Lue keskustelun säännöt.
Olen turhautunut lapsen käytösongelmiin!
20.02.2015 |
Ongelmia on ollut jo vuosia ja niitä on yritetty ratkoa mm. erityislastentarhanopettajan, psykologin, perheneuvolan, erityisopettajan jne. voimin. Koulun alettua ongelmat ovat kuitenkin vain pahentuneet. Ongelmia on erityisesti tilanteissa, joissa lapsi on ilman tutun aikuisen jatkuvaa valvontaa.
Yritän tässä kuvailla, minkälaisia ongelmia on ollut. On uhmakkuutta, koviksen esitystä (oikeasti on ennemminkin arka ja yksinäinen- tällä käytöksellä kun ei juuri kavereita saa, muttei ymmärrä asioiden yhteyttä vaan jatkaa vain käytöstään), kiroilua ja muita rumia puheita, uhmakkaita eleitä (esim. nyrkin heiluttelua), joutuu riitatilanteisiin herkästi, kiihtyy ja suuttuu toisille aivan liian herkästi jne. Usein toistuu sama kaava, että joku toinen tekee jotain ensin, mutta tämä kiihtyy ja kostaa 10-kertaisella volyymilla. Tuntee usein kokevansa itse vääryyttä, tai että "joku toinen teki", vaikeutta ymmärtää omaa osuuttaan tapahtumiin. Itsehillinnän ja -kontrollin puutetta, nimenomaan silloin kuin tuttu aikuinen ei ole näkyvissä ja jatkuvasti asiasta muistuttamassa. Yleensä lapset käyttäytyvät kiltisti koulussa ja kiukuttelevat kotona, tämä käyttäytyy tasan päinvastoin. Valehtelee pokerinaamalla, puhuu totta vasta, kun tietää 100% varmuudella jääneensä jo kiinni tekosistaan. Koulumatkoilla, jotka osittain kulkee olosuhteiden pakosta ilman valvontaa, joutuu jatkuvasti ongelmiin. Vieraita aikuisiakaan ei tottele, vaan hirveän "testaamisrumban" jälkeen on hyväksynyt koulusta tasan 2 aikuista, joita tottelee. Kaikki asiat pitää vängätä hirveällä väännöllä, ymmärtää ja muuttaa käytöstään vasta ns. viimeisen pakon edessä.
Jatkuvaa huonoa palautetta tulee koulusta ja koulun kautta muiden lasten vanhemmilta. Olen käynyt mitä erilaisimmissa palavereissa kuuntelemassa haukkumista ja syyttelyä huonosta kasvatuksesta. Uhkaillaan mm., että omalla kustannuksella pitää hankkia koulunkäyntiavustaja (millähän senkin maksaisin in real life, ei paljon jäisi järkeä käydä itse töissä!) Ihan kuin en olisi lapselle koskaan opettanut, miten pitää käyttäytä tai kasvattanut parhaani mukaan. Silti hän vaan jostakin syystä toimii toisin, vaikka asioita on jauhettu n. 5 miljoonaa kertaa. Alussa mainitsemiltani ammattitahoilta ei ole myöskään löytynyt konkreettisia apuja asioihin, tai jos joku asia saadaankin hirveällä väännöllä ratkottua, niin kohta on joku uusi ongelma esillä.
On älykäs ja oppimisessa ei ole ongelmia, vähintäänkin ikätasoa kaikissa aineissa. Sen takia ei olla päästy mihinkään ns. tarkempiin tutkimuksiin, vaan ongelmat on leimattu "vain huonoksi käytökseksi". Omalta opettajalta on tullutkin palautetta, että eteenpäin on menty sitkeän työskentelyn ja kodin+koulun yhteistyön ansiosta. Nyt kuitenkin ns. matto vedettiin jalkojen alta, ja eräältä ylemmältä taholta tulikin täysin päinvastaista palautetta tosi ikävään sävyyn, mm. tuo "uhkaus" oman koulunkäyntiavustajan hankkimisesta tuli siinä yhteydessä. Miten ihmeessä tuollainen edes onnistuisi oikeasti???
