Nyt kun lapset ovat jo vanhempia, mitä tekisit toisin?

Kun lapset ovat pieniä, sitä jotenkin ei tajua, etteivät he aina ole pieniä, ja että aika kuluu nopeasti. Olisinpa tajunnut sen silloin. En olisi stressannut pikkuasioista, jos olisin tiennyt että ihan pian tulee se aika, jolloin sitä omaa aikaa on, ja lapsillakin jo isompi elinpiiri.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:19"]

Onko jotain minkä nyt kokeneempana vanhempana tekisit toisin?

Minä nauttisin rauhallisesta olosta kotona lasten kanssa pidempään. Menivät 1v3kk ja 2v 3kk päivähoitoon. Lisäksi pingottaisin vähemmän esimerkiksi kodinhoidosta, ei enää pyykkivuoret ja sotku haittaisi, kunhan nyt puhtaita vaatteita si, eikä hukuttaisi pölypalloihin.

[/quote]

Ehkä sama, 4. syntyi kun olin 41v ja silloin olin jo sisäistänyt tuon elämästä nauttimisen hetkessä vähän paremmin (ja oli myös mies joka mahdollisti sen). Onhan tää viimeinen kerta ollut paljon rennompi.

Lasten kasvatuksen kohdalla en mitään, hyviä noista kaikista jo aikuistuneista on kasvanut:) Työteliäitä ja kunnollisia, perhettä ja elämää arvostavia

Olisin pyrkinyt silloin väsyneimpänä aikanakin kuntoilemaan säännöllisesti, vaikka vain kävelemällä useamman kerran viikossa lyhyitä lenkkejä. Olisin saanut parannettua peruskuntoa ja samalla olisi ollut joku oma juttu, joka olisi auttanut jaksamaan.

Olisin ajatellut itseäni enemmän, esim enemmän laittanut hoitoon yms. Yritin olla niin perkeleen hyvä luomuäiti: tehdä soseet itse, pelkkää äidinmaitoa, ei öitä pois, aina tavoitettavissa.... Näillä tskijöillä ei näytä olevan mitään merkitystä loppupeleissä. 

T. Teinien äiti

Olisin ollut pidempään kotona - tosin vaimolle tämä ei olisi sopinut. Olisin pingottanut vähän vähemmän pienistä asiosita ja ymmärtänyt, että kannustamalla ja tukemalla normaali lapsi käy kyllä läpi kaikki kehitysvaiheet ja oppii kaiken tarivittavan - sitä, ajaako esim. ilman apupyöriä neljä vai viisi vuotiaana ei enää huomaa kun lapsi on 9. 

Tällä järjellä jos alusta saisi aloittaa niin ottaisin paljon rennommin ja nauttisin .

Mä oon kai ainut, joka osannut ottaa rennosti? Olisin kuitenkin huomioinut esikoista enemmän, kun kuopus syntyi.

Täytyy rehellisesti sanoa että ainoa asia minkä jättäisin tekemättä on lapset.

Rauhoittava keskustelu, kiitos!

T. 22v puolivuotiaan äiti.