Elämäni koira?

Olen 44-vuotias nainen ja minulla on kolme vuotta vanha labradorinnoutaja. Pidän hänestä todella paljon, ja monien ystävieni mielestä liikaakin. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta, mutta haluaisin olla koirani kanssa "enemmän kuin vain ystäviä". En tarkoita tällä mitään perverssiä vaan ainoastaan sitä, että hän on minulle paljon tärkeämpi kuin tavallinen koira. Kun ulkoilutan häntä ja hän nuuhkii vastaantulevia koiria, tulen usein tahtomattanikin mustasukkaiseksi. En ole kertonut tästä kenellekään, sillä se kuulostaa tietenkin järjettömältä. Tilanne hämmentää ja ahdistaa nykyään minuakin, ja olen pitkään aikonut puhua asiasta terapeutilleni. Olen saanut kommenttia ystäviltäni erityisesti siitä, että puhun koirastani ihmisenä ja siitä, että vietän hänen kanssaan yhä enemmän kahdenkeskistä aikaa.
Onko tämä normaalia, ja onko kenelläkään muulla ollut mitään vastaavaa? Onko yleistä, että puhuu koirasta "hänenä"?
Provon huutelijat voivat pysyä poissa, sillä haluan vakavissani apua ahdistukseeni.