Kotona vastaavia ongelmia on myös, mutta ei siinä määrin, kuin koulussa. Lähinnä ne ongelmat, mitä on, liittyvät ristiriitatilanteisiin sisaren kanssa, niissä toimii samoin kuin koulussa eli kiihtyy mitättömistä asioista ja "kostaa" kohtuuttomalla voimalla.
Muilla lapsillamme tällaisia ongelmia ei ole, vaan käyttäyvät kaikin puolin ns. normaalisti.
Alan olla tosi turhaunut tilanteeseen, kun tuntuu, että mikään määrä asioiden toistoa, rangaistuksia, palkintoja tai ylipäätään yhtään mikään ei auta eikä riitä. Löytyisikö täältä jotakin ajatusta tai vinkkiä?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:53"]
Lääkitystä kehiin, jos muu ei auta.
[/quote]
Pelkkä lääkitys on tosi huono idea eikä ratkaise itse ongelmaa. Meillä oli samanlainen tilanne kunnes pääsimme lastenpsykiatrisen avohoitoyksikön piiriin. Saatiin lapselle terapiat (jatkuu edelleen) ja ollaan edetty käytösongelmien kanssa eteen päin ilman lääkitystä. Lastenpsykiatri ei ole meillä ainakaan lääkityksen puolestapuhuja. Lapsi on pienluokassa ja on rauhoittunut huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihan psykiatri tutkinut poikaa perusteellisesti? Siitä voi olla hyötyä. Lääkitystä en lähtisi suosittelemaan ennen kuin psykiatri on tutkinut, mutta pitäisin sitä toki vaihtoehtona. Se vaatii myös muun tuen rinnalle.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 11:01"]
Onko ihan psykiatri tutkinut poikaa perusteellisesti? Siitä voi olla hyötyä. Lääkitystä en lähtisi suosittelemaan ennen kuin psykiatri on tutkinut, mutta pitäisin sitä toki vaihtoehtona. Se vaatii myös muun tuen rinnalle.
[/quote]
Nimenomaan se muu tuki, joka voi olla terapiaa, (neuro)psykologilla käyntejä tms. on tärkeää lääkityksen ohella. Me itse mentiin lapsen kanssa yksityiselle lastenpsykiatrille, jolta saatiin lähete kunnallisen puolen lasten psyk. avohoitoyksikköön. Kaikki on sujunut tosi hyvin sen jälkeen kun tuonne yksikköön päästiin. Pienin askelin ollaan menty eteen päin ja mikä tärkeintä, lapsella itselläänkin on sellainen olo, että edessä on valoisa tulevaisuus kaikkien hankaluuksien jälkeen. -t. 3. kommentin kirjoittaja
Kiitos vastauksestasi, nro 3. Voisitko kertoa lisää, mitä kautta pääsitte tuonne lastenpyskiatrialle? Itse koen, että oma lapseni on hirveän voimakkaasti leimattu "vain huonosti käyttäyväksi" ja saamme esim. jatkuvasti "hyviä neuvoja", jotka ovat kuitenkin ihan lastenkasvatuksen perusjuttuja ja meillä kyllä tiedossa ja kokeiltu jo sataantuhanteen kertaan.
En usko itsekään, että nämä ongelmat ovat lääkityksillä hoidettavissa. Ylivilkkautta ei ole, on kyllä vilkas, mutta ei ylivilkkaudeksi asti. Pystyy keskittymään asioihin, joihin haluaa. Ongelmat ovat ennenkaikkea oman toiminnan ohjauksessa, sellainen tietynlainen "omatunto" ja järki tekemisestä puuttuu, toimii impulsiivisesti ja vaatii ikään nähden tosi paljon aikuisen ohjausta.
Pienluokka tai jollain muulla tapaa järjestetty enempi valvonta toimisi varmaan tälle, mutta sellaiseen ei kuulemma ole resursseja koska oppimisvaikeuksia ei ole. Koulumatkat ovat toinen iso ongelma, kun valvontaa ei ole.
