Pää hajoaa, kun täytyy asua näin ahtaasti!

Riippuu tietysti myös siitä millainen ihminen on luonteeltaan, kaipaako omaa rauhaa enemmän vai vähemmän. Ei kaikki jaksa koko ajan söpöstellä miehensä kanssa vierekkäin, vaan tarvitsevat omaa tilaa. Rakastipa sitten kuinka paljon toisiaan. Ihmiset ovat erilaisia.

Ette kai nyhjää koko aikaa yksiössä? Kai toinen voi käydä lenkillä, leffassa jne jos sun täytyy tehdä koulutehtäviä. 

Totta, että esimerkiksi tavaroiden määrä voi tehdä tilasta vielä ahtaamman. Itse kiinnitin vain huomiota tuohon, että aloittajaa tuntui ahdistavan se, että koko ajan pitää olla samassa tilassa. Eli toisen seura ahdistaa, eikä ehkä niinkään fyysinen ahtaus :) se kuulosti vain itselleni aika tutulta tilanteelta, jossa todellinen ongelma ei ollut tilan ahtaus vaan huono suhde tilassa, jossa ei pääse ottamaan toiseen etäisyyttä. Ap:llä näin ei tietenkään välttämättä ole, ajattelin vain että ehkä tämänkin vaihtoehdon mahdollisuutta kannattaa miettiä :)
Se eka edelleen

Älkää tehkö lapsia jos tommonenkin tuo hirveen stressin :)

Voihan sitä mennä muualle, vaikka kirjastoon tekemään kouluhommia koulun jälkeen ,jos tahtoo omaa rauhaa.

Eihän tuossa voi mitään muutakaan tehdä, varsinkaan jos ei voi mitään tilanjakajaakaan laittaa. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:01"]Älkää tehkö lapsia jos tommonenkin tuo hirveen stressin :)
[/quote]

Miten lapset liittyy tähän mitenkään?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:58"]

Tuntuupa pahalta, kun osa luulee ongelmien johtuvan parisuhteemme laadusta. Kiitos kysymästä, mutta meillä menee kyllä hyvin. Olemme molemmat tottuneet omakotitaloasumiseen, joten muutto tällaiseen miniin kaupunkikoppiin oli aika shokki. Jos toinen haluaa nukkua, toinen ei voi pitää juurikaan valoja päällä saati kuunnella musiikkia. Miettikää tilannetta, kun olet kauheassa univelassa, ja toinen herää joka aamu klo kuusi. Valot päälle, keittiökolistelu... olen niin täynnä tätä. Kaksioasuminen kuulostaa niin utopistisen ihanalta ajatukselta...

[/quote]

Eikö teillä ole erillistä keittiötäkään D: Voi kamala! "Meidän" (= miehen) yksiössä oli sentään ovi erottamassa keittiönurkkauksen varsinaisesta huoneesta, samoin eteiseen (jossa oli kaikki vaate- ynnä muut kaapit) mennessä sai vedettyä välioven kiinni. 

Mahtaa olla aika rankkaa aamuisin ja iltaisin

Myös monet eivät täällä ymmärrä, että joillain on tarve olla yksin, eikä se tarkoita sitä, että suhteessa olisi jotain vialla. Se tarkoittaa vain sitä, että toisen jatkuva olo, oli se sitten kuka tahansa, alkaa pidemmän päälle ahdistamaan, jos ei saa sellaista totaalista omaa rauhaa ja olemista. Kaikki ihmiset eivät ole luotu olemaan jatkuvasti ihmisten seurassa, rakastaa niitä kuinka paljon tahansa.

Itse en ikinä voisi elää mieheni kanssa noin pienessä asunnossa, vaan tarvii erillisen huoneen, jonne voin mennä olemaan itsekekseni, kun en kestä kenenkään seuraa, vaan tahdon olla yksin..

