntänyt.. Kiitos vielä kerran vastaajille, en osaa muualle avautua kuin tänne.

Yritin aloittaa selvityksen teon vanhemmilleni. He tyrmäsivät täysin ajatuksen että jatkan avopuolisoni kanssa, he eivät kuuluma voi sietää tätä. Mitään järkevää syytä en saanut, sillä hänen tekonsa ei voi noin isoa ja suurta järkytystä ja vihaa aiheuttaa. Lisäksi sukulaisen rahallinen haitta on korvattu kokonaan. Sukulainen ei tekemisissä halua olla joten ymmärrän ja annan tilaa, ehkä vielä joskus. En jaksa enempää kenellekään sukulaiselleni perustella valintojani, toivon että lääkitys sekä yksilö- ja Pariterapia tekevät meistä onnellisen perheen. Puolisoni on hieno ihminen, toivottavasti myös muut taas näkevät sen.