ap
3, ehdit jo näköjään vastatakin kysymykseeni sillä välin, kun kirjoitin omaa viestiäni :-)
Tuo on tärkeä pointti, mitä sanoit, että lapsellasi on itselläänkin sellainen olo, että edessä on valoisa tulevaisuus. Oma lapseni on mielestäni tässä vaiheessa aika hukassa ja varmasti itsekin turhautunut, kun toimii jatkuvasti "väärin" ja saa negatiivista palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään lapsella ei ole mitään oppimisvaikeuksia. Saa kokeista ysejä ja kymppejä joka aineesta. Lapsen pienluokalla on pari muutakin lasta joilla ei ole oppimisvaikeuksia mutta se käytös... Osalla on taustalla ADHD:ta, osalla Aspergeria ja kenellä mitäkin. Omalla lapsellani on aspergerpiirteitä, mutta ei kuitenkaan saa aspergerdiagnoosia. Käytösongelmien lisäksi lapsella on tunto- ja ääniyliherkkyyttä. Ja siis yksityisen lääkäriaseman lastenpsykiatri kirjoitti lähetteen kunnalliselle puolelle. -3
Tämä ei siis kiusaa ketään, vaan joutuu näihin tilanteisiin nähäkseni riittämättömän itsekontrollin, herkän kiihtymisen/suuttumisen, impulsiivisuuden takia. On toiminnaltaan nopealiikkeinen ja raju, toimii ennekuin ajattelee. Tulee liian lähelle fyysisesti ja on kovaääninen, vaikeuksia hallita ääntä, ei esim. innostuessaan huomaa itse huutavansa kurkku suorana, ennenkuin aikuinen siitä huomauttaa. Näiden seikkojen takia nähtävästi jotkut lapsen häntä pelkäävät. En usko, että on millään lailla tarkoittanut ketään kiusata eivätkä nämä tilanteetkaan ole olleet sellaisia, että toisena osapuolena olisi aina joku tietty lapsi, vaan vaihtuvat jatkuvasti. Yleensä ovat vielä sellaisia, jotka lapsi itse mieltää kavereikseen ja kivoiksi tyypeiksi, joiden kanssa nimenomaan haluaisi olla (ilmeisesti esim. rumien puhumisella ja koviksen esityksellä ainakin osittain juuri hakeekin näiden kavereiden huomiota ja hyväksyntää, eikä älyä, että vaikutus on tasan päinvastainen) enkä todellakaan usko, että varsinkaan juuri näitä tahallaan kiusaisi tai pelottelisi.
Ja kotioloista, emmehän me varmastikaan mitään täydellisiä vanhempia ole, kukapa olisi. Mutta en näe kyllä kotimme olevan sellainen "katastrofikotikaan", joka suoraan aiheuttaisi tuollaisen käyttäytymisen. Ja yritämme kyllä tosissaan paneutua lapsen ongelmiin, aikaa ja vaivaa on käytetty jopa siinä määrin, että ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa muiden lastemme takia, jotka jäävät väistämättä vähemmälle huomioille.
Se olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuolla joku päätteli, etten olisi empaattinen äiti? Tottakai luettelen lapsen "vikoja" tiivistetysti, koska siitä tässä ketjussa on kyse ja toivon vastauksia nimenomaan vastaavaa kokeneilta. Jos sieltä jostain tulisi jokin uusi idea tai ajatus, millä pääsisimme eteenpäin. Monia hyviä vastauksia onkin tullut, kiitos niistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette ole päässeet kunnallisen kautta tutkimuksiin, niin heti yksityiselle lastenpsykiatrille ja/tai neurologille. Ja lapsi tutkimuksiin ja saamaan oikeanlaista terapiaa.
Minulla on samanlainen poika, vähän lievempi tapaus. Kotona pärjätään hyvin, me vanhemmat ja sisarukset, mutta koulussa ei pärjätä. Tai on just ne pari opea jotka pärjää lapsen kanssa, ja loput ei. Ja aina vaan tulee meille palautetta että jutelkaa kotona, no joo, on juteltu. Nyt on heitetty pallo koulupsykologille, pahaa pelkään että sieltäkin tulee vaan liibadaapaa siitä miten voitais nyt kivasti sitä ja tätä. Kyselin jo tutkimuksia, mutta ei nähty niille tarvetta.