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:00"]Ette kai nyhjää koko aikaa yksiössä? Kai toinen voi käydä lenkillä, leffassa jne jos sun täytyy tehdä koulutehtäviä. 
[/quote]

Tottakai voi, mutta ei se oikein päivittäin onnistu, eihän toista voi alati pyytää poistumaan. Onneksi päivittäinen koulu-/opiskelupäivärytmimme painottuu toisella iltaan ja toisella aamuun.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:58"]

Tuntuupa pahalta, kun osa luulee ongelmien johtuvan parisuhteemme laadusta. Kiitos kysymästä, mutta meillä menee kyllä hyvin. Olemme molemmat tottuneet omakotitaloasumiseen, joten muutto tällaiseen miniin kaupunkikoppiin oli aika shokki. Jos toinen haluaa nukkua, toinen ei voi pitää juurikaan valoja päällä saati kuunnella musiikkia. Miettikää tilannetta, kun olet kauheassa univelassa, ja toinen herää joka aamu klo kuusi. Valot päälle, keittiökolistelu... olen niin täynnä tätä. Kaksioasuminen kuulostaa niin utopistisen ihanalta ajatukselta...

[/quote]

Eikö teillä ole erillistä keittiötäkään D: Voi kamala! "Meidän" (= miehen) yksiössä oli sentään ovi erottamassa keittiönurkkauksen varsinaisesta huoneesta, samoin eteiseen (jossa oli kaikki vaate- ynnä muut kaapit) mennessä sai vedettyä välioven kiinni. 

Mahtaa olla aika rankkaa aamuisin ja iltaisin
[/quote]

Ei oikeastaan ole, käytännössä kaikki paitsi kylppärihommat tapahtuu samassa tilassa :(

Mä taas annan sympatiat aloittajalle: en haluaisi minäkään asua mieheni kanssa noin pienessä kämpässä. Ja ei, ei todellakaan johdu siitä, että mies ei ole minulle oikea. Ihan yksinkertaisesti siksi, että jokainen ihminen tarvitsee joskus omaa tilaa ja väistämättä sen toisen naama alkaa jossain vaiheessa vituttamaan, jos et pääse toista karkuun kuin max. 3 metrin päähän. Joo, silloin voi lähteä ulos lenkille tms, mutta joskus sitä vain tarvitsee omaa rauhaa ihan kotioloissa.

Asun tällä hetkellä yksinäni 43 neliön kämpässä ja tässä pystyisin juuri ja juuri asumaan mieheni kanssa. Keittiö on erillinen ja suht iso, mutta erillistä makuuhuonetta ei ole. Alkovi onneksi löytyy.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:31"]

Kannattaa miettiä, johtuvatko ongelmat oikeasti tilan puutteesta vai muista ongelmista. Tilan puute voi saada jo olemassa olevat ongelmat korostumaan. Jos kaikki on hyvin, toisen kanssa elelee vaikka 10 neliön kämpässä. Jos ei, 10 neliön kämppä olisi katastrofi, muttei se 200 neliön lukaalikaan ongelmia poistaisi...

[/quote]

Ei todellakaan pidä paikkaansa! En voisi ikinä elää kenenkään kanssa 10 neliön kämpässä. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:31"]

Kannattaa miettiä, johtuvatko ongelmat oikeasti tilan puutteesta vai muista ongelmista. Tilan puute voi saada jo olemassa olevat ongelmat korostumaan. Jos kaikki on hyvin, toisen kanssa elelee vaikka 10 neliön kämpässä. Jos ei, 10 neliön kämppä olisi katastrofi, muttei se 200 neliön lukaalikaan ongelmia poistaisi...

[/quote]

Onko tyhmempää kuultu :D

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:31"]

Kannattaa miettiä, johtuvatko ongelmat oikeasti tilan puutteesta vai muista ongelmista. Tilan puute voi saada jo olemassa olevat ongelmat korostumaan. Jos kaikki on hyvin, toisen kanssa elelee vaikka 10 neliön kämpässä. Jos ei, 10 neliön kämppä olisi katastrofi, muttei se 200 neliön lukaalikaan ongelmia poistaisi...

