Vela, kertoisitko luonteestasi?

Suurin syy lapsettomuuteeni on se, etten halua lapsia.

En ole ollenkaan käytännön ihminen. Tämä tarkoittaa, että en ole kovin hyvä siivoamaan, laittamaan ruokaa saatika nauttimaan kodin hoitamisesta. Harrastuksenikin ovat teoreettisia. Luen paljon. Tapaan ystäviä kohtuullisesti. Tarvitsen paljon täysin omaa aikaa.

Uskon, että lapset eivät sovi luonteiselleni ihmiselle. Lapset vaativat, meluavat ja vievät vapaan oman ajan.

Luonteeltani olen joustava introvertti. Huumorintajuinen, järkevä, luotettava, tunnollinen. Erittäin käytännöllinen. Mutta mitä tekemistä tällä on sen kanssa, etten ole koskaan kokenut halua saada lapsia? En minä ole päättänyt, ettei vauvakuume iske. Se ei vain iskenyt. Ikä nyt 55.

Tai ehkä kyse on siitä, etten ole helposti johdateltavissa. Kulttuuriset odotukset eivät olleet riittävä syy synnyttämiseen.

Olen kontrollifriikki. Lisäksi minulla on aikaa vievä harrastus, joka ei sovi perheelliselle (oma hevonen). Ja suurin syy on etten halua lapsiperhe-elämää.

4. eikö ollut riittävä syy saada lapsia siksi, että loistavat geenisi olisivat jatkuneet ja olisit saanut uudentyyppisiä naisellisia elämänkokemuksia? Eli täysin itsekkäistä syistä. Nyt et kokemuksen kautta tiedä naisen hormonitoiminnasta ja sen monimuotoisuudesta. Miten keho kukkiikaan, antaa voimaa ja pystyy, silloin kun sen aika on!

Kuka järkevä odottaa vauvakuumetta? Parempi saada lapset siinä iässä kun se on turvallisinta!

Anteeksi, tämä olikin velojen ketju...

Hieman yksinkertaisimmille ihmisille voisin kuvailla olevani miesmäinen. Se ei kuitenkaan ole kovin hyvä kuvaus, mutta antaa ainakin raamit. Haluan olla riippumaton muista mahdollisimman paljon, koska elämän tilanteet aina muuttuvat ja se tarjoaa enemmän joustavuutta. Olen myös kiinnostunut itseni kehittämisestä ja uusien asioiden oivaltamisesta. Ja introvertti olen tietenkin.  Pää-syy miksi en hanki lapsia on se että en näe minun kaltaista ihmistä vanhempana, enkä täten myöskään voisi kehittää itseäni(niin kuin ylempänä), koska lasten hankita ei ohjaa minua oikeaan suuntaa. Lapsi kun saattaa muuttaa ihmistä aika radikaalistikin. Muita syitä on kehno taloustilanne ja terveysongelmat, joskin ne vain täydentävät aikaisempia syitä. Luonteeltani olen joustava, käytännöllinen, lojaali, luotettava, rehellinen ja korkea moraalinen. 

Olen rauhallinen, mietiskelevä, pohdiskeleva. Ärsyynnyn sähellyksestä ja melusta. Rakastan lukemista ja matkustamista. Suurin syy miksi olen lapseton on se, etten pidä lapsista enkä halua niitä itselleni. Mitään muuta syytä ei tarvita. Ymmärrän, että omaa lasta varmasti rakastaa ja että se on suurin asia elämässä, mutta en siitä huolimatta halua. Pidän omasta elämästäni juuri tällaisena kuin se on. Olen kohta 50-vuotias, hankin sterilisaation heti kun olin täyttänyt 30.

Äärimmäinen raskau- ja synnytyspelko estää minua hankkiutumasta raskaaksi. Kerran olin raskaana, mutta se jouduttiin keskeyttämään, olin aivan sekaisin pelosta ja ahdistuksesta. Tuon jälkeen en ole enkä aio enää raskautua. Lapsista kyllä tykkään. Haaveilenkin adoptio-/sijaislapsista.

