YH-äidin arki

Niin ja henkilöautoakaan minulla ei ole -- tai siis omistan puolet autostamme, mutta minulla ei ole ajokorttia. Liittoni miehen kanssa on monella tavalla ongelmallinen, joten ero on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. T. AP

Kauppaan pääsee vaunuilla.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:33"]

Kauppaan pääsee vaunuilla.

[/quote]

Ap ei todennäköisesti hakenut ihan tätä, vaikka se asiaan liittyykin. Onko sulla muuten "hyvät verkostot"? Saatko lastenhoitoapua sukulaisilta, isovanhemmilta tai ystäviltä? Sellainen ehkä vähän helpottaa arjen järjestelyissä. Vaikka et nyt ihan heti eroaisikaan, niin koita hoitaa nuo asiat jollain tavoin kuntoon. Esimerkiksi sovi hoitokuvio jonkun ystävän kanssa, jolla samanikäisiä lapsia. Vuorotellen otetaan molempien lapset hoitoon siksi aikaa, että toinen äiti käy kampaajalla tmv. Arjen turvaverkoista on hyötyä myös sellaiselle perheelle, jossa molemmat vanhemmat saman katon alla...

Enpä tullut ajatelleeksikaan, miten vaikeaa voi ihminen elämästään tehdä eron vuoksi. Oma mies menehtyi yllättäin, kun lapset olivat 2v ja 6kk. Kyllä minä kampaajalla käyn edelleen ja muutkin asiat hoituu. Kovasti auttaa, kun päättää selvitä eikä tee asioista lähtökohtaisesti niin hankalia. Hoitoapua ei juuri ole tarjolla ollut, vakavissa tilanteissa oma täti tullut avuksi 400km päästä.

Minulle on pyykkikone ja tiskikone en kuvittelisikaan käyttäväni mitään pyykkitupaa. Pyykkikone meillä on ollut aina. Lapsi on nyt 5 v joten helppoahan minulla nyt on ja olen kyllä päässyt rattaiden kanssa ihan kaikkiin kauppoihin. Kampaajakäynnin ajaksi lapsen kanssa voi olla isä, mummi, pappa, kummi yms.
Ei ole niin vaikeaa

Jos asut jossain pikkukylässä, niin sitten saattaa tuo ajokortti olla ongelma.
Se menee niin, että kampaajalla käydään työajalla tai lasten ollessa isällään. Muut asiat voi jotakuinkin hoitaa lasten kanssa. Mä olen kokeillut jopa sitä, että oltiin lapsen kanssa kampaajalla rinnakkaisissa tuoleissa. Isomman lapsen kanssa tuokin sujui ja hauskaa oli.
En mä ainakaan pitänyt elämääni mitenkään vaikeana, vaikka ero tuli miehestä, mutta mä toki olen siten hyvässä tilanteessa, että erosimme "asiallisesti". Lapset tapaavat isäänsä usein. Muuta tukiverkkoa mulla ei täällä itseasiassa olekaan.
Kivijalkakahvilat ja muut Pentikin liikkeet kannattaa kyllä pikkulasten kanssa kiertää kaukaa ;)

No ne lapset vaan otetaan mukaan jokapaikkaan, ei siinä auta. Niin se menee vielä monta vuotta eteenpäin. Auto toki helpottaa elämää, mutta mukaan ne lapset on silti otettava, pakattava autoon, irrotettava autosta, mukaan kauppaan, hammaslääkärin aulaan istumaan, jos et saa hoitajaa. Lääkäriin mukaan. Elämä jatkuu, vaihtoehtoja ei ole.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:32"]

Miten pienten lasten YH-äidit käyvät esimerkiksi suihkussa tai pesutuvassa, puhumattakaan kampaamokäynnistä tai kauppareissusta johonkin pikkuruiseen kaupungin keskustan kivijalkakauppaan, johon ei saa viedä rattaita mukana? Itselläni olisi suunnitteilla ero, mutta ajatukseni ovat kosahtaneet jo siihen, kun mietin, miten pääsisin pesutupaan tai pikkuruiseen lähikauppaan, kun ei ole ketään auttamassa. Kun siis vuoden ja kahden ikäisethän pitää olla koko ajan mukana. Jossain vaiheessa olisi varaa ostaa oma pesukonekin sekä astianpesukone, mutta kyllä siihen pari kuukautta menisi ennen kuin ne saisin hommattua, sillä takuuvuokriin menee sen verran sievoinen summa. Suunnitteilla olisi muutto vuokralle yhteisestä omistusasunnostamme lasten kanssa Helsingin kantakaupunkiin.

[/quote]

Saathan sä omistusasunnosta osuutesi. Kai siitä nyt jonkun satasen saa niin että voit ostaa kodinkoneet ja palkata välillä lastenhoitajan. Tai verkostoidu. Mll, yh- yhdistykset jne ovat paikkoja mistä löydät vertaistukea ja ideoita. Ei siitä yh-elämästä tosiaan tule mitään jos kaupassakäynnistä tulee ongelma. Ja muuta hyvä ihminen jonnekin missä asiat sujuvat. Sama kun ihmiset muuttaa korpeen ja sitten elämä on yhtä eloonjäämistaistelua kun joka ainoa arjen asia vie kuus tuntia ja pitää neljää lasta kantaa pimeän korven läpi susilaumoja väistellen päiväkotiin. Että muuta nyt ihmeessä jonnekin muualle kuin pikkuruisen kivijalkakaupan naapuriin, jos se on noin vaikeaa. Omat lapseni olivat isompia kun erosin, joten oli paljon helpompaa kuin sulla nyt. Mutta voin tälläkin kokemuksella sanoa että kaupassa tai kampaamossa käynti eivät ole mikään ongelma. Erossa  ja yh-elämässä tulee ihan oikeitakin haasteita vastaan.

Meillä on saman ikäiset lapset ja käytännössä liikun heidän kanssa yksin kaikkialla vaikka mies onkin kuvioissa. Mulla on phil&teds-sisarusrattaat (käytettynä huuto.netistä) jotka on niin pienet että pikkuputiikkia ei ole tullut vastaan mihin en mahtuisi, busseihin jne pääsee helposti ja tarvittaessa menee pieneen kasaan autoonkin. Autoa emme omista itse, Helsingissä pystyy helposti liikkumaan ilmankin. Yleensä lääkäreihin jne on aina saanut ottaa lapset mukaan, jos ei ole niin isovanhemmat ja sisarukset ovat sitten katsoneet. Harvoin on tarvinnut pyytää. Ja yllättävän paljon kamaa noihin rattaisiin saa mahtumaan, tarvittaessa (ja usein muutenkin) 2v kävelee. Meillä ei ole ollut tiskikonetta syksyn jälkeen. Pesukone on onneksi, kuukauden ajan ei ollut sitäkään. Lisäksi asumme kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, siitä huolimatta pääsen lasten kanssa ulkoilemaan jne vaikka eihän se helppoa ole, koiran ulkoilutuksen jätän yleensä suosiolla miehelle.

Suihkussa käyn usein lasten kanssa yhdessä. -10

Oletteko käyneet Tukholman vanhassa kaupungissa? Onnistuttiin tunkemaan sielläkin matkamuistomyymälään phil&tedseillä vaikka ne on ihan mahdottomia pikkuputiikkeja portaineen päivineen :) Ja laivallakin hienosti mahduttiin hyttiin ja käytävillä kulkemaan.