Ihan meidän pojalta kuulostaa, olen tehnyt hänestä monta avausta tänne vuosien mittaan. Meidän pojalla on Tourette, ja lisäksi epäilen itse jonkinlaista aivovammaa. Synnytys oli vaikea, kesti yli kolme vuorokautta ja siinä epäiltiin lopuksi hoitovirhettäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuo on se turhauttava juttu, kun joka tuutista tulee sitä liibadaapaa. Kun yrittää hakea apua, niin joka taholle saa selittää ensinnäkin samat asiat (siihen se tapaamisaika sitten meneekin) ja lopputulos on aina sama - kuitataan jollain itsestäänselvyyksillä ja "toimintasuunnitelmilla" ja mitään konkreettisia apuja ei mistään heru. Ja jotenkin sellainen asenne suorastaan tihkuu varsinkin juuri tuolla koulun puolessa, että nämä ongelmat on mapitettu huonon kasvatuksen piikkiin ja kuvitellaan, että jollain itsestäänselvillä kasvatusohjeilla näinkin laajat ongelmat yhtäkkiä muka ratkeaisivat, kun eivät ole tähänkään asti ratkenneet.
Olen varannut nyt vielä yhden ajan perheneuvolaan, jossa on mielestäni ollut asiallinen ja ymmärtävä psykologi. Aion vaatia tutkimuksia lapselle, ja tarvittaessa mennään sitten yksityisen kautta jos kerta toisetkin ovat sitä kautta päässeet eteenpäin.
ap
Koulupsykologin kautta pitäisi myös päästä jatkotutkimuksiin, ota vaan yhteyttä häneen ja puhu ihan suoraan asioista. Taustalla voi olla jotain neurologista, taikka sitten psyykkistä ja niissäkin tapauksissa yleensä kotiolot vaikuttaa suuntaan tai toiseen pahentaen tai lieventäen, mutta joka tapauksessa se syy pitäisi selvittää.
T. toinen Tourette-lapsen vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Aivan kuin meidän 15 vee. Olemme olleet juuri tutkimuksissa ja tuloksia odotellaan.
Ihan hirvittää jo etukäteen jos siellä sanotaan että kaikki on ihan ok kun ne ei ole.
Meillä asperger-piirteitä ihan selkeästi, ylireagointia aisteille yms.
Koulu menee miten menee. Ei jaksa keskittyä yhtään vaikeissa asioissa. Mutta kun ei ole listaa vitosia tokarissa niin opet ei oo huolissaan. Minä olen
Enemmän läheisyyttä. Turvaa. Selkeitä sääntöjä. Mitä milloin...aikataulutusta. Ota useammin kainaloon ja rauhoittukaa yhdessä. Tehkää lapsen kanssa yhdessä juttuja.
Mitkä rajat?
mitä mistäkin seuraa.
kotiintuloaika, läksyjen lukuun selkeä aika. Rutiineja enemmän. Ja teitä mitä odottaa...ei yllätyksiä.
huomiota positiivisista asioista . Sopivia haasteita ja kiitosta.
Lapsen ainutlaatuisuuden huomioimista. Tukea.
Juttele lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:44"]
Enemmän läheisyyttä. Turvaa. Selkeitä sääntöjä. Mitä milloin...aikataulutusta. Ota useammin kainaloon ja rauhoittukaa yhdessä. Tehkää lapsen kanssa yhdessä juttuja.
Mitkä rajat?
mitä mistäkin seuraa.
kotiintuloaika, läksyjen lukuun selkeä aika. Rutiineja enemmän. Ja teitä mitä odottaa...ei yllätyksiä.
huomiota positiivisista asioista . Sopivia haasteita ja kiitosta.
Lapsen ainutlaatuisuuden huomioimista. Tukea.
Juttele lapsen kanssa.
[/quote] lapsen huomioimista, yhdessä tekemistä, kiinnostua lapsen asioista, auttaa koulunkäy nissä jos takkuaa, arvostaa ja rakastaa lasta,
Toivottavasti ei ole meidän lapsen tulevaisuus. Meillä vanhemmilla on ongelmamme ollut mutta nykyään menee hyvin. Lapsi oli alle 2 kun ollaan riidelty viimeksi. Ne ajat meni vähän sumussa, mutta omasta puolestani olin ainakin ihan hyvä äiti. Isä poissaoleva mistä riidat johtui. Joskus saatoin olla väsynyt ja nukkua lapsen huoneessa kun lapsi kiipesi päällä ja leikki. Olin vähän masentunut parisuhteen takia. Huutanut en ole koskaan, ääntäni olen nyt 4 vuotiaalle korottanut kun osaa olla niin hankala. Vuorovaikutus meidän vanhempien välissä on hyvää, halataan, hymyillään, en huomaa mitään sellaista että ilmapiiri olisi huono. Itse olen välillä väsynyt nimenomaan tämän lapsen takia, mutta pääosin olen kyllä hyvällä tuulella. Joskus uppoudun liikaa siivoamaan tai puhelimelle.