Olen ujo ja joskus hieman yksinäinen. Tulen ihmisten kanssa toimeen hyvin ja osaan keskustella mutta minulla on tietynlainen kynnys alkaa puhelemaan ihmisille.
Olen päätöksen lapsettomuudesta tehnyt jo kauan sitten ja se päätös pitää. Päätöksen tukena minulla on täydellinen haluttomuus lapsen hankinnalle ja viimeaikoina myös biologia on asettunut tuon päätöksen tueksi, gynekäynnillä ilmeni etten luultavasti edes voisi raskautua.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:04"]

4. eikö ollut riittävä syy saada lapsia siksi, että loistavat geenisi olisivat jatkuneet ja olisit saanut uudentyyppisiä naisellisia elämänkokemuksia? Eli täysin itsekkäistä syistä. Nyt et kokemuksen kautta tiedä naisen hormonitoiminnasta ja sen monimuotoisuudesta. Miten keho kukkiikaan, antaa voimaa ja pystyy, silloin kun sen aika on!

Yritit sitten ironian avulla?

En ole 4, mutta suht samanikäisenä ja -mielisenä allekirjoitan hänen ajatuksensa.

Mitä tulee "lapsellisten" elämänkokemuksiin ja hormonitoimintoihin, niin niitä on ihan mielenkiintoista seurata sivusta, vaikkapa täällä Av:lla.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:04"]

4. eikö ollut riittävä syy saada lapsia siksi, että loistavat geenisi olisivat jatkuneet ja olisit saanut uudentyyppisiä naisellisia elämänkokemuksia? Eli täysin itsekkäistä syistä. Nyt et kokemuksen kautta tiedä naisen hormonitoiminnasta ja sen monimuotoisuudesta. Miten keho kukkiikaan, antaa voimaa ja pystyy, silloin kun sen aika on!

[/quote]

Noin itsekäs en valitettavasti ole t. 4

Olen leppoisa, huumorintajuinen ja älykäs viisikymppinen. Lapset eivät mielestäni ole kiinnostavia - monet ihmiset ovat kiinnostavia, mutta lapsena ihmisillä ei kiinnostavia ominaisuuksia oikein ole. En ole koskaan päättänyt hankkia lapsia tai olla hankkimatta niitä, koska asia ei vain ole koskaan ollut ajankohtainen tai millään tavalla ajattelemisen arvoinen. Ei minun ole tarvinnut päättää esimerkiksi sitäkään, lähtisinkö ammattilaiseksi jääkiekkoa pelaamaan vai kävisinkö uimalla Tallinnassa shoppailemassa. Ei ole käynyt mielessäkään, paitsi nyt, kun keksin tähän esimerkkejä.

MIKSI niitä lapsia pitäisi kaikkien haluta?! Itse halusin lapsia ja sain kaksi lasta ( ovat aikuisia ja olen isoäiti) , mutta en oleta että kaikki ovat samaa mieltä.Ahdistaa ajatella, että ihmisellä ei olisi tässä asiassa valinnan vapautta.

Olen erittäin introvertti, suorastaan erakko, enkä ole koskaan halunnut edes elää toisen aikuisen kanssa, saati että vielä lapsia. Haluan elää pääosin "pääni sisällä", lapset vaatisivat keskittymään liikaa paljon tylsempään reaalitodellisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:27"]

MIKSI niitä lapsia pitäisi kaikkien haluta?! Itse halusin lapsia ja sain kaksi lasta ( ovat aikuisia ja olen isoäiti) , mutta en oleta että kaikki ovat samaa mieltä.Ahdistaa ajatella, että ihmisellä ei olisi tässä asiassa valinnan vapautta.

[/quote]

Tuo on totta. Minulle tämä lapsettomuus pohdinta on kuitenkin ollut ihan mielenkiitoinen matka itseeni, kun pitää oikeasti miettiä miksi teen niin ja näin. Yleisesti hyväksytyissä tavoissa kun ei käydä läpi tätä "itsenäistymiskriisiä". Toisaalta onhan se aika mielenkiintoista että "vähemmistöön" kuuluvalla on aina joku erillinen velvoite selittää erilaisuuttaan. Tosin alkuperäinen syy, miksi minun on täytynyt pohtia tätä asiaa, on ollut oman äitini odotukset. Siksi ymmärrän että joillain Veloilla on kenties ollut helpommat vanhemmat jolloin asiaa ei ole tarvinnut pysähtyä pohtimaan -8

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:27"]

MIKSI niitä lapsia pitäisi kaikkien haluta?! Itse halusin lapsia ja sain kaksi lasta ( ovat aikuisia ja olen isoäiti) , mutta en oleta että kaikki ovat samaa mieltä.Ahdistaa ajatella, että ihmisellä ei olisi tässä asiassa valinnan vapautta.

