Lue keskustelun säännöt.
raivokohtaukset parisuhteessa
01.04.2015 |
Olen tutustunut yhteen mahtavaan ja ihanaan mieheen. Seurusteltu ollaan pari kk. Mutta tää asia ahdistaa aivan mielettömästi, kun mulla "napsahtaa". Siis selvennän vielä että olen muuten mukava, pidän ihmisistä ja asiat muuten kunnossa. Saan kuitenkin muutaman kerran kuukaudessa raivokohtauksia, huudan, en kuuntele ja sit oon hajottanu ovia, seiniä yms. En käy kehenkään käsiksi tai mitään. Käyn psykologin juttusilla ja olen saa tätä mun tilaa rauhoitettua, mutta oon kuitenkin aika räjähtävä. Olen saanut hillittyä itteni hänen seurassaan, mutta olen varma että kohta taas.. mun kannattaa varmaankin ottaa asia puheeksi ennen kuin poksahdan? Mä en vaan tiedä jaksaako normi ihminen katsoa tälläistä muijaa.:/
Kommentit (13)
Kerrot kaiken vain rehellisesti ihan alusta lähtien, niin mies voi sitten päättää haluaako jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvin on lähipiirin miehet jaksaneet pahempaakin. Jotkut nauttivat draamasta.
Osaatko ilmaista negatiivisia tunteitasi yleensä asiallisesti keskustellen? Vai kiellätkö niiden olemassaolon/hautaat ne sisällesi? Jos teet noin, niin sittenhän ne juuri purkautuu tuollaisina räjähtelykohtauksina. Ja mitä enemmän "hillitset itseäsi hänen seurassaan", sitä varmemmin jossain välissä tulet räjähtämään kun se paine kertyy ja kertyy.
Omat parisuhteeseen liittyvät raivokohtaukset loppui, kun opettelin sanomaan ääneen heti jos joku asia kumppanissa/suhteessa haittaa ja herättää negatiivisia ajatuksia/tunteita. Eli en enää hautaa negatiivista ajatusta, siirrä sitä syrjään, mökötä ja kiristele hampaita, vaan kerron heti ääneen asiallisesti (ei riidellen ja syytellen) jos esim. toisen käytös harmittaa tai toivoisin, että hän toimisi toisella tavalla. Nimenomaan silloin kun "hillitsen itseni" eli pyrin välttämään näiden asioiden esiin tuomista, olen räjähdysherkempi, kun asiat kertyvät sisääni ja sitten purkautuvat kaikki kerralla.
Kun olen oppinut tunnistamaan omat tunteeni, nimeämään ne ja sanomaan ne ääneen kumppanilleni, olemme säästyneet monilta erimielisyyksiltä ja riidoilta, kun asiat on voitu keskustella nätisti läpi.
Ihan ensiksi e-pillerit pois. Hormonaalinen ehkäisy tekee aika monen naisen miltei raivohulluksi jossakin vaiheessa kiertoa. Luonnollisesti hoidatte ehkäisyn jollakin muulla tavalla. Jatkat terapiaa ja kerrot kivalle pojalle oireistasi.
En koskaan, missään tilanteessa katselisi tuollaisia raivokohtauksia, saati hyväksyisi niitä. Aikuinen ihminen pystyy kyllä hillitsemään pahimman raivonsa, ja jos ei pysty, niin kuuluu johonkin laitokseen. Mene johonkin vihanhallintaterapiaan, ja päätä ja opettele olemaan räjähtämättä. Tai hanki lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katsonut riehumista, välillä aineellisia vahinkoja ja väkivaltaakin useampia vuosia. Tosin osaan puolustaa itseäni senverran hyvin, että eipä muija koskaan saanut yhtään iskua perille, vaikka tuo pirun häiritsevää olikin. Eniten tuossa häiritsi tervehtiä naapureita, kun muija riehui yöllä niin, että varmaan koko talo kuuli sekoilut. Hän ei muuten syönyt pillereitä. Sain lopulta tarpeekseni.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:46"]
En syö epillereitä :-D. Pyrin aina puhumaan, siis negatiiviset asiatkin mutta joskus sitten räjähdän. Yleensä räjähtäminen tapahtuu silloin kun toinen ei kuuntele. Ts sulkee ikään kuin mut pois alempi arvoisena. Itse olen ns kuuntelevaa tyyppiä, otan huomioon toisen ajatukset ja tunteet.
[/quote]Tämä kuulostaa siltä mitä epäilinkin, eli että ilmiö selittyy osittain suhteen laadulla. Jos kumppanisi olisi henkilö, jolle ei ole tippaakaan ominaista käyttäytyä epäkunnioittavasti, sinäkin voisit paremmin eikä olisi tuollaista asiaa josta loukkaantua. Jokainen joka on ollut useammassa suhteessa tietää, että eri ihmisten kanssa itsekin käyttäytyy eri lailla. Minullakin oli joskus epäkunnioittava seurustelukumppani, kun taas aviomieheni rakastaa ja kunnioittaa minua ehdoitta juuri sellaisena kuin olen. Tämä näkyy hyvin selvästi myös siinä, millainen minä olen suhteessa.
Tuo kyllä ihmetyttää, että ihan hajotat ovia ja seiniä. Aika äärimmäistä on suuttumisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet luonnehäiriöinen. Jätä mies rauhaan.
En syö epillereitä :-D.
Pyrin aina puhumaan, siis negatiiviset asiatkin mutta joskus sitten räjähdän. Yleensä räjähtäminen tapahtuu silloin kun toinen ei kuuntele. Ts sulkee ikään kuin mut pois alempi arvoisena. Itse olen ns kuuntelevaa tyyppiä, otan huomioon toisen ajatukset ja tunteet. Raivokohtauksessa sitten tilttaan pahemman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:36"]Olen katsonut riehumista, välillä aineellisia vahinkoja ja väkivaltaakin useampia vuosia. Tosin osaan puolustaa itseäni senverran hyvin, että eipä muija koskaan saanut yhtään iskua perille, vaikka tuo pirun häiritsevää olikin. Eniten tuossa häiritsi tervehtiä naapureita, kun muija riehui yöllä niin, että varmaan koko talo kuuli sekoilut. Hän ei muuten syönyt pillereitä. Sain lopulta tarpeekseni.
[/quote]
Useamman vuoden halusit kuitenkin katsoa tuota touhua? Mitä jos se muija olisi tarttunut kättä pitempään ja et olisi nyt kirjoittelemassa av:lle? Väkivaltaisessa suhteessa pitkään viihtyvä mies/nainen on idiootti ja uhriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairas ämmä. Hakeudu hoitoon. Luultavasti sulle on kaikki vaan "joo" ja elät ilman omia mielipiteitä mutta sitten kuitenkin räjähdät kun joku ei mene oman mielen mukaan. Ja jos se mies sulle antaa ansiosi mukaan kun käyt kimppuun, niin kohta olet heikompien kimpussa (kuten omat lapset ja lemmikit)
Syötkö e pillereitä?