Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia teissä herättää mun isä.
19.02.2015 |
Olen 38v ja minulla ei ole ikinä ollut hyvää isä-tytär-suhdetta. Hiljattain vierailin lasten kanssa vanhempieni luona, ja isä aloitti taas ensimmäisenä puheenaiheena saman kuin edellisellä kerralla, eli sen että täytän kohta 40v. Siihen sitten kamalaa päivittelyä päälle ja puhutaan siihen malliin että on jo todella vanha jne. Silloin minulla kilahti ja sanoin isälle, että onko sitä nyt niin ikäloppu jos on nelikymppinen? Siihen isä sitten, että noin vähästäkö sinäkin vedät herneen nenään, että sinulle näköjään täytyy puhua hyvin varovasti. Nousi sohvalta ja lähti ulos sanoen, ettei hän viitsi tuollaisten reppanoitten kanssa keskustella. Ja minä en sanonut mitään sen kummempaa kuin tuon mitä sanoin, närkästyin niin. Isä ottaa puheeksi aina kaikki ikävät puheenaiheet, henkilökohtaisuudet ja yleisesti ottaen negatiiviset asiat. En jaksa enää kuunnella, vaikka arvasin hänen reaktionsa. Olen ennenkin saanut kuulla olevani reppana.
Mielipiteitä? Olen ollut alamaissa tuon jälkeen ja ikävä mieli jäi, taas kerran. Yleensä olen hiljaa enkä näytä suuttumustani, mutta nyt en jaksanut kuunnella enää.
Kommentit (14)
Jotkut ovat vain niin vajaaälyisiä, ettei voi mistään jutella ilman riitelyä tai mielenpahoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne! Asia painaa minua, en ole isälle vihainen mutta loukkaantunut olen. Ja mietin, miksei minulla voi olla sellaista isää kuin monella kaverillani... monelle isälle tyttäret ovat todella tärkeitä. Minä en ole tärkeä omalle isälleni :( En ole ollut koskaan. Kyllä se ikävältä tuntuu. Eikä lapsillani ole osallistuvaa vaaria... Mutta enpä minä asioille mitään mahda.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:09"]
Kiitos vastauksistanne! Asia painaa minua, en ole isälle vihainen mutta loukkaantunut olen. Ja mietin, miksei minulla voi olla sellaista isää kuin monella kaverillani... monelle isälle tyttäret ovat todella tärkeitä. Minä en ole tärkeä omalle isälleni :( En ole ollut koskaan. Kyllä se ikävältä tuntuu. Eikä lapsillani ole osallistuvaa vaaria... Mutta enpä minä asioille mitään mahda.
ap
[/quote]
Asioille mahtaa paljonkin, mutta ensiksi pitää lopettaa tuo marttyyrimeininki. Totta kai sinä olet vihainen jos sinua on kohdeltu huonosti, mutta saatat niellä vihasi. Sellainen laittaa käyttäytymään kummallisesti ja pilaa elämän. Tutustu todellisiin tunteisiisi. Vihaisuus ei tarkoita murhanhimoa tai mitään rumaa, se on vain suuttumusta, ja yleensä siihen on ihan kohtuullisia syitä.
Niin kauan kuin suhtaudut nöyrtymällä entisestään kun isä loukkaa, käännät asiat itseäsi vastaan, ja sinusta on vaikea ottaa selvää. Nöyristelijä ei koskaan ole tärkeä kenellekään, muuten kuin orjana.
Kun kerroit tämän yhden asian, niin ihmettelen sinua eikä isää. Mutta teillä on pitkä historia, jos toinen kaikesta kritisoi, niin ei sellaista kukaan jaksa.
No sano sille että niinpä olenkin kohta nelikymppinen, sehän meinaa sitä että taidat säkin olla niin vanha että kohta kuolet pois. Vanha pieru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2, vai niin. Isä on aina haukkunut minut ja suuttunut, jos olen jostain ollut erimieltä hänen kanssaan, tai vähän väärään äänensävyyn vastannut johonkin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. On pitänyt vuoden mykkäkoulua minulle, ja ollut todella inhottava jo silloin kun vielä asuin kotona. Veli ei ole tällaista kohtelua joutunut kokemaan koskaan, mitä minä. Minulta ei siedetä mitään vastalauseita mihinkään.
ap
Oma isänikin on ikävä sen vuoksi tapaan 1-2 krt vuodessa.Jos saisin valita en tapaisi ollenkaan mutta äitiä näkisin vaikka joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuon perusteella sinä nyt ylireagoit. Kyllä minäkin saattaisin päivitellä sitä kuinka joku on jo niin vanha, herranen aika sentään nelikymppinen. Siis kun itse olen vanhempi, ja jos vielä olisin kyseisen henkilön oma vanhempi niin tavallaanhan se olisi oman iän kauhistelua lähinnä, kun lapsetkin olisivat keski-iässä niin itsehän on melkein kuollut vanhuuteen...
Mutta sinähän se kokonaisuuden tiedät, mutta tuo esimerkki nyt ei kuulosta ollenkaan ilkeältä, ainakaan kun ei äänensävyjä tms. tässä kuule.