[/quote]

Tuo on totta. Minulle tämä lapsettomuus pohdinta on kuitenkin ollut ihan mielenkiitoinen matka itseeni, kun pitää oikeasti miettiä miksi teen niin ja näin. Yleisesti hyväksytyissä tavoissa kun ei käydä läpi tätä "itsenäistymiskriisiä". Toisaalta onhan se aika mielenkiintoista että "vähemmistöön" kuuluvalla on aina joku erillinen velvoite selittää erilaisuuttaan. Tosin alkuperäinen syy, miksi minun on täytynyt pohtia tätä asiaa, on ollut oman äitini odotukset. Siksi ymmärrän että joillain Veloilla on kenties ollut helpommat vanhemmat jolloin asiaa ei ole tarvinnut pysähtyä pohtimaan -8

[/quote]

Minä olen varmaankin ollut jo lapsesta asti niin itsekäs, että olen elänyt elämääni vain itselleni, en vanhemmilleni. Tajusin jo nuorena, että minä teen itse päätökset omasta elämästäni; hankin sellaisen koulutuksen ja ammatin mistä itse pidän, otan sellaisen puolison kuin haluan, teen lapsia tai jätän tekemättä, ihan niin kuin itselleni parhaiten sopii. En ole koskaan erityisesti piitannut ympäristön vaatimuksista tai sosiaalisista paineista, tai siitä, mitä "kuuluu" missäkin elämänvaiheessa tehdä tai miten elää. Elän omaa ainoata, ainutlaatuista elämääni juuri niin kuin itse parhaaksi katson.

Anonyymina kun saa aloittaa positiivisilla ominaisuuksilla, niin olen (tutkitusti) älykäs. Mielestäni myös huumorintajuinen, rauhallinen (ystävien ja kollegoiden mukaan jopa yltiörauhallinen), kärsivällinen (ystävien ja kollegoiden mukaan minulla on täydelliset lehmän hermot) ja aika ahkera. Myös vieraanvaraisuuden ja anteliaisuuden lasken hyviin puoliini.

Toisaalta saatan useinkin olla aika sarkastinen. Vaikka vihastun äärimmäisen harvoin, olen kyllä pitkävihainen silloin kun suutun. En ole kovin siisti enkä järjestelmällinen, yllätysvieraat löytävät taatusti tiskipöydältäni kasan likaisia astioita ja olkkarin sohvan alta villakoiria.

Yleensä ottaen pidän kovasti ihmisistä ja luotan siihen, että he ovat lähtökohtaisesti hyviä. Erityisesti pidän lapsista ja viihdyn heidän seurassaan (ja hekin näköjään minun seurassani, olen aina ollut suvun suosikkitäti).

Olen 61-vuotias. Suurin syy lapsettomuuteeni on se, että en ole koskaan halunnut omia lapsia. (Tänne palstalle eksyin Ilta-Sanomien kautta pari vuotta sitten ja vasta täällä opin, että minunlaisilleni ihmisille on olemassa oikein oma sanansa, "vela".)

Olen hiljainen, rauhallinen introvertti, joka olen onnellisin saadessani olla yksinäni. Teen työtä tutkijana. Viihdyn siinäkin parhaiten silloin, kun saan vetää omaa sarkaani yksin, vaikka tutkimus nykyisin onkin ryhmätyötä.

En ole koskaan miettinyt, miksi haluan olla lapseton, kuten en sitäkään, miksi haluan käydä pitkillä lenkeillä tai miksi harrastan oopperaa. Varmaan siksi, että pidän lapsettomuudesta, lenkkeilystä ja oopperasta.

Olen sosiaalinen, avoin, itsevarma, menevä, temperamenttinen, hullutteleva. Rakastan matkustelua, hemmottelua, eläimiä ja vapaata elämää.

Syy miksi en halua lapsia? Vihaan niitä.