Oletko koskaan ollut niin köyhä, ettei sinulla ole rahaa ruokaan?

Ei minulla olisi kyllä lapsena ollut rahaa siihen. En ole rahattomana nälässä ollut, jostain muusta olen kyllä tinkinyt tiukassa paikassa. sovitellun päivärahan kanssa on ollut pahinta, kun rahan tulo on venynyt useita viikkoja. Muuten osaa pelata, kun tietää milloin tulee rahaa.

Olen parhaillaan just nyt. Paitsi ehkä voisin saada sen makaronipussin, jos löydän jotain kolikoita.

En

Olen ollut. Lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja muutto imi kaikki rahani. Sinä vuonna opintotukipäätöksiä joutui odottamaan tavallista pidempään. Olin ollut neljä päivää syömättä kun luokkakaveri toi mulle leipomiaan sämpylöitä. Ne olivat kuivia ja suolattomia mutta silloin maistuivat parhaalta ikinä :)

olen. siksi otin pikavippiä ja jouduin siihen kierteeseen.

Joskus kyllä.

Tyhjillä pulloilla saa aina sen verran, että hernekeittopurkin on saanut.

Olen. Opiskelijana. Ei ollut rahaa mennä kauppaan, käteistä oli niin että söin sillä koulussa joka päivä, kotona kaurapuuroa ja näkkäriä kun ei ollut muuta. Sitä kesti kolmisen viikkoa. Sen jälkeen olen kyklä pärjännyt paremmin enkä enää koskaan aio joutua tuohon tilanteeseen.

Kerran opiskeluaikana. Olin lähdössä harjoitteluun ulkomaille ja viimeiset rahat menivät matkalippuihin. Tällöin ei ollut rahaa ruokaan. Opintotuki tuli sitten juuri ennen kuin poistuin maasta.

Joo, kävin sit dyykkaamassa

En, mutta opiskeluaikoina oli tosi tiukkaa välillä. Joskus ruokana oli keitettyä makaronia ja porkkanaa viikon verran ennen opintotuen tuloa.

Olin. Asuin paikkakunnalla, jossa ei ollut sukulaisia ja mies oli toisella paikkakunnalla töissä viikot. En saanut kesätöitä ja opiskelijana en saanut myöskään työmarkkinatukea enkä toimeentulotukea. Mieheltä en kehdannut ruinata, kun matkat veivät rahaa ja hänen piti elää myös työaikana. Ostimme yleensä ruuat sille ajalle kun hän oli kotona. Silloin oli välillä nälkä, kun ei kolmeen päivään ollut muuta suuhun laittaa kuin vettä ja kahvia. Joskus vain vettä.

Olen ollut. Opiskelijana jouduin

Kyllä. Varastin työpaikalta ruokaa.

Olen nyt opiskeluaikoina ollut pariinkin otteeseen niin huonossa tilanteessa. Olen hakenut diakoniatyöltä viimeisimmällä kerralla ruokakassin. Siinä kassissa oli enemmän ja parempaa ruokaa kuin ostin ns. rikkaina päivinä.Olen ikuisesti kiitollinen.

En ole. Ja olen työtön.

Kyllä olen, Opiskelijana muutin Helsinkiin ja muuttoon meni kaikki kesätyörahani. Halusin asua omassa pikku yksiössäni mutta se nieli lähes koko pienen palkkani. Useammin kuin kerran kuukaudessa jouduin olemaan useamman päivän syömättä ja kehitin itselleni selviämiskeinon. Paastosin kuukaudessa kahdesta päivästä yhteen viikkoon. Oli helpompaa paastota kuin tuntea jatkuvasti nälkää. 

Nyt kun ajattelen tätä aikaa, niin on se ihme että olen siitäkin selvinnyt. Omille lapsilleni en todellakaan halua samaa, joten olenkin alkanut säästää nyt heidän opiskeluaan varten (15 vuoden päähän). 

Joo. Tästä on nyt kyllä jo n 15-20 vuotta aikaa. Olin kokopäivätyössä ja iltaisin opiskelin. Mun työni oli silloin aika huonosti palkattua työtä; olin saanut kaupungin vuokra-asunnon mutta siitäkin olin tuloihini  nähden suuri vuokra, asumistukipäätöksen käsittely vei tuolloin kokonaista 8kk. Maksoin siis kovaa vuokraa, lukukausimaksuja koulussa.. Koulun kirjoihin mulla ei ollut aina varaa joten sitten vain muistiinpainoilla tentteihin, joskus sain kopsattua jonkun kirjan. Töissä en tietenkään syönyt ruokalassa. Mutta sitten meni näkö niin huonoksi että olisin tarvinnut uudet silmälasit eikä mulla ollut heti niihinkään varaa enkä siis nähnyt ekalta riviltäkään koulussa taululle. Onneksi näin sentään töissä tietokoneelle. Oli pakko hankkia ne silmälasit  joten sitten ei ollut rahaa ruokaan. Kävin mummilla joskus syömässä (kk-lipulla pääsi bussilla maksamatta mitään ylimääräistä) ja sitten oli joku sellainen maahanmuuttajien kauppa josta sai ostaa kanamunia kappaleittain. Kun ei ollut varaa siihen kokonaiseen rasiaan...

Arvatkaa olinko onnelinen kun lopulta (8kk modottamisen jälkeen) sain sen asumistukipäätöksen ja sitten mulla oli rahaa ostaa koulukirjatkin. Sain toisen työpaikan viikonloppuisin ja sitten sain palkankorotuksenkin. Ja jo ennen valmistumistani sain uuden työpaikan josta tienasin riittävästi ruokaan ja asumiseen. Sen jälkeen on tullut uusia työpaikkoja ja hyvää palkkaa. Mutta ikinä en unohda noita tiukkoja aikoja.

Kyllä. Puoli vuotta sitten ajauduin kriisiin: ero/muutto/ sairastelu. Ilman leipäjonoa ja ystäviä (jotka avustivat) en olisi selvinnyt. Ajottain olinkin itse pari pv lähes syömättä ku ruoka piti säästää lapselle.

Mulla ei oikein nytkään ole ruokaa. Rahaa ois, mutta en jaksa kävellä 100metriä kauppaan ostamaan ja lisäksi yritän laihduttaa, niin tuleepahan syötyä vähemmän.