onko mahdollista jaksaa ystävyyttä epävakaasta

Ystävyydessä on kyse vastavuoroisesta, vapaaehtoisesta suhteesta jossa kummankin osapuolen tulee haluta olla toisen kanssa. Ystävyys ei voi olla ihan pelkkää toisen tukemista, silloin se on auttaja-autettava-suhde. Mitä sinä et jaksa epävakaassa ystävässäsi? Onko teidän mahdollista puhua asia auki? Keskustella millä tavalla hänen sairautensa vaikuttaa ystävyyteenne? Kuvitellaan, että sinulla olisi ystävä, joka halvaantuu. Silloinkin joutuisitte käymään asiaa läpi: miten se muuttaa kanssakäymistänne, että ystävä onkin pyörätuolissa eikä esim. pääse enää paikkoihin, voi olla hoitojaksoja yms. Silti ystävyys voi jatkua tasaväkisenä ja vuorovaikutteisena olematta avustajasuhde. Myös henkisistä ongelmista kärsivän ystävä voi olla ottamalla puheeksi, miten ystävyyttä ylläpidetään ja missä sen rajat kulkevat (esim. ei saa soittaa yöllä, ei saa perua treffejä hetken mielijohteesta, täytyy kuunnella sinunkin kuulumisiasi ym) Mitä hyvää teillä parhaimmillaa on? Voiko sitä elementtiä lisätä?