Lapsi ei ole väkivaltainen, mutta niin mahdottoman itsepäinen, suu ei pysy kiinni, riehuu niin että hiukset on märät jos sille päälle sattuu. Nukkuminen on haastavaa. Päiväkodissa meni vuoden jälkern hyvin. Eka vuosi kaaosta. Hakee muilta lapsilta huomiota pelleilyllä ja kiusalla jos kokee ettei kukaan halua hänen kanssaan olla. Joskus pienempänä sylki ja potki toisia lapsia päiväkodiss, mikä oli itselleni järkytys, koska ikinä lapsi ei ollut noin tehnyt tuttujen lasten tai minunkaan seurassa. Purkaa siis sitö ettei osaa olla kuten muut. Nyt menee hyvin kun on tottonut mutta heti uuden hoitajan kanssa aletaan testaamaan.
Pelkään tosi paljon koulun alkua ja toivon, että lapsi kasvaa tuosta. Tällä hetkellä lapsi ei osaa missään tilanteessa olla hiljaa (eei pysty, ei ole halusta kiinni), sama paikoillaan pysymisessä jollei piirrä, syö tai tee muuta kiinnostavaa. Piirettyjä saattaa katsoa keskittyneesti.
Pelkään, että lapsi leimataan huonosti kasvatetuksi. Toisaalta en osaa sanoa miten meidän perheen ongelmat alussa on vaikuttaneet. Lapsi kun ei niitä nähnyt kun muutamia kertoja ja oli tosi pieni. Ei siis väkivaltaa vaan sanallista riitaa. Lasta halataan, ollaan positiivisia, luen kasvatusoppaita minkä ehdin ja yritän kasvattaa lapsesta hyvän ihmisen ja olla hyvä äiti. Välillä vaan pinna palaa tuon kanssa kun ei vaan järki tunnu menevän lapsen päähän, ei millään ja no häpeän, kun lapsi uuden ihmisen tavattua alkaa näyttämään kieltä, nauraa ja alkaa puhumaan jollain omalla kielellään. Saattaa repiä vieraan ihmisen vaatetta (toki samantien menen väliin). Hetkessä ihan tavallisesta lapsesta kuoriutuu pieni rasittava pelleiliä. Ällöttävintä on että lapsi sylkee suuttuessaan (tapa tullut siitä kun kielsin ruoan sylkemisen pöydälle joskus kun ei tykännyt...ttarkoitin että sylkee vessanpönttöön ei pöydälle. Tietää että vihaan sylkemistä). Lapsi on kohta 5. Katsotaan mitä neuvolasta annetaan tuomioksi ja seuraavaksi päiväkodin kanssa lapsen kehityskeskustelussa.
30 lisään...meillä lapsi saattaa olla adhd tai asperger. Läheinen sanonut että viittaa vähön siihen suuntaan vaikka noin pienestä voi vielä sanoa. On siis myös aistiyliherkkä ja pakkomielteinen.
...siis läheinen joka on töissä erityislasten kanssa.
Aistisäätelyn ongelmia voi olla, aistihakuisuudessa samoja piirteitä mitä kerroit. Näitä diagnosoi toimintaterapeutit, ei esim. psykologit
Onko teillä kotona väkivaltaa, ap? Luunappeja, tukistamista tms.?
Tiedän ihan vastaavan tapauksen. Vanhemmat eivät perheessä ollenkaan tajua omaa vaikutustaan lapsen häiriökäyttäytymiseen. Perheen isä on aina poissa, äiti kireä kuin viulunkieli, luunappeja ja tukistamista olen omin silmin ollut todistamassa. Ihan varmasti osa lapsen oireilsta johtuu näistä asioista, mutta vanhemmat eivät näe itsessään mitään vikaa.
Lääkitystä kehiin, jos muu ei auta.