Vela, kertoisitko luonteestasi?

Yleisin määritelmä, jonka olen kuullut itsestäni, on että "se on sitten mukava ihminen". Kun mietin, sellainen kyllä olenkin. Olen kiltti, ystävällinen, hyväntahtoinen (ehkä vähän nahjusmainen jopa), aina kohtelias kaikille. Olen perusluonteeltani myös iloinen, en oikeastaan ikinä masentunut ja jos jotain murhetta on, suren sen nopeasti pois. Työssä voin kehua olevani tunnollinen ja luotettava.

Huonoja puolia on ajoittainen laiskottelunhalu, huolimattomuus, kärsimättömyys. Joskus ärsyynnyn ihmisten hidasälyisyydestä (mutta en ikinä sitä kyllä näytä ulospäin).

Olen koko ikäni odottanut (en mitenkään aktiivisesti mutta uteliaana), iskeekö joskus halu hankkia lapsia. Ei ole iskenyt (nyt olen jo yli 50). Ei tullut mieleenkään hankkia jotain sellaista, mihin ei ollut halua. (Ei silti, etten tykkäisi lapsista, tykkään kovastikin. Tykkään myös koirista ja hevosista ja purjeveneistä, mutta en niitäkään tahdo itselleni.)

Mua on usein kutsuttu äidilliseksi ja sellainen oonkin. Aika lempeä, kärsivällinen, tykkään leipoa pullaa ja sisustaa kotia ja hoitaa lapsia. Siis muiden lapsia, sisarusten lapsia, ystävien lapsia, kummilapsia. Työurallani olen vähän erilainen kuin yksityiselämässä, kunnianhimoinen ja tavoitteellinen ja jaksan puurtaa kohti päämäärää tosi sisukkaasti.

Suurin syy siihen, ettei mulla ole omia lapsia, on se, etten ikinä tahtonut niitä. Ei sen kummempaa syytä.

Oon ihmisläheinen ja sosiaalinen, toisten auttaminen on mun intohimo. Pidän vapaudesta ja oman mielen mukaan kulkemisesta, mutta aviomiehen löydyttyä jouduin tottakai muuttamaan tapojani, ilollakin. (heti seurustelun alussa kerroin, että lapsia minulta ei saa) Rakastan eläimiä ja mielenkiintoista elämää, peruskaura ei nappaa.

En halua lapsia koska en vain halua. En edes ymmärrä niiden tarkoitusta: vain lisätä maailman jo kasvavaa väestöä? Jatkaa suvun nimeä? En pidä lapsista sitten yhtään, vaikka niiden kanssa toimeen tulenkin ihan hyvin. Esiteini-iästä asti tiesin, että minusta ei äitiä tule ja nyt kolmekymppisenä mieli ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Koko ajatus äidin leimasta oksettaa.

Olen rauhallinen, pohdiskeleva, analyyttinen, mukavuudenhaluinen nautiskelija. En hermostu pienistä. Nautin elämästä eniten, kun saan syventyä johonkin uuteen asiaan ja opiskella sen pohjamutia myöden. Työskentelen opettajana, ja siinä on minulle tarpeeksi kontaktia lapsiin ja nuoriin. Oma aika on minulle tärkeää, ja haluan vapaani olevan nimenomaan aikuisaikaa. Vanhemmuus ei ole koskaan houlutellut millään tavalla.

Taidan toistella edellisiä kirjoituksia aika pitkälle, mutta olen introvertti, luen paljon, viihdyn eläinten kanssa, retkeilen ja matkustelen. En pidä lapsista muutamia poikkeuksia lukuunottamatta enkä voi kuvitella itseäni perhe-elämän parissa. Tarvitsen paljon unta, omaa tilaa ja rauhaa. En ole hyvä käytännön töissä enkä ole kovin hoivaava tyyppi, vaikka hoitoalalla olenkin. Olen 37 vuotias ja tiennyt aina etten halua äidiksi.

Ajattelen järjellä,en tunteella. Erakkomainen,viihdyn yksin,en ole riippuvainen muista. Täsmällinen ja tarkka,asioita pohtiva. Kuten edellinenkin,tarvitsen paljon unta ja omaa tilaa. En ole halunnu lapsia niin empä ole niitä yrittäny hankkia.

Olen älykäs, sosiaalinen ja vastuuntuntoinen. En käytä alkoholia päihtymistarkoituksessa (muuten kyllä), en tupakoi, en kiroile enkä muutenkaan käyttäydy koskaan öykkärimäisesti tai itsekkäästi. Olen erittäin hyvä aviomies, muistan aina vaimoni merkkipäivät yms. ja kohtelen häntä muutenkin rakkaudella ja kunnioittavasti. En ole koskaan pettänyt yhtäkään aiempaa tyttöystävääni tai nykyistä vaimoani, enkä aio pettää jatkossakaan. Arvostan elämää suuresti. Tulen kohtuullisesti toimeen, mutta en metsästä materiaa tai statusta. Olen aina saanut uusia ystäviä kaikissa elämänvaiheissani ja minut on myös pyydetty monen lapsen kummiksi. Olen vakuuttunut, että minusta tulisi loistava isä, jos omia lapsia olisin halunnut. Mutta kun en ole, ja tämä tunne on vain vahvistunut vuosien saatossa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:11"]

Olen rauhallinen, mietiskelevä, pohdiskeleva. Ärsyynnyn sähellyksestä ja melusta. Rakastan lukemista ja matkustamista. Suurin syy miksi olen lapseton on se, etten pidä lapsista enkä halua niitä itselleni. Mitään muuta syytä ei tarvita. Ymmärrän, että omaa lasta varmasti rakastaa ja että se on suurin asia elämässä, mutta en siitä huolimatta halua. Pidän omasta elämästäni juuri tällaisena kuin se on. Olen kohta 50-vuotias, hankin sterilisaation heti kun olin täyttänyt 30.

[/quote]

Ihan kuin mun näppikseltä. Paitsi että olen 40v.