Minua kiinnostaisi tietää, mitä mieltä äitisi on isäsi tavasta kohdella sinua hyvin nurjasti. Entä mitä mieltä hän on siitä, miksi isäsi kohtelee sinua ja veljeäsi hyvin eri tavoilla?
Isäsi on nimittäin kovin ikävä ihminen. Valitettavasti toisia ihmisiä ei voi kuitenkaan muuttaa. Isäsi on ikävä, eikä tuosta muuksi muutu.
Mutta itseään voi muuttaa. Miten sinä voisit muuttaa asennettasi isääsi kohtaan? Kun hän seuraavan kerran rupeaa arvostelemaan sinua, miten pystyisit ottamaan sen vastaan niin, että se ei satuttaisi sinua niin paljon kuin nyt?
Isäsi puheet kertovat enemmän hänestä itsestään kuin sinusta. Tiedäthän itsekin, että et ole niin surkea ihminen kuin isäsi väittää.
Älä anna isäsi sanojen päästä ihosi alle loukkaamaan sinua. Älä anna hänen sanojensa raastaa sinua vereslihalle. Nyt vain pitäisi keksiä keino, miten se tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatelut että ehkä isäsi ei päivitellyt haukkuakseen sinua? Täytin itse juuri 40 ja vanhempani päivittelivät asiaa usein. Ei haukkuakseen vaan ihmettelivät nopeasti kadonneita vuosia ja "vauvansa" kasvua. Tajusivat ehkä myös, etteivät itse ole enää ihan nuoria, jos kuopuskin on jo keski-iässä...
Ymmärtäisin jos tätä tapahtuisi vain joskus, mutta että joka tapaamisella jotain, jos ei iästä niin sitten muita minun vaivojani otetaan aina puheeksi, vaikka en haluaisi niistä puhua. Ei koskaan mitään mukavia puheenaiheita. Äitinikin joskus osallistuu tähän päivittelyyn. Kerran huomasivat että minulla on vaivasenluun alku, ja voi kauhea sitä ihmettelyä ja päivittelyä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luota omaan tuntemukseen, jos usein jää paha mieli tapaamisista, niin jotain on pielessä. Voi tietysti olla, että isäsi on vaan totaalisen negatiivinen ja keskittyy aina surkuttelemaan jotain. Eli ei välttämättä halua olla ilkeä, muttei vaan osaa nähdä mitään hyvää ympärillään. Ehkä se on asia, mikä sua harmittaa, toivoisit hänen olevan erilainen. Sen kun tajuaa, ettei ota henkilökohtaisesti toisen ihmisen rajoittuneisuutta,niin alkaa heti helpottamaan.
On olemassa nälvijätyyppi, joka ei kertakaikkiaan osaa katsoa maailmaa positiivisin silmin. Armollisesti jos asiaa yrittää ajatella, niin sitä vikojen etsintää voisi pitää vinoutuneena huolenpitona. Kokonaan kylmä isä ei viitsisi sinun luustostasi huolta kantaa, heittäisi ulos heti jos alat vaatia muutoksia valtasuhteisiin. Nythän tuossa sentään on nähtävissä kaunaa eli loukkaantuneisuutta, kun tytär ei ole mielen mukaan. Sellainen viittaisi siihen, että edustat isällesi jotain hänen kasvuvuosiensa henkilöä - hänen äitiään, esimerkiksi. Silloin sen suhteen ongelmat ja kaunat siirtyvät sinun riesaksesi melko suoraan. Poika taas on hänen ideaaliminänsä, jonka kautta hän elää voimansa vuosia uudelleen. Isä on sinua kohtaan jollain onnettomalla tapaa tarvitseva, ja silloin valitettavasti sinun tarpeesi ovat hänelle vain häiriötekijä. Ikään kuin hän olisi kirjoittanut upean näytelmän, ja pääsee esittämään sitä silmäätekeville, ja äkkiä näyttelijäperkele saa hikan ja unohtaa tekstin, ja pilaa koko jutun. Sinä olet se näyttelijä, joka pilaa hänen elämänsä. Ikävä kyllä tämä näyttelijä on töissä koko ajan, ja hän ei missään kohtaa ehdi elämään omaa elämäänsä. Sinun on siis vaikea aikuistua suhteessa isään, ja toisaalta hän tulkitsee kiukkusi lapsellisuudeksi ja ärtyy ymmärtämättä, että itsehän hän sinut siihen pakottaa.
Omassa isäsuhteessani on lämpöäkin, mutta myös ihan helvetillisiä räjähdyksiä, jotka vasta isän täytettyä 75 ovat alkaneet voida olla molemminpuolisia. Isä on oppinut lämpöä ja lempeyttä, ja minä olen saanut tilaa tunteilleni ja näyttää loukkaantumiseni. Mutta niinkin se on, että oma asteettainen leppymiseni on ollut edellytyksenä, että hän on ylipäätään alkanut kokea myötätuntoakin suuntaani oma-aloitteisesti.
Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella - irtiottoja vanhempien vallasta