[/quote]

Ei todellakaan pidä paikkaansa! En voisi ikinä elää kenenkään kanssa 10 neliön kämpässä. 
[/quote]
Ja mä en edes yksin! Me asuttiin miehen kans puol vuotta evakossa pienessä yksiössä ja kyl meinas hajota pää. Luojan kiitos ollaan taas omassa kodissa, on tilaa.

9 miten vaatekomerosi kestää kuution hiekkaa ?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:00"]

Totta, että esimerkiksi tavaroiden määrä voi tehdä tilasta vielä ahtaamman. Itse kiinnitin vain huomiota tuohon, että aloittajaa tuntui ahdistavan se, että koko ajan pitää olla samassa tilassa. Eli toisen seura ahdistaa, eikä ehkä niinkään fyysinen ahtaus :) se kuulosti vain itselleni aika tutulta tilanteelta, jossa todellinen ongelma ei ollut tilan ahtaus vaan huono suhde tilassa, jossa ei pääse ottamaan toiseen etäisyyttä. Ap:llä näin ei tietenkään välttämättä ole, ajattelin vain että ehkä tämänkin vaihtoehdon mahdollisuutta kannattaa miettiä :) Se eka edelleen

[/quote]

Joo, onhan se ihan omista kokemuksistakin kiinni, että mihin kiinnittää huomion :) Sinun kokemuksellasi kiinnitit huomion tuohon, itsellä taas "säilytystila" jäi mieleen, kun puhuttiin tuolloin miehen kanssa että voitaisi hyvin asua yhdessä hänen asunnossaan, jos mulla ei olisi omia huonekaluja, kirjoja ym.

Kiitos myötätuntoisista kommenteista! Joku tosiaan pukikin hyvin sanoiksi sen, mitä ajattelen: välillä kaipaa omaa rauhaa omassa kodissa, sitä ei korvaa mikään ulkoilu, kahvila tai leffa. Olisi ihanaa saada lukea rauhassa kirjaa peiton alla ilman pauhaavaa televisiota, tai katsoa lempparisarjaa, vaikka toinen haluaisi nukkua. Enää muutama kuukausi...

Mä kans miehen kanssa n. 30 neliön yksiössä asunut yli puoli vuotta. Kyllä se vähän hajottaa, kun itse on tosi huono muutenkin saamaan unta öisin niin toinen herää klo 6 ja räväyttää valot päälle, kolistelee keittiössä ja ravaa ees taas melkein tunnin ajan. Vielä kun ois itsellä aikaa nukkua rauhassa vaikka 8 asti, tai ihan sama moneen asti, mutta mua rasittaa jumalattomasti kun kesken unien joutuu heräämään tunniks tai pariksi. Sama myös illalla. Jos haluan nukkumaan ajoissa niin jostain kumman syystä aina silloin miestä ei väsytäkkään yhtään ja haluaa katsoa telkkaria. Mä vaadin täyden hiljaisuuden et saan unta joten.. :D Kyllä tässä on hermoja koeteltu, mutta onneksi kohta isompaan asuntoon. 

Tuntuupa pahalta, kun osa luulee ongelmien johtuvan parisuhteemme laadusta. Kiitos kysymästä, mutta meillä menee kyllä hyvin. Olemme molemmat tottuneet omakotitaloasumiseen, joten muutto tällaiseen miniin kaupunkikoppiin oli aika shokki.

Jos toinen haluaa nukkua, toinen ei voi pitää juurikaan valoja päällä saati kuunnella musiikkia. Miettikää tilannetta, kun olet kauheassa univelassa, ja toinen herää joka aamu klo kuusi. Valot päälle, keittiökolistelu... olen niin täynnä tätä. Kaksioasuminen kuulostaa niin utopistisen ihanalta ajatukselta...

Kannattaa miettiä, johtuvatko ongelmat oikeasti tilan puutteesta vai muista ongelmista. Tilan puute voi saada jo olemassa olevat ongelmat korostumaan. Jos kaikki on hyvin, toisen kanssa elelee vaikka 10 neliön kämpässä. Jos ei, 10 neliön kämppä olisi katastrofi, muttei se 200 neliön lukaalikaan ongelmia poistaisi...