Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimoni ei olisi sopinut äidiksi
28.02.2015 |
Olen ollut vaimon kanssa yhdessä kohta 25 vuotta. Aloimme olemaan 20-vuotiaina. Kyseessä oli kummankin ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Alussa minuun vetosi hänessä tietty tuhmuus ja renttumaisuus. Hän on aina ollut erittäin kova kiroilemaan enkä itse asiassa tiedä yhtä törkeäpuheista naista kuin hän. Tämä jotenkin tuntui coolilta silloin. Pikkuhiljaa todellinen luonne alkoi paljastua. En tiedä ketään, joka olisi yhtä kärsimätön ja herkkä kiivastumaan, jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaa.
Seksi alkoi hitaasti muodostua elämän tarkoitukseksi. Hänellä oli ennen minua ollut muutamia partnereita, mutta itsellä oli poikuus tallella. Onhan paneminen mukavaa, mutta hän halusi joka päivä seksiä. Jos olin illalla vaikka väsynyt, mutta silti piti yrittää jaksaa panna, koska hän saattoi saada silmittömän raivarin ja raapia kädet verille. Aloinkin koittaa yrittää hoitaa panemisen jo heti aamusta, ettei jännitettä ehdi kehittyä iltaan. Joskus aamulla pantuani saatoin illallakin haluta vielä toisen kerran, koska ei ollut pakkoa. Sormi tai kieli ei kelvannut, vaan hänen piti aina saada munaa. Teini-iässäkään hän ei koskaan ollut masturboinut itseään orgasmiin asti.
Joka päivä piti myös ulkoilla. Päivittäin piti tehdä aina tunnin kävelylenkki, oli ilma mikä hyvänsä. Tämä siis panemisen lisäksi. Tätä jatkui monta vuotta. Jollen suostunut lähtemään, aina tuli riita. Jossain vaiheessa aloin suostumaan aina kaikkeen heti, koska pääsi niin paljon helpommalla.
En ole myöskään tuskin koskaan arvostellut häntä mistään, koska mikä tahansa arvostelu sai aina aikaan järjettömän paskamyrskyn. Hän ei ole mielestään koskaan tehnyt mitään väärin. Minä sen sijaan olen useinkin.
Kaikki menee siis hyvin niin kauan kuin asiat sujuvat niinkuin hän tahtoo. Sitten kun hän alkoi puhumaan lasten hankkimisesta, olin kauhuissani. Tiesin heti, että hän ei missään nimessä sovi äidiksi vittumaisen luonteensa takia. Olin varma, ettei hän muutu. Eikä olekaan 25 vuoteen. Yksi lapsi meillä nyt on, kohta 12-vuotias. Kiroilun hän on oppinut äidiltään, sillä arvasin ettei hän pysty muuttamaan kielenkäyttöään, joka on teinin tasolla. Jos joku vaikka putoaa, hän huutaa kovaan ääneen: voi vittu saatana. Ei ollut merkitystä lapsen iällä. Vaimo on korkeakoulutettu muuten.
Joskus yritin kehottaa kielenkäytön muuttamiseen, mutta siihen hän ei pystynyt. Hänhän ei koskaan tee mitään väärin. Pojalle hän on vittuillut asiasta jos toisesta. Jotenkin olen varma, että kellään ei ole hullua akkaa. Ystäviä meillä ei ole, vaimo on ajautunut usein sanaharkkaan niiden kanssa kun on ollut.
Kommentit (18)
Kai pidät lapsesi puolta? Tuo ei kuullosta hyvältä kasvuympäristöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla sentään fiksu isä ettei äidin armoilla vain ole... vai?
Minä olen vähän tuollainen ikävä kyllä, en tosin pakota ketään panemaan tai lenkille. Mutta kiivastun helposti ja suutun. Kiroilun opin neljä vuotta sitten kun katsoin paljon suomalaisia leffoja yhden viikonlopun aikana (ei ole provo.)
Sitä ennen pidin kiroilua kamalan kuuloisena enkä ikinä kiroillut. Pidän kyllä vieläkin mutta en vain pääse siitä eroon. Minusta ei olisi äidiksi koska suutun niin nopeasti ja ärräpäät lentelee
Ja ongelma oli siis...että hän ei sopinut äidiksi? Muuten olisit elänyt elämäsi onnellisena tuollaisen helmen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:04"]
Ja ongelma oli siis...että hän ei sopinut äidiksi? Muuten olisit elänyt elämäsi onnellisena tuollaisen helmen kanssa?
[/quote]
No hei, joka päivä varmaa pimperoa? Miksi riskeerata?
Eikä ole mikään vitsi, ette naiset yleensä ymmärrä seksin merkitystä miehille.
Voisit olla mun duunista yksi pomo, tosin sillä on kolme lasta vaimonsa kanssa. Seksi vie ja taksi tuo, vai miten?
Ei, seksi on joillekin miehille niin tärkeää, että sama, jos vähän sopimaton daami ryhtyy äidiksi...
Kyllä ne ihan ok kaikki voivat, mutta mutkia on ollut matkassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailit varmaan juuri aika monen suomalaisen miehen parisuhdetta: vähitellen on vaan helpompaa antaa periksi ja suostua kaikkeen, kun muuten nousee kohtuuton paskamyrsky. (Paitsi tuo ulkoilu- ja panemispakko ei sentään taida olla ihan arkipäivää suurimmalla osalla.) Olen vilpittömästi pahoillani sinun ja lapsenne puolesta. Olen itse kasvanut samanlaisessa ympäristössä, ja oppinut varomaan joka sanaa ja askelta, etten vain "herätä lohikäärmettä". Se on hirvittävän uuvuttavaa. Toivottavasti tämä av-avautuminen ei jää ainoaksi teoksesi, vaan keräät rohkeuden kohdata vaimosi ja esität hänelle kysymyksen: joko lähdet minun kanssani tai yksin ammatiauttajalle selvittämään temperamenttiongelmiasi ja kontrolloinnintarvettasi, tai sitten tämä suhde oli tässä. Niin yksinkertaista se on. Voit antaa vaikka aikamääreen, esimerkiksi jos en seuraavan puolen vuoden kuluessa huomaa muutosta käytöksessäsi, niin minä lähden. Tiedän tasan tarkkaan, että tämä olisi ehkä vaikein asia, mitä elämässäsi tulet tekemään, mutta pohdi sanojani. Ei sinun ja lapsesi tarvitse elää varpaillanne.
Ihan hyvä yritys, provohan tämä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sanoa, että jossain vaiheessa 90-luvulla häntä rakastinkin. Mutta en enää varmaan 2000-luvulla. Ehkä kiintymys. En koskaan sitten jättänyt, sillä on se pillu tosiaan tärkeää minullekin. Mutta olen aika varma siitä, että yhtä kusipäistä akkaa on harvalla. Sitten nykyään hänellä on perintörahaa 250000 euroa ja itse olen saanut järkättyä itselleni hienon auton. Mutta haluaisin kyllä joskus normaalin naisen, vaimo ei ole normaali vaan mielenvikainen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:31"]
Ihan hyvä yritys, provohan tämä on!
[/quote]
No ei vittu ole provo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Vaimonkin saa valita ihan itse. Mies kun yleensä on vielä se, joka kosii.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:28"]
Kuvailit varmaan juuri aika monen suomalaisen miehen parisuhdetta: vähitellen on vaan helpompaa antaa periksi ja suostua kaikkeen, kun muuten nousee kohtuuton paskamyrsky. (Paitsi tuo ulkoilu- ja panemispakko ei sentään taida olla ihan arkipäivää suurimmalla osalla.) Olen vilpittömästi pahoillani sinun ja lapsenne puolesta. Olen itse kasvanut samanlaisessa ympäristössä, ja oppinut varomaan joka sanaa ja askelta, etten vain "herätä lohikäärmettä". Se on hirvittävän uuvuttavaa. Toivottavasti tämä av-avautuminen ei jää ainoaksi teoksesi, vaan keräät rohkeuden kohdata vaimosi ja esität hänelle kysymyksen: joko lähdet minun kanssani tai yksin ammatiauttajalle selvittämään temperamenttiongelmiasi ja kontrolloinnintarvettasi, tai sitten tämä suhde oli tässä. Niin yksinkertaista se on. Voit antaa vaikka aikamääreen, esimerkiksi jos en seuraavan puolen vuoden kuluessa huomaa muutosta käytöksessäsi, niin minä lähden. Tiedän tasan tarkkaan, että tämä olisi ehkä vaikein asia, mitä elämässäsi tulet tekemään, mutta pohdi sanojani. Ei sinun ja lapsesi tarvitse elää varpaillanne.
[/quote]
Tiedät näköjään hyvin mitä yritin kuvata. Juuri tuo lohikäärme. Joudun nykyään toimimaan sovittelijana, mikä on ihan vitun raskasta. Lapsi ei tähän yhtälöön sopisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heh, mä olin alkuaikoina miehen kanssa aina oikeassa ja todella oikukas ja sain miehen tekemään lähes mitä tahansa, koska hän ei ollut tottunut elämässään sanomaan kellekään vastaan (mutta ei ollut vastaan varmaan yhtä hulluja ennen tullutkaan). Silti vuosien varrella tasapaino on löytynyt, mies on saanut ryhtiä itseensä ja minä iän myötä myös tervettä toisen tarpeiden huomioimista.
Tuntuu oudolta siis, ettei teillä olisi dynamiikka muuttunut mitenkään 25 vuoden aikana, vaan joka päivä olisi noi samat kuviot, panot ja kävelylenkit.
Aha just. Että kun naisella on seksuaalisia haluja niin ei ole sopiva äidiksi. Tiesitkö ap, että hyvin moni nainen haluaa joka päivä sen panon, eikä siinä ole mitään epänormaalia!
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:42"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:28"]
Kuvailit varmaan juuri aika monen suomalaisen miehen parisuhdetta: vähitellen on vaan helpompaa antaa periksi ja suostua kaikkeen, kun muuten nousee kohtuuton paskamyrsky. (Paitsi tuo ulkoilu- ja panemispakko ei sentään taida olla ihan arkipäivää suurimmalla osalla.) Olen vilpittömästi pahoillani sinun ja lapsenne puolesta. Olen itse kasvanut samanlaisessa ympäristössä, ja oppinut varomaan joka sanaa ja askelta, etten vain "herätä lohikäärmettä". Se on hirvittävän uuvuttavaa. Toivottavasti tämä av-avautuminen ei jää ainoaksi teoksesi, vaan keräät rohkeuden kohdata vaimosi ja esität hänelle kysymyksen: joko lähdet minun kanssani tai yksin ammatiauttajalle selvittämään temperamenttiongelmiasi ja kontrolloinnintarvettasi, tai sitten tämä suhde oli tässä. Niin yksinkertaista se on. Voit antaa vaikka aikamääreen, esimerkiksi jos en seuraavan puolen vuoden kuluessa huomaa muutosta käytöksessäsi, niin minä lähden. Tiedän tasan tarkkaan, että tämä olisi ehkä vaikein asia, mitä elämässäsi tulet tekemään, mutta pohdi sanojani. Ei sinun ja lapsesi tarvitse elää varpaillanne.
[/quote]
Tiedät näköjään hyvin mitä yritin kuvata. Juuri tuo lohikäärme. Joudun nykyään toimimaan sovittelijana, mikä on ihan vitun raskasta. Lapsi ei tähän yhtälöön sopisi.
ap
[/quote]
Siis onko teillä lapsi vai ei? Tarkoitatko ettei olisi pitänyt hankkia sitä yhtäkään?
Annan sinulle saman neuvon kuin antaisin naisillekin: ota nyt hyvä ihminen vastuu onnellisuudestasi ja häivy!
On lapsi ja ei olisi pitänyt hankkia sitä yhtäkään. Seksihalut eivät ole syynä kelpaamattomuuteen, vaan luonne. Dynamiikka on muuttunut, enää emme pane kuin max 1krt/vko emmekä kävele. Vaimo on sairastunut neurologiseen sairauteen eikä enää hingu lenkeille, kun liikuntakyky heikentynyt. Tunnen silti syylllisyyttä kunnen pane joka päivä. Vuosien tapa ei helpolla häivy.
Alue: Aihe vapaa
Miten pystyt seksiin naisen kanssa jos ette muuten tule yhtään toimeen? Onko teillä muuta läheisyyttä? Naisesi kuulostaa